Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Luonnonkauniista skutsistamme tulee pian yksi maailman kuumimmista jakolinjoista ‒ yllätetään Venäjä niin kuin Euroviisuissa

    Sen sijaan, että annamme vieraalle valtiolle mahdolli­suuden luoda rajallamme pulmallisia skenaarioita, yllätetään niin kuin välillä Euroviisuissa ja tehdään jotain täysin odottamatonta.

    Luonnonkauniista skutsistamme tulee pian yksi maailman kuumimmista jakolinjoista.

    Vielä vähän aikaa sitten moni meistä luuli, että hybridiuhka tarkoittaa vanhaa junttipapparaista, joka eksyy Toyota Priuksella jostain böndeltä Stadiin ja häiriköi pääkaupunkiseudun liikenteessä.

    Nyt tiedämme, että se tarkoittaa mahdollisesti laajoja sähkö- ja vesikatkoja, väärän tiedon levittämistä, pankki­yhteyksien hakkerointia ja ties mitä muuta ikävää. Hybridivaikuttamisessa vain kiusaajan ilkeä mielikuvitus on rajana.

    Rajoista puheen ollen: niin kutsuttu vapaa läntinen maailma havahtuu nyt siihen, että ehkä vielä tänä vuonna sen uusin ja samalla pisin ulkoraja tulee olemaan reilusti yli tuhannen kilometrin pituinen, suomalaiseen metsään piirretty viiva. Luonnonkauniista skutsistamme tulee pian yksi maailman kuumimmista jakolinjoista.

    Eräs realistinen uhkakuva onkin, että Venäjä kuljettaa jostakin Suomen rajalle suuria määriä pakolaisia – kärsiviä, avuttomia, nälkäisiä ja säälittäviä ihmisiä, joita Suomi joutuisi jollain tavalla torjumaan. Ja mielellään tavalla, joka synnyttää maailmanlaajuisesti rumia uutiskuvia ja jonka seurauksena Suomen nätti pohjoismainen imago saa kunnolla kolhuja.

    Viime vuoden marraskuussa jo kokeiltiin tällaista skenaariota Valko-Venäjän ja Puolan rajalla, ja Lukašenkan ja Putinin kannalta se toimi loistavasti: ihmisiä kuoli kylmään, janoon ja nälkään, länsi pysyi kovana ja näytti sydämettömältä hirviöltä.

    Suomessa ollaan toki tietoisia tällaisesta uhasta ja valmistaudutaan primitiivireaktiolla – tietyille raja-alueille suunnitellaan uusia, korkeita raja-aitoja.

    Mieleen tulevat Berliinin, Kiinan ja Trumpin Meksikon muurit ja monet muut rajarakennelmat, joiden ylläpito on kallista ja joista ei viime kädessä ole mitään hyötyä. Sitäpaitsi raja-aidan rakentaminen suorastaan provosoi sen luona tapahtuvia ikäviä välikohtauksia. Ilman aitaa dramaattisia aitatilanteita ei voi syntyä, eikä myöskään rumia uutiskuvia.

    Onko siis viisasta edes miettiä järeitä aitoja? Löytyisikö kenties parempi, luovempi tapa reagoida ”uhkaan” kuin laittaa rautaa rajalle verkkoaidan muodossa?

    Mitä jos otetaan käyttöön vaahtokarkkitaktiikka, joka on tuttu esimerkiksi itämaisesta itsepuolustuslajista nimeltä Aikido.

    Jos siinä joku lyö, ei torjuta lyöntiä eikä lyödä takaisin, vaan otetaan lyönnin energia vastaan, absorboidaan se, käännetään se takaisin ja käytetään sitä itse lyöjää vastaan. Kun kerran hybridisodassa rajana on vain mielikuvitus, niin käännetään se kekseliäästi päälaelleen: raja on vain mieli­kuvitusta!

    Mitä Itä-Suomen maaseudulta puuttuu kaikesta eniten? Ihmisiä! Monta vuotta olemme itkeneet suurta maaltapakoa, mutta kaikesta aluepolitiikasta huolimatta nuori sukupolvi ei halua enää asua metsässä.

    Pitkin Suomen itärajaa seisoo tuhansia vinoja, ränsistyneitä autiotaloja, palvelut ovat kadonneet, poliisiasemat ovat kiinni ja lääkärit lähteneet.

    Sen sijaan, että annamme vieraalle valtiolle mahdolli­suuden luoda rajallamme pulmallisia skenaarioita, yllätetään niin kuin välillä Euroviisuissa ja tehdään jotain täysin odottamatonta: poistetaan nykyisetkin raja-aidat ja otetaan kaikki mahdolliset tulijat avosylin vastaan.

    Jos itänaapuri keksii kärrätä Itä-Karjalan metsiin tuhansia ihmisiä, jotka ovat kotia ja toimeentuloa vailla, päästetään heidät läpi, integroidaan heidät ja toivotetaan heidät tervetulleeksi.

    Tosin yhdellä pienellä reunaehdolla: he joutuvat jäämään rajaseudulle asumaan ainakin kymmeneksi vuodeksi.

    Annetaan heidän remontoida autioituneiden maaseutupitäjien talot, annetaan heidän tehdä työtä ja viljellä maata, annetaan heidän avata kyläkoulut, kyläkaupat ja kyläpostit uudestaan.

    Pian Itä-Suomi elpyy, talous ja kulttuuri kukoistavat, ja muutaman vuoden kuluttua meillä on elinvoimainen, dynaaminen ja pirskahteleva rajavyöhyke!

    Parasta, mitä Naton upouudelle itäiselle raja-alueelle voidaan tehdä, on asuttaa sitä, ja jos joku suuri strategi tuo meille sinne runsain määrin vapaaehtoisia, jotka haluavat aloittaa uuden elämän, niin avot.

    Mutta tuskin se Putin niin tyhmä on.

    Kirjoittaja on maahanmuuttajaveteraani ja media-alan sekatyömies.