Alvar Aalto kuvattuna toimistossaan vuonna 1945.
Maalla kasvanut Alvar Aalto katsoi tiukasti eteenpäin
Aalto oli ennakkoluuloton kokeilija, joka keskusteli mielellään asiakkaidensa ja kollegoidensa kanssa.
Villa Mairea valmistui vuonna 1939 Harry ja Maire Gullichsenin edustusasunnoksi Poormarkkuun. Tasakattoinen rakennus kätkeytyy ympäröivään metsään.
Alvar Aallon suunnittelemassa Rautatalo Helsingissä on vasta hiljattain avautunut yleisölle tauon jälkeen. Tommi Lindh on Alvar Aalto -säätiön johtaja. Kuva: Jarkko SirkiäAlvar Aalto oli suomalaisen maaseudun kasvatti ja tiukasti eteenpäin katsova kosmopoliitti. Hän loi laajan uran paitsi arkkitehtina myös kaavoittajana ja muotoilijana.
”Alvar Aalto ei missään tapauksessa ole etelästä kotoisin. Hän syntyi Kuortaneella ja kirjoitti ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta. Silti hän oli jo nuorena Suomen kansainvälisimpiä henkilöitä”, kertoo Alvar Aalto säätiön johtaja Tommi Lindh.
”Aalto kävi vuoropuhelua ennakkoluulottomasti Yhdysvaltojen, Neuvostoliiton ja natsi-Saksan kollegojen kanssa. Toisaalta klassismin muotokieli ja Italia olivat hänelle erittäin tärkeitä. Aallolla oli kertomansa mukaan kolme mielentilaa: hän joko suunnitteli Italian-matkaa, oli Italiassa tai muisteli matkojaan Italiaan.”
Aalto näki keskisuomalaisessa maisemassakin toscanalaisia piirteitä ja otti rakennuksiinsa runsaasti vaikutteita italialaisesta rakennusperinnöstä.
Suomalainen luonto ja perinnerakentaminen olivat Aallolle tärkeitä inspiraation lähteitä: Aallon oma kotitalo Munkkiniemessä voidaan nähdä myös modernina versiona Seurasaaren ulkomuseossa sijaitsevasta Niemelän torpasta, joka rakennettiin alun perin Konginkankaalle 1770-luvulla.
”Kyseessä on paritupa ja esimerkiksi terassin kaiteessa on selkeä viittaus perinnerakentamiseen, sillä se on tehty pyöröpuusta. Pihan aita on riukuaidan moderni sovellus”, Lindh kuvailee.
Paitsi rakennuksissa, puu oli Aallolle erittäin tärkeä materiaali myös huonekaluissa. Hän jätti muidenkin materiaalien luonteet selkeästi näkyviin, ja väripaletti noudatti materiaalien luontaisia sävyjä.
Aalto tunnetaan erityisesti eri materiaalien taiturimaisesta yhdistämisestä.
Laaja ja laadukas Aalto-tuotanto syntyi itse asiassa kolmen ihmisen yhteistyönä: Aallon molemmat vaimot olivat hyvin merkittäviä vaikuttajia suunnitelmiin ja niiden toteutumiseen.
Aalto meni naimisiin läheisimmän avustajansa, arkkitehti Aino Marsion kanssa vuonna 1924. Aino Aalto-Marsio erikoistui itse sisustukseen ja suunnitteli esimerkiksi keittiöitä ja lasten tiloja. Toisaalta hän hoiti Aalto-arkkitehtitoimiston käytännön pyörittämisen ja esimerkiksi raha-asiat.
Rauhallisen ja taustalla viihtyneen Ainon kerrotaan tasoittaneen temperamenttista Alvaria.
”Myös Alvar tiedosti Ainon merkityksen työlleen ja esimerkiksi New Yorkin Museum of Modern Artin (MoMA) näyttely vuonna 1938 oli nimenomaan Aino ja Alvar Aallon näyttely”, Lindh kertoo.
Aino Aalto-Marsio kuoli vuonna 1949.
Alvar meni naimisiin toisen vaimonsa, Elissa Mäkiniemen, kanssa vuonna 1952.
Myös uusi vaimo oli arkkitehti, ja hän vastasi monien Aallon suunnittelemien rakennusten toteuttamisesta Alvarin kuoleman jälkeen. Alvar Aallon arkkitehtitoimiston vetäjänä hän otti myös roolia rakennusperinnön suojelijana.
”Kysymykset muutostöistä tai korjauksista jäivät suureksi osaksi Elissan ratkaistaviksi. Aalto itse oli hyvin avoin asiakkaan ehdottamille muutoksille ja pyrki vuorovaikutteiseen keskusteluun”, Lindh kertoo.
”Historiaan on jäänyt paljon tarinoita tyytyväisistä asiakkaista, ei juurikaan pettymyksistä. Toisaalta Aaltoa arvostettiin niin paljon, että hänen rakennuksiaan jopa kerättiin. Kyseessä ei varsinkaan myöhempinä vuosikymmeninä ollut enää aivan normaali asiakassuhde.”
Suomalaisille tutuin Aallon rakennus on ehkä Finlandia-talo, mutta ehjin Aalto-kokonaisuus löytyy pääkaupunkiseudun sijaan Jyväskylästä.
Myös Seinäjoen keskuksessa Aallon visio kokonaisesta kaupunkikeskuksesta toteutui hyvin: siihen kuuluvat kirkko, seurakuntakeskus, kaupungintalo, teatteri, virastotalo ja kirjasto.
Nämä nähtävyydet innostavat erityisesti japanilaisia turisteja. He ovatkin