Video: Kesätyö mielisairaalan siivojana havahdutti Viivi Rintasen syömishäiriöönsä – Haluan piirtää pois hulluuden leimaa"

Viivi Rintanen piirtää parhaillaan Hulluussarjakuvia. Niiden taustalla on ihmisten lähettämät todelliset tarinat mielenterveysongelmista, kuten perheenjäsenten alkoholismista. Kuva: Carolina Husu

Kaksitoistavuotiaana keuruulainen Viivi Rintanen listasi kymmenen elämänsä haavetta tärkeysjärjestykseen.

Ykkösunelma oli "tulla taiteilijax", kakkosunelma "tulla maailman kauneimmax" ja kolmantena toivomuksena oli "tulla sarjakuvapiirtäjäx". Poikaystävän saaminen oli vasta sijalla kuusi.

"Kehystin pikkutyttönä tekemäni paperin, koska tämä lista on niin hellyttävä", 28-vuotias Viivi Rintanen hymyilee kotinsa sohvalla.

Lapsuuden haaveet taitelijan ja sarjakuvapiirtäjän työstä kävivät toteen, kun hän 19-vuotiaana pyrki kesätöihin kaupungille. Rintanen ajatteli, että siivoojana hän tienaa enemmän kaupungin leivissä.

Nuoresta naisesta tuli kolmeksi kesäksi mielisairaalan siivooja, mistä muodostui tärkeä avainkokemus. Rintasen käsitys mielenterveysongelmista muuttui täysin, kun hän kohtasi hoitolaitoksessa väsyneitä, uupuneita ja ahdistuneita potilaita.

"Lääketieteellinen näkökulma mielenterveyden ongelmille on hieman vajavainen. Hulluus on pohjimmiltaan psyykkistä kärsimystä, ja sehän on tuttua kaikille ihmisille. Kysymys on hyvin inhimillisestä asiasta, jota ei pidä leimata."

Rintanen ymmärsi mielisairaalassa, että myös hän voisi olla potilas. Lapsuuden unelmat kauneudesta olivat vääristyneet vaarallisella tavalla.

"Sairaalassa tajusin, että minulla on syömishäiriö ja että sille on tehtävä jotain. Salasin ja häpesin ongelmaa pitkään. Vasta kun näin osastolla olevan ihmiset, pystyin antamaan arvon myös itselleni."

Rintasen parantuminen alkoi pikkuhiljaa siitä, kun hän tarttui siveltimeen ja purki syömishäiriönsä sarjakuvan muotoon. Silloinen poikaystävä oli ainoa ihminen, joka tiesi sairaudesta.

"Kadotin täydellisesti elämäniloni. Se oli toivotonta kalorien laskemista ja suorittamista. Lopulta en pystynyt nukkumaan. Koko ajan oli kylmä ja väsynyt olo. En toivo sitä kenellekään."

Vuonna 2015 julkaistu omaelämäkerrallinen sarjakuva Mielisairaalan kesätyttö valittiin vuoden parhaaksi kotimaiseksi sarjakuva-albumiksi.

Rintasta sitoo vaitiolovelvollisuus, joten hän ei voi paljastaa, missä mielisairaalassa oli töissä. Myös hahmojen piirteet ja luonteet on sekoitettu, jotta potilaita ei tunnisteta.

Mielisairaalan siivoojan työ oli sen verran tylsää, että Rintanen käytti suuren osan ajastaan mielenkiintoisten ihmisten tarkkailuun. Työtehtävänsä vuoksi hän pystyi olemaan kuin kärpänen katossa.

Rintasen mukaan siivooja on näkymätön hahmo, johon kukaan ei kiinnitä huomiota.

"Siivosin usein ensin äänieristetyn kanslian, jossa henkilökunta puhui potilaista omalla hierarkkisella tavallaan. Sitten siirryin potilashuoneisiin, jossa ihmiset puhuivat elämästään toisille potilaille ja juorusivat hoitajista."

19-vuotiaana opiskelijana Rintanen olisi voinut rastittaa kaupungin työnhaussa lomakkeeseen kohdan, että hän ei halua työskennellä mielenterveyspalveluissa. Rasti jäi kuitenkin merkitsemättä.

