Yllätysten päivä Niskavuoren syntysijoilla
Wuolijoen kartanossa koettiin jymy-yllätys tavallisena huhtikuun päivänä, kun tieto Niskavuoren naiset -näytelmän ensi-illasta kiiri Helsingistä Sydän-Hämeeseen. Kartanon väki huomasi elävänsä näytelmän syntysijoilla.
Mikä shokki, tietokirjailija Erkki Wuolijoki tiivistää suvun silloisia tunnelmia teoksessaan Niskavuoren henki.
Ensi vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta maineikkaan Niskavuoren naiset -näytelmän ensi-illasta.
Yksityisarkistoja tutkinut Wuolijoki yllättyi itsekin, kuinka monelle näytelmän henkilölle ja paikan nimelle löytyi aitoja esikuvia.
Näytelmän vanha emäntä Loviisa on yksi niistä vahvoista naisista, joiden kuvaajana Hella Wuolijoki tuli kuuluisaksi. Loviisa muistuttaa paljonkin Serafina Wuolijokea, joka johti taloa tarvittaessa tahtonaisen ottein. Isäntä Juho Robert Wuolijoki kun edusti valtiopäivämiehenä Helsingissä kokoontuvaa talonpoikaissäätyä.
Niskavuoren pehtooriksi ilmestyvä mies on näytelmässä isännän avioton poika. Todellisuudessa myös Juho Robertilla oli meijerskan kanssa avioton poika, joka sittemmin työskenteli Wäinö Wuolijoen palveluksessa Hyvinkäällä.
Kirjan lukija löytää muitakin yhtymäkohtia näytelmäsarjan rooleihin.
Suvun vahvoihin naisiin kuuluu esimerkiksi Hanna Wuolijoki, josta Niskavuoren Heta on saanut vaikutteita.
Juhon ja Serafinan pojat Wäinö Wuolijoki ja Sulo Wuolijoki olivat 1907 aloittaneen eduskunnan ensimmäisiä sosiaalidemokraatteja.
Niskavuoren naiset -näytelmän ensi-illan aikaan Wäinö, tilan silloinen isäntä, toimi Suomen lähettiläänä Oslossa. Tieto näytelmästä otettiin Oslossa vastaan kauhistunein tuntein, olihan isäntä jo asemansa puolesta kylän silmätikku.
Sulo oli eronnut Hellasta ja kirjoitteli jo muistelmiaan. Suloa näytelmän suosio pikemminkin huvitti kuin ärsytti.
Salamyhkäisellä Hellalla oli syynsä vaieta myös Helsingissä. Hän kirjoitti näytelmän salanimellä Juhani Tervapää, sillä hänet oli vaarallisen vasemmistolaisena leimattu epätoivotuksi henkilöksi.
Kirjailija Erkki Wuolijokea hiukan huvittaa Hellan taipumus vähätellä miehiä vahvojen naisten kustannuksella.
”Eivät ne miehet niin mitättömiä olleet kuin Hella ajatteli. Juho Robert oli rakentamassa Säätytaloa ja Wäinö Eduskuntataloa.”
Sulo Wuolijoki puolestaan toimi aktiivisesti torpparien vapauttamisen puolesta. ”Sehän oli yhteiskunnallisesti äärimmäisen tärkeä uudistus”, Erkki Wuolijoki toteaa.
Kirjan keskeistä antia on aikakauden kulttuurin kuvaus Sydän-Hämeen talonpoikaisessa maailmassa. Se alkaa 1800-luvun alun suomeksi runoilleesta Jaakko Juteinista ja päättyy Hauhon suosittuun Niskavuori-näyttämöön.
Kirjoittaja havaitsi, että runomitta oli ennen vanhaan suomalaisille luonteva tapa ilmaista itseään.
”Olin ajatellut, että runous on jotain sellaista, jota opitaan kirjoista. Ei se ole niin vaan päinvastoin.”
Suomen kielen puolesta taisteltiin määrätietoisesti. Helsingin virkamiehet puhuivat vielä itsepintaisesti ruotsia, kun Hämeenlinnan ympäristössä suomen kieli oli ykköskieli.
Myös Wuolijoen perheessä harrastettiin vanhaa runoutta ja esitettiin näytelmiä väentuvassa jo 1800-luvun puolella.
”Hella ei tullut tyhjän päälle vaan valmiiksi kirjallisesti virittyneeseen ympäristöön. Tätä en ollut tullut aiemmin ajatelleeksi”, Erkki Wuolijoki toteaa.
Mitä Hella näki, mistä hän kenties yllättyi?
”Hän oli yllättynyt siitä itsensä toteuttamisen tarpeesta, joka suomalaisilla oli. Se ei ollut tavallista Baltiassa, josta hän oli Suomeen muuttanut.”
”Hella näki jopa tyhmyyteen asti menevää härkäpäisyyttä, aitoutta, rehellisyyttä ja luonnon rakkautta.”
Erkki Wuolijoki korostaa Hella Wuolijoen näytelmien merkitystä kansalliselle kulttuurille.
”Voimme olla Hellalle kiitollisia kulttuurimme kiteyttämisestä meidän kaikkien sydämiämme koskettavaksi.”
Tarja Halla
Erkki Wuolijoki:
Niskavuoren henki.
Viljapelloilta valkokankaalle.
321 sivua. Karisto.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
