Maatalous on Lasse Matikaisen intohimo – työ jatkuu eläkepäivien koittaessa

Maatilan työt ovat olleet Lasse Matikaiselle tärkeä vastapaino toimistotöille. Toimiston työkaluna kun on tietokone, jota mies inhoaa. Kuva: Markku Vuorikari

Kun Viljelijän Bernerin markkinointipäällikkö Lasse Matikainen, 68, ensi viikolla jää eläkkeelle, suomalaisen maatalouskaupan palveluksesta jää samalla pois poikkeuksellisen pitkän työhistorian verran osaamista ja tietoa.

Matikaisella on takanaan 44 vuotta töitä suomalaisen kasvinsuojelun ja maatalouden eteen. Koko uransa vuodesta 1973 hän on ollut yhden työnantajan eli Bernerin palveluksessa.

Sinä aikana hän on nähnyt kasvinsuojelun suuren kehityskaaren. Markkinoille on tullut uusia mullistavia valmisteita, ja vanhoja on poistunut. Pienannosaineet ovat yleistyneet ja tuotteista on tullut käyttäjille entistä turvallisempia.

Eipä silti, moni historian hämäriin hävinnytkin valmiste olisi saanut Matikaisen mielestä pysyä markkinoilla. Moni tärkeä tehoaine tekisi Suomen pelloilla hyvää tänäkin päivänä.

Myös maatalous on kokenut valtavan muutoksen: traktorit ja puimurit ovat yleistyneet, ja tietotekniikasta on tullut osa viljelijöiden arkea.

Vuosiin mahtuu hyviä kausia ja huonompiakin.

"1980-luku oli niin taloudellisesti kuin viljelynkin suhteen paras vuosikymmen. Pellot olivat tuolloin hyvässä kunnossa ja puhtaita. Markkinoilla oli hyviä kasvinsuojeluaineita eikä riesana ollut vaikeita ongelmakasveja eikä resistenssiä."

1990-luku oli toisenlainen monestakin syystä. EU-jäsenyys mullisti tilojen talouden, ja 1980-luvulla alkaneen viljan ylituotannon vuoksi määrätty pakkokesannointi heikensi rikkakasvitilannetta.

"Sen ajan peruina Suomen pelloissa on edelleen valtava rikkasiemenpankki."

Maatalouden ohella myös työ Bernerillä on 44 vuodessa muuttunut.

Ensimmäiset vuosikymmenet yhtiön kasvinsuojeluosasto välitti lukuisia kasvinsuojeluaineita maatalouskaupoille. Sen ohessa osaston toimintaan kuului monenlaista tutkimusta, koetoimintaa ja käyttöopastusta.

Kolme vuotta sitten kasvinsuojeluosasto muutettiin Viljelijän Berner -maatalouskaupaksi, joka ryhtyi markkinoimaan tuotteitaan suoraan viljelijöille, ohi maatalouskaupan.

Vaikka viljelijät tulivat Matikaisen asiakkaiksi vasta viljelijäkaupan alkaessa, kontaktit viljelijöihin ovat olleet läheiset koko uran ajan. Hän on tullut tutuksi kaikkialla Suomessa, kun hän on uupumatta kiertänyt lukemattomat viljelijätilaisuudet ja koulutukset.

Vaikka Bernerillä hänen työnkuvansa on ollut ennen muuta kasvinsuojeluaineissa, viljelijät eivät ole epäröineet ottaa häneen yhteyttä muissakin kysymyksissään.

"Viime vuosina kaikkein eniten on kysytty kuminasta. Se on varsin vaatelias kasvi, jonka perustamisvuoden rikkakasvintorjuntaan pitää satsata."

Kasvinsuojeluaineita ja muitakin maataloustarvikkeita 1930-luvulta lähtien Suomeen tuonut Berner oli Matikaiselle luonteva työpaikka, sillä hän oli touhunnut maatalouden parissa pienestä pitäen.

Matikaisen omassa maataloushistoriassa on sitä paitsi hauska yhtäläisyys Bernerin vuonna 1883 perustaneeseen norjalaiseen Sören Berneriin.

