Helluntai oli täynnä vauhtia: Oripoikien kesäloma alkoi kosteasti

Orien leikki näyttää hurjalta, mutta ne oppivat pian varomaan toistensa potkuja. Kymmenen suomenhevosoritta viettää saaressa koko kesän. Kuva: Kimmo Haimi

"Vetäkää!"

Hämeen hevosjalostusliitolla ei ole menossa jäsentenvälinen köydenveto, vaan tarve on saada vene ja sen perässä uiva orivarsa mahdollisimman nopeasti ja suoraan yli kapean Ilmoilanselän salmen.

Särkisaari Hämeenlinnan Hauholla on toiminut katkeamattomana ketjuna nuorten orivarsojen laitumena vuodesta 1953.

Vajaan sadan metrin salmessa on joskus ollut vesi laidunkauden alkaessa niin matalalla, että kookkaimmat oriit ovat lähes pystyneet kahlaamaan saareen. Tänä vuonna vesi on korkealla ja lämpötilakin on jo liki 15 astetta.

Uintireissu on siis pakollinen.

Kolme 2-vuotiasta palaavat saareen toista kesää, joten niiltä uinti sujuu mukisematta, kun ne tietävät pääsevänsä kaverien seuraan vehreille laitumille.

Muutama 1-vuotiaista vastustelee veteen menoa. Pienten alkupakitusten jälkeen ne kaikki lähtevät kiltisti veteen.

Hevonen ui luonnostaan taitavasti. Se todistetaan taas kerran.

Vain yksi yrittää vielä uidessa päästä ponnistamaan veneen kyytiin sivukautta omistajansa seuraksi. Soutaja Pekka Verkkosaari on todistanut sellaistakin tapahtumaa.

Nyt hän kääntää venettä nopeasti ja vastarannan vetoporukka kiihdyttää tahtia. Näin tämäkin tilanne ratkeaa ja varsa tyytyy uimaan venettä seuraten.

Minna ja Jukka Hietasen 2-vuotias Vapun Voima tuli saareen jo toiseksi kesäksi. Se odotti salmen ylitystä sen näköisenä, että kohta pääsee syömään hyvin. Kuva: Kimmo Haimi

Varsojen seurana kesän viettää Veikko Hakala, joka on Hämeen hevosjalostusliiton kunniapuheenjohtaja.

Tiistaiaamuun mennessä varsat olivat sopeutuneet jo mukavasti uuteen laumaansa ja saaren olosuhteisiin.

"Ihan pienemmät ovat omissa oloissaan. Ne ovat löytäneet toisistaan kavereita. Varsinkin vuotiaat syövät ja nukkuvat paljon", kuvaa Hakala, jolla on takana jo toistakymmentä saaressa vietettyä kesää.

Sunnuntai-iltana nähtiin "pikkuisen tanssihommia", sillä tämän kesän varsajoukko on aika virkeää sakkia aiempiin verraten.

Nykyisin varsoista näkee sen, että useimpia on käsitelty jo maitovarsasta paljon.

"Hevosia täytyisi käsitellä ja hoivata heti varsasta. Jotkut antavat varsan kasvaa emänsä kanssa keskenään, mikä ei ole hyvästä, vaikka omistaja voisi niin ajatella. Se on emällekin iso rasitus, jos varsa imee pitkään."

Tulipuhuri oli ensimmäinen 1-vuotiaista, joka lähti uimaan veneen perässä. Kaikista varsoista näki, että niitä oli käsitelty paljon ja ne luottivat omistajiensa ohjaukseen, vaikka uintitehtävä oli uusi. Kuva: Kimmo Haimi

Kaikista tämän vuoden varsoista näkee Hakalan mukaan, että niitä oli käsitelty paljon. Se näkyi jo saarelle tultaessa siinä, että ne luottivat omistajiensa ohjaukseen, vaikka uintitehtävä oli uusi.

Somerolainen Mikko Salminen on katsonut Särkisaaren toimintaa kuuden vuoden ajan hevosjalostusliiton puheenjohtajan vinkkelistä.