"Pelkäsin aluksi, ovatko potilaat jotenkin vaarallisia. Haluan sarjakuvallani purkaa Yksi lensi yli käenpesän -elokuvan tyylistä kauhukokemusta suljetusta osastosta. Maksimissaan se paikka oli tosi surullinen tai tosi tylsä."

Hulluudesta sarjakuvia tekevä Viivi Rintanen ei ole yksin aiheensa kanssa. Jyväskylän yliopiston sarjakuvatutkijan Katja Kontturin mukaan kotimaisissa sarjakuvissa käsitellään tällä hetkellä paljon mielenterveyteen ja hyvinvointiin liittyviä asioita.

Sarjakuvat ovat omaelämänkerrallisia, ja niitä julkaistaan paljon verkossa ja blogeissa. Kontturi ottaa yhdeksi esimerkiksi Emmi Valveen vuonna 2017 julkaistun Armo-sarjakuva-albumin, joka tarjoaa raakaa psykoosikuvastoa.

"Näissä sarjakuvissa jaetaan vaikeita aiheita ja puretaan sitä, miltä mielen järkkyminen tuntuu. Tarinat saattavat olla terapeuttisia piirtäjälle, ja samalla niistä saa vertaistukea", Kontturi sanoo.

Rintasen mielestä sarjakuvailmaisussa on piirteitä, jotka sopivat tabuaiheista kertomiseen. Esimerkiksi henkilön ajatuksia ja sisäistä maailmaa pystyy helposti kuvaamaan visuaalisin keinoin. Sarjakuvia voi myös kirjoittaa ja piirtää hyvin pitkään omassa rauhassa.

Kun ihmiset kuulevat Rintasen piirtävän sarjakuvia, ensimmäinen kysymys on usein, mitä strippiä tai huumorisarjakuvaa hän tekee. Sanomalehtisarjakuviin, Aku Ankkaan, Lucky Lukeen ja Tex Willeriin tottuneelle suurelle yleisölle sarjakuvan nettimuodot ovat varsin vieraita.

"Kuva sarjakuvasta on Suomessa hyvin yksiulotteinen. Minä teen taidetta, joka sopii itselleni", Rintanen sanoo.

Kontturin mukaan suomalaisen sarjakuvan tilanne on paljon parempi kuin mitä julkikuva esimerkiksi sarjakuvalehtien levikkien laskusta kertoo.

Hän korostaa, että Suomessa julkaistaan paljon korkealaatuista sarjakuvaa ja että kenttä monipuolistuu koko ajan. Kotimaiset sarjakuvataiteilijat ovat tehneet myös läpimurron maailmalla, mikä on jäänyt vähälle huomiolle.

"Esimerkiksi JP Ahonen on kansainvälisesti todella menestynyt piirtäjä. Uusi Belzebubs -albumi kertoo okkultistisen black metal -bändin perheen arjesta. Ilmiö laajenee, kun sarjakuvista tuttu bändi julkaisee myös oikeasti levyn keväällä."

Mielisairaalan kesätytön jälkeen Viivi Rintanen on tehnyt Hulluussarjakuvia-blogia. Kuka tahansa mielenterveysongelmia nähnyt tai kokenut ihminen voi lähettää Rintaselle anonyymisti tarinansa, jotka hän piirtää nettisarjakuviksi.

Hän suunnittelee sarjakuvat tiiviissä yhteistyössä tarinankertojien kanssa. Hulluussarjakuvat kootaan myöhemmin kirjaksi.

"Tavoitteena on purkaa häpeäleimaa ja välittää todenmukaista tietoa mielenterveysongelmista. En ole tietenkään terapeutti, vaan tyyppi, joka auttaa ongelman kuvaamisessa."

Rintanen on saanut sarjakuvien tekoon silloin tällöin apurahoja. Sarjakuvien lisäksi hän tekee myös kuvituksia ja graafista suunnittelua, opettaa sarjakuvien piirtämistä ja käy puhumassa mielenterveysasioista.

"Haluan piirtää niin kauan kuin hullu ei ole enää haukkumasana. Sitten saattaisin ehkä siirtyä kevyempiin aiheisiin."