"Kun Sören Berner muutti Suomeen ja aloitti sillin tuonnin Norjasta, hänen ensimmäinen apulaisensa oli Jaakko-niminen hevonen. Minunkin ensimmäinen apulaiseni oli hevonen, Veikko. Sen kanssa minä jyräsin pikkupoikana kotitilan peltoja."

Nuori isäntä oli sanan varsinaisessa merkityksessä nuori, kun hän sai ensimmäisen peltonsa – neljä hehtaaria – tädiltään vuonna 1968.

"1969 oli ensimmäinen viljelyvuosi. Silloin viljelin pellollani kauraa."

Kotitila siirtyi Matikaisen vastuulle 20 vuotta myöhemmin, vuonna 1989, kun hänen isänsä kuoli,

Tila ei ollut alkujaankaan iso, eikä se ole sitä nykyisillä 45 hehtaarillaankaan.

"Kun olin pikkupoika, tilojen keskikoko oli 10 hehtaarin kieppeillä. Tyypillisesti pelloista kolmannes oli nurmella. Sen lisäksi oli joka vuosi kesantoa että saatiin peltoa syksyn rukiinkylvöihin. Lopulla viljeltiin rehuviljaa tilan eläimille."

Kymmenestä hehtaarista pinta-alat lähtivät kuitenkin nopeasti nousuun. Kun lähiseudulla yksi tila lopetti tuotantonsa, sen pellot ostaneen tai vuokranneen naapurin pinta-ala kaksinkertaistui kertaheitolla.

Näin kävi Matikaisenkin ympäristössä. Hänen tilaansa kuuluu nykyisin kahden sukulaismiehen entiset maat.

"Isopappakin aina sanoi, että maa säilyttää aina arvonsa."

Siitä hän ei sitten olekaan ollenkaan varma, onko tilakokojen kasvattaminen lopulta johtanut hyvään. Itse asiassa hän on kehityksestä surullinen.

"Enää viljelijöillä ei yksinkertaisesti ole aikaa huolehtia pelloista ja sadon tuottamisesta niin kuin ennen. Kauheasti satsataan koneisiin ja kalustoon, vaikka tärkeintä on vaalia maan kuntoa ja kasvualustaa."

Viljelykierto on kaikki kaikessa.

Omilla pelloillaan Matikainen on ehtinyt viljellä 17 leikkuupuitavaa kasvia.

Väite kuulostaa niin uskomattomalta, että Matikainen kaivaa esiin luettelon. Listalla ovat kaikki tutut ja monta harvinaisempaa päälle. Kaikkien syys- ja kevätkylvöisten viljojen ja öljykasvien lisäksi ruisvehnä, camelina, pellavat, kumina – ja punanata.

"Oiva Niemeläinen MTT:ltä ehdotti, että kokeillaan sen siemenviljelyä. Se ei pärjännyt Suomessa kovin hyvin."

Lisäksi pelloilla on kasvanut nurmia, muun muassa apilaa ja sinimailasta.

Härkäpapu vielä puuttuu. Se päässee Matikaisen listalle ensi vuonna.

Paitsi Matikaisen laajasta kasvinsuojelutuntemuksesta MT:n lukijat ovat päässeet hyötymään – ehkä huomaamattaan – myös hänen tärkeästä harrastuksestaan. Miehen mukana matkustaa nimittäin aina kamera.

"Koskaan ei tiedä, jos se onkin jotain täysin ainutlaatuista minkä sattuu näkemään", hän kertoo.

Matikaisen kameran linssi on tallentanut vuosien varrella monenlaisia ilmiöitä ja tapahtumia suomalaisilta pelloilta. On ollut tautia, puutosta ja tuholaista – ja paljon muuta.

Kuun vaihteessa Matikainen eläköityy Berneriltä, mutta tilalla työt jatkuvat vastakin.

"Olen kiitollinen siitä, että lapsena patistettiin näihin hommiin. Siitä tuli vuosien myötä todellinen palo, että haluaa viljellä maata ja jatkaa tätä työtä."