Psykiatri Juhani Leijala on erikoistunut alaan, johon ennustetaan työvoimapulaa – "On entistä tärkeämpää, että hoitoprosessit toimivat"
Psykiatriassa yhdistyy tieteellinen tutkimus ja ihmisten kohtaaminen, sanoo Juhani Leijala.
Juhani Leijala sai kipinän psykiatriaan erikoistumiseen, kun hän työskenteli terveyskeskuksessa. Kuva: Johannes TervoJuhani Leijala päätti erikoistua alaan, johon tulevaisuudessa ennustetaan työvoimapulaa: psykiatriaan.
Ajatus kypsyi työskennellessä terveyskeskuksessa, jossa psykiatriaa tarvitaan. ”Päivystyksessä psykiatrisia häiriöitä tuli aika paljon vastaan.”
Psykiatriassa pääsee myös hyödyntämään lääkäreiden ja hoitajien ammatillista yhteistyötä.
”Hierarkian taso oli minun mielestäni psykiatriassa matalampi, kuin mitä se on ollut muilla erikoisaloilla.”
Häntä myös kiehtoo, kuinka psykiatriassa yhdistyy humanistinen näkökulma kovaan tieteelliseen puoleen.
”Pidän ihmisten kohtaamisesta. On arkisia tilanteita ja niihin liittyviä ongelmia.”
Tieteellisellä puolella aivotutkimus on psykiatriaan liittyvä, erittäin kuuma tutkimuksen ala.
”Viime aikoina aivojen rakenteesta on avautunut uusia ominaisuuksia: aivojen kuona-aineiden poistojärjestelmällä näyttäisi olevan yhteys Alzheimerin tautiin. On paljon, mitä ei tiedetä. Tämä on ainakin itselleni ollut sopiva, kahden asian kohtaamispaikka.”
Nykyisin, 38-vuotiaana, Leijala kuuluu alansa nuorempaan kastiin.
Lääkäriliiton tilastojen mukaan psykiatrian erikoislääkäreistä Etelä-Pohjanmaalla noin puolet on yli 55-vuotiaita. Psykiatriaan erikoistuvat ovat myös keskimäärin vanhempia kuin muiden alojen.
”Etelä-Pohjanmaalla on kohtalaisen hyvä tilanne”, Leijala kuvailee. Pulaa tulee olemaan aikuispsykiatreista, jotka ovat psykiatrien suurin ryhmä.
Hyvän tilanteen taustalla vaikuttaa se, että merkittävän osan psykiatrin erikoistumisopinnoista voi suorittaa Seinäjoen keskussairaalassa.
Leijala on itsekin Seinäjoelta kotoisin. ”Erikoistumiskoulutus täällä houkutteli. Yliopistojakson tein Tampereella.”
Kun alueella koulutetaan, osa myös jää sinne.
Avuntarve ei orastavasta psykiatripulasta huolimatta ole ainakaan vähentynyt. Pikemminkin apua haetaan aiempaa herkemmin.
Kynnys hakea psykiatrista apua esimerkiksi ahdistuneisuuteen tai masentuneisuuteen on madaltunut, Leijala pohtii. ”Se on positiivista kehitystä.”
Huumausaineita käytetään aiempaa enemmän ja päihdepsykoosipotilaita näkyy psykiatrien vastaanotoilla yhä useammin.
Jos ihminen ei toivu perusterveydenhoidon palveluilla ja hoidolla, hänelle voidaan tehdä lähete psykiatrisen erikoissairaanhoidon arvioon. Psykiatrin pakeille lähetetään yleensä myös silloin, kun toimintakyvyn vajaus on huomattava. Esimerkiksi itsemurhaa yrittäneiden henkilöiden hoito kuuluu aina psykiatriseen erikoissairaanhoitoon.
Avun hakemisen pitäisi olla mahdollisimman helppoa, Leijala painottaa. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että psykiatrien saatavuus huononee joka puolella Suomea.
Mitä kauemmas yliopistosairaaloista mennään, sitä haastavampaa on tekijöiden saanti. Rekrytointiongelmia on silti jopa Turussa ja Helsingissä, hän muistuttaa.
Pula tekijöistä johtuu myös arvostuksesta. Jotkut alat nähdään hohdokkaampina kuin toiset. Leijalan opiskeluaikana hohdokkaimpia aloja olivat ortopedia, traumatologia ja kardiologia.
Maailmalla erikoisalojen arvostus vaihtelee. Esimerkiksi Turkissa arvostetaan ennen kaikkea neurokirurgeja, Leijala kertoo. Sveitsissä taas on psykiatreja väkilukuun suhteutettuna eniten.
Erikoistuvien määrän kasvattaminen ei riitä korvaamaan eläkkeelle poistuvien määrää, Leijala pohtii. On entistä tärkeämpää, että hoitoprosessit toimivat.
”Psykiatrian erikoislääkäri ei voi olla yhtä paljon mukana kaikissa hoidon vaiheissa.”
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
