Kun moni saa lampsia kesälomalle, viljelijä lähtee töihin jo ennen auringonnousua – pidämme puhdasta ruokaa usein itsestäänselvyytenä
Maanviljelijät ovat selkäranka, joka pitää yhteiskunnan pystyssä ja ruokapöydät katettuna, kirjoittaa Salla Autere Hengähdyspaikka-kolumnissaan.
Viljelijöillä ei ole kesällä aikaa lomailla, sillä luonto ei odota. Kuvituskuva. Kuva: Kari Salonen18.6.202320:30
Kesä on alkanut. Se tuo mieleen aurinkoiset päivät, lomapuuhat ja rentoutumisen. Monet suuntaavat rannoille nauttimaan ansaitusta vapaa-ajastaan. ”Lomalle lompsis”- kommentit näkyvät ihmisten somepäivityksissä. Ja hei, kiva juttu heille, mutta ihan kaikkia tuo kesälomailu ei koske.
Vähän on oma lehmäkin minulla ojassa tämän kolumnin myötä, sillä juuri on loppumassa kesän ensimmäinen rippileirini ja töitä on tullut paiskittua taas olan takaa. Ja edessäpäin odottaa vielä vuoden kiireisimmät viikot häiden ja konfirmaatioiden suhteen. Loma koittaa sitten syksyn sateiden saapuessa. Mutta myönnän, ammatinvalintakysymyshän tämä on ja mukavia juhlia ja suuria hetkiä pääsee pappina kokemaan näin kesäisin.
Ja on joku toinenkin ammattiryhmä, jolle kesä on kaikkea muuta kuin lomailua. Arvaatte jo varmaan mitä tarkoitan…
”Kesä on ainutlaatuinen aika maaseudulla, jossa hengellisyys ja luonto kohtaavat, kun ihminen toteuttaa Raamatun ohjetta ”viljelemisestä ja varjelemisesta”.”
Kun luonto herää talven unesta, maaseutu täyttyy kiireestä. Maanviljelijöiden tärkein sesonki alkaa. He tekevät ahkerasti työtä varmistaakseen, että meillä on tuoretta ruokaa ja ravintoa saatavilla. Heidän päivänsä alkavat ennen auringonnousua, kun he lähtevät pelloille ja navettoihin. He panevat kätensä multaan, hoitavat eläimiä ja viljelevät maata. Heidän työnsä ei tunne lomapäiviä tai viikonloppuja, sillä luonto ei odota.
Maanviljelijöiden työ on väsymätöntä ja vaativaa. Se ei ole vain ammatti, vaan elämäntapa. Maanviljelijät ovat selkäranka, joka pitää yhteiskunnan pystyssä ja ruokapöydät katettuna.
Heidän työnsä on elintärkeää yhteiskunnan toiminnan kannalta. Heillä on kyky luoda elämää kuolleesta maasta ja huolehtia luomakunnasta. Heidän työnsä heijastaa sitoutumista, omistautumista ja vastuuntuntoa. Siinä työssä luonto ja ihmiskäden jälki limittyvät sulavasti yhteen.
Jokainen pellon kuokkiminen ja jyvien kylväminen on merkki ihmisen yhteistyöstä Jumalan kanssa. Kesä on ainutlaatuinen aika maaseudulla, jossa hengellisyys ja luonto kohtaavat, kun ihminen toteuttaa Raamatun ohjetta ”viljelemisestä ja varjelemisesta”.
Maaseudun ja viljelyn merkitys ulottuu jopa paljon pidemmälle kuin pelkkään ruoantuotantoon. Maaseutu tarjoaa meille kaupunkilaisillekin ja kesämökkeilijöille yhteyden luontoon ja auttaa säilyttämään tasapainon ihmisen ja ympäristön välillä. Se muistuttaa meitä siitä, että olemme osa suurempaa kokonaisuutta ja että luonto antaa meille kaiken tarvitsemamme.
Tänä kesänä minä lupaan jokaisen uudenperunan, tomaatin, avomaankurkun ja grillipihvin myötä kiittää Jumalaa niistä herkuista, mutta kiittää mielessäni myös Teitä ahkeria ruuantuottajia, jotka olette ruokani tuottaneet.
”Aika on istuttaa, aika niittää”.
Ja meidän muiden aika on nyt kiittää.
Kirjoittaja on Lumijoen seurakunnan vs. kirkkoherra.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