"Tänä aikana on tapahtunut muutos. Nyt laitumella on enemmän harrastehevosia kuin kilpailusuuntaisia", hän arvioi.

Samalla kun hevosenomistajiksi on tullut uusia ihmisiä, joilla ei ole välttämättä joko omasta perheestä tai ammattikoulutuksen kautta hankittua hevostaustaa, laidunkesän kontaktit hevosjalostusliittoon tarjoavat hyvän mahdollisuuden myös oman osaamisen kartuttamiseen.

Salmisen mukaan se on selvä osoitus, että hevosjalostusliiton työssä painottuu perinteisen jalostuksen lisäksi entistä enemmän muu neuvonta kuten hevosen ravitsemus sekä hevosten käsittely ja hoito.

1-vuotiasta Kopuan Eewerttiä hämmensi Ilmoilanselän vesi. Kun köysi kiristyi, edessä oli pakkoloikka. Rannalla veteenmenoa seurasivat Niko Ärling ja toinen omistaja Mari Korkiakangas. Kuva: Kimmo Haimi

Pihattokaverukset, 2-vuotiaat Vapun Voima ja Viljon Hurmuri tulivat saareen toiseksi kesäksi.

"Viime kesä oli todella positiivinen kokemus. Kaikki sujui. Ja varsa viihtyi täällä hyvin", sanoo Vapun Voiman kasvattaja ja omistaja Minna Hietanen Karkkilasta.

”Kaikkeen voi luottaa. Ei ole niin pientä asiaa, ettei Veikko olisi siitä yhteydessä”, kiittää Viljon Hurmurin kasvattaja-omistajista Tina Andersson Kirkkonummelta.

Tälle kesälle kaksikko sai laumaan kolmannenkin saman pihaton asukkaan, kun Jatta Grims ilmoitti vuotiaan Tummapaahdon Hietasen suosituksesta Särkisaareen.

Kun saareen oli kuulemma tunkua eivätkä kaikki halukkaat mahtuneet, milloin ilmoitit?

"Heti kun se aukesi. Oliko maaliskuuta?", Grims vastaa.

Hietanen ja Andersson tekivät alustavan varauksen paikasta jo viime laidunkauden jälkeen.

Omistajat tuumivat joukolla, että kesä saaressa vahvistaa nuoria hevosia kaikin tavoin.

"Liikunta kaverien kanssa maastossa kehittää lihaksistoa ja tasapainoa", arvioi Grims.

"Luonnollisempaa paikkaa saisi hakea niin ympäristön suhteen kuin siinä mielessä, että ne saavat olla laumassa", toteaa Hietanen.

"NIiden viihtymisestä kertoo sekin, kuinka nopeasti ne ryhtyivät täällä syömään ja ovat kuin olisivat aina olleet tässä laumassa", Andersson tuumii.

Veteen päästyä Eewertiltä alkoi homma sujua. Tosin ilmeestä voi edelleen lukea pientä epäluuloa veneessä "helposti" matkaavan omistajan järjenjuoksuun. Kuva: Kimmo Haimi

Särkisaaressa ei ole tapahtunut viime vuosina juurikaan vahinkoja.

"Ei ole ollut mitään, vaikka toki varsat leikkiessään vähän hyppivät ja potkivatkin. Ja jos hevonen on tullut kipeäksi, se saadaan heti hoidettua, sillä eläinlääkäri saadaan nopeasti paikalle", kertoo Veikko Hakala.

Hämeenlinnan ja Hattulan yhteinen kunnaneläinlääkäri Talvikki Järvinen on hevosnaisia, sillä hän kilpailee valjakkoajossa. Lisäksi kaksi muuta seudun yksityistä eläinlääkäriä on lupautunut käymään tarvittaessa.

Hakalan mukaan ähkyoireet ja jotkut jalkojen pienemmät osumat ovat vaatineet hoitoa. Hakalan ja Särkisaaren historiat kulkevat yhdessä useamman vuosikymmenen. Vain kerran on orivarsalta katkennut jalka ja eläin jouduttiin lopettamaan.

"Sellaisena vuotena kun 2-vuotiaita on enemmän, ne ovat raisumpia. Toisaalta ne osaavat myös jo väistääkin toisiaan paremmin."

Mikko Salminen muistuttaa, että haavoja tai kavioon joskus tulevia paiseita voi tapahtua kaikille hevosille, kun ne ovat vapaina laitumella.

"Vähällä on onneksi päästy. Niitä muutamia hoidettavia voi siten pitää vähän kuin työtapaturmina."

Hevonen on luonnostaan hyvä uimari ja monet hevoset suorastaan nauttivat uimisesta. Eewertin uinti sujui mallikkaasti. Joonas Korkiakangas ja soutaja Pekka Verkkosaari saivat keskittyä suunnan pitämiseen. Kuva: Kimmo Haimi

Saari on monellakin tapaa turvallinen laidunpaikka hevosille.

"Kun kotieläinten määrät ovat maatiloilla kokonaisuudessa vähentyneet, ihmisten mahdollisuudet kohdata eläimiä myös vähenevät. Niinpä vuosittain tapahtuu sitä, että joko tietämättömyyttä tai vain hyvästä tahdosta eläimille esimerkiksi ruokitaan jotain, mikä niille ei sovi", Mikko Salminen sanoo.

Vielä pahempaa vauriota on tapahtunut, kun lehmien heinän joukkoon on päätynyt autosta pellolle heitettyjä juomatölkkejä.

Saaressa tätä ei pääse tapahtumaan, sillä hevosia tarkkailee saaressa sijaitsevassa mökissä kesän asuva Veikko Hakala. Hakalaa tuuraavat ja auttavat lliiton toiminnanjohtaja Anu Kantala sekä kolmen vapaaehtoisen ryhmä.

Rannasta löytyy kaksi soutuvenettä, joilla myös omistajat pääsevät pitkin kesää halutessaan tervehtimään hevostaan.

Mikko Salmisen mukaan saareen tulevissa hevosissa on viime vuosina tapahtunut siirtymä ravurinaluista harrastehevosiin, mikä tuo omistajiksi ja kasvattajiksi toivotusti myös uusia ihmisiä. Kuva: Kimmo Haimi

Särkisaari

16 hehtaarin saaresta suurin osa on laidunta, joka on jaettu kahteen lohkoon.

Laitumia uusitaan vuosittain syksyllä sen jälkeen, kun hevoset ovat palanneet kotitalleihin.

Hämeen laitumelle otetaan vuosittain kymmenkunta varsaa, jos ne ovat pääosin 1-vuotiaita.

Jos varsojen enemmistö on 2-vuotiaita, lauman koko voi olla hiukan suurempi.

Laidunpaikan hinta koko kesälle on 400 euroa, mikä ei sisällä hevosen vakuutusta.

Viljon Hurmurin osaomistaja Tina Andersson kiittää Veikko Hakalaa huolellisesta havainnoinnista siitä, mitä kullekin hevoselle kuuluu. "Siksi hevonen oli hyvä tuoda tänne uudelleen." Kuva: Kimmo Haimi

Varsalaitumet

Hämeen lisäksi ainakin Kymen-Karjalan ja Pohjois-Savon hevosjalostusliitoilla on orivarsalaitumia.

Myös yksityiset hevostilat järjestävät eri puolella Suomea varsalaitumia, joihin otetaan oriita ja ruunia.

Jotkut tilat tarjoavat myös tammavarsoille paikkoja yhteislaitumelle.

Vilske loppui jo tulopäivänä pian, kun syöminen vei voiton. Liki 15 hehtaarin laitumissa riittää hyvin syömistä loppukesään. Ennen kotiinlpaluuta oriit totutetaan pkkihuljaa lisäten kuivaan heinään. Kuva: Kimmo Haimi