Katso video: Suomeen ehti kuin ehtikin tulla tänä vuonna olympiakultaa – maakunnan nuori on pikaluistelulupaus

"Harjoitteluliikkeeni ovat melko yleisiä ja lajille tyypillisiä", parkanolainen Sini Siro sanoo omatoimisesta treeniohjelmastaan, jota hän tekee pari tuntia päivässä. Siihen kuuluu luistelun lisäksi juoksua, hyppyjä ja painonnostoa. Kuva: Rami Marjamäki

Sini Siron toinen laji on painonnosto. Kuva: Rami Marjamäki

Pikaluistimessa on erillinen terä ja kenkä, joka valetaan jalan mukaan. Kuva: Eija Mansikkamäki

Vaikka korona on peruuttanut arvokisat ja jopa Tokion olympialaiset, Suomeen on kuin onkin tullut tänä vuonna jo olympiamitali. Sen toi tammikuussa Sveitsissä pidetyistä nuorten talvikisoista parkanolainen pikaluistelija Sini Siro.

Asiasta ei ole paljon huudeltu, ja Siro suhtautuu itsekin voittoonsa maltillisesti, suorastaan vaatimattomasti.

"Luokkakaverinikin saivat tietää asiasta vasta, kun koulussa järjestettiin yhteisöllisyyspäivänä mitalikahvit", Siro hymyilee.

Poissaololuvan myöntänyt opettaja ihmetteli, ettei ole vielä tällaiseen tarkoitukseen anomusta saanutkaan.

"Palasin kultamitalin kanssa ja kävin sanomassa, että eipä ollut turha lupa."

Siron kisauraan korona ei ole tuonut mainittavaa haittaa. Kausi kestää yleensä marraskuusta maaliskuuhun, Siro harjoittelee pitkälti omatoimisesti eikä kuulunut kuluneella kaudella maajoukkueeseen.

Lisäksi hän luistelee käytetyillä välineillä ja tulee paikkakunnalta, jolla pikaluistelua ei voi varsinaisesti harjoitella. Parkanon jäähallin kehä on näet liian lyhyt nopeisiin vauhteihin. Siro luistelee 500, 1 000 ja 1 500 metrin pikamatkoja.

Koulupaikkakunta Tampereellekin tuli pikaratikka ennen luvattua pikaluistelurataa.

Tammikuun talviolympialaisissa Siro voitti kultaa sekajoukkueella, joka koottiin henkilökohtaisten aikojen perusteella toisilleen ennestään tuntemattomista tytöistä ja pojista. Porilaisen Laura Kiviojan joukkue toi hopeaa ja helsinkiläisen Tuukka Suomalaisen joukkue pronssia.

Siro alkoi luistella nelivuotiaana, pelasi jääkiekkoa, hiihti ja yleisurheili kilpaa.

Vauhti kuitenkin kiinnosti. Vuonna 2013 eli 11-vuotiaana hän pärjäsi Parkanon jäähallin hokkarikisassa jääkiekkoilijapojille niin hyvin, että vanhemmat etsivät äkkiä lähimmät pikaluistelukisat. Ne olivat Seinäjoella, ja vaikka Siro ei kuulunut seuraan, hän sai lainata kisaan elämänsä ensimmäistä kertaa pikaluistimet ja tuli kolmanneksi.

"Kaikki katsoivat, että kuka tuo on", äiti Susanna Siro muistelee. Hän kertoo, että Sini on ollut pienestä pitäen kilpailuhenkisempi kuin isoveljensä tai kaksi pikkusiskoaan.

"Vaikka olemus on rauhallinen, vauhti kiehtoo."

Sini liittyi Seinäjoen urheilijoihin vuonna 2013, ja on ollut siitä lähtien Antti Peltosen valmennuksessa.

Kisaluistimet jäivät sillä erää palauttamatta, ja nyt hänellä on toki omatkin, käytettyinä ostetut kengät ja terät. Kilpaluistimet maksavat lähes pari tuhatta euroa, sillä kenkä tehdään valamalla muotti ja luistimia käytetään paljaassa jalassa.

Liikkumista Tampereen ja Seinäjoen suuntaan on helpottanut 17-vuotiaana saatu ajokortti, joka auttaa kahdeksan kilometrin matkan Parkanon juna-asemalle.

Siro asuu Parkanossa, ja harjoittelee pitkälti itsekseen. Pihalla ja sisällä omassa huoneessa ovat Mika-isän nikkaroimat liukulaudat, joilla Siro kuivaluistelee eli harjoittelee luistelutekniikkaa. Jalassa eivät silloin ole kuitenkaan luistimet, vaan villasukat.

Lisäksi hän lenkkeilee ja tekee kotipihalla nopeusvoima-harjoituksia saksi-, haara- ja päkiähypyin 21 kilon painotanko harteillaan sekä perusvoimaharjoituksia kyykyin ja venytyksin.

Siron toinen laji on painonnosto. Hänen tempaus-ennätyksensä on 52 kiloa ja työnnössä 68 kiloa. Siro painaa 63 kiloa ja hänellä on pituutta 163 senttimetriä.

"Lajit tukevat hyvin toisiaan. Luistelussa työ tehdään jaloilla, mutta kädet rytmittävät, ja liike tehdään koko vartalolla", Siro selvittää.

Siro on kurinalainen harjoittelija, ja korona-aika on tuonut lisää tunteja aamuun ja iltaan, kun kouluakin on käyty etänä.

Siro käy Tampereen yliopiston normaalikoulun lukion toista luokkaa ja siellä business-linjaa. Hän kirjoitti tänä keväänä jo terveystiedosta laudaturin, ja jatkaa urakkaansa syksyllä ja ensi keväänä. Sen jälkeen häntä kiinnostaa eniten juridiikka ja yrittäjyys, sekä armeija Niinisalossa.

Mitä olympiakullasta seuraa voittajanuorelle, jos ei edes isoja otsikoita?

Olympiakomitea ojensi Sisu-Puukon eli Marttiinin puukon, joka roikkuu seinällä satojen mitalien vieressä.

Maajoukkueeseen Siro ei ole halunnut, koska se olisi edellyttänyt sitoutumista koulun kustannuksella.

"Minä haluan hoitaa kouluni hyvin ja normaalisti kolmessa vuodessa, ja päästä opiskelemaan sen jälkeen."

Vanhempien mielestä maajoukkueen toiminta on myös kovin Helsinki-keskeistä eli vaatisi matkustelua antamatta paljoakaan lisää.

Siro on kuntienkin kannalta hiukan väliinputoaja, koska hän asuu Parkanossa, käy koulua Tampereella ja kuuluu Seinäjoen urheilijoihin. Niinpä kultamitalista ei tullut taloa eikä tonttia, Parkano myönsi kuitenkin tuhannen euron stipendin.

Olympiajoukkueeseen Siro pääsi lähes omin avuin.

"Sitä ei voitu estää, kun ajat ratkaisivat", Sini Siro napauttaa. Sen matkan ja leirityksen maksoi toki Olympiakomitea.

Muutoin perhe ihmettelee vaikkapa Luisteluliiton vähäistä panostusta medianäkyvyyteen ja itse uraan. Esimerkiksi kisamatkat, varusteet ja valmennukset pitää maksaa itse.

"Se tuntuu vähän oudolta, kun nuorethan tekevät työtä, eivät vain itsensä, vaan koko maan maineen ja menestyksen eteen", äiti Susanna Siro sanoo.

Lue myös:

Yle etsii urheilua näytettäväksi – Urheiluruutu pitenee pian noin kymmeneen minuuttiin, mutta normaalista pituudesta ollaan vielä kaukana

Kesällä pelataan sittenkin! – Joukkueurheilijoiden pitkä ja yksinäinen harjoitustaival on päättynyt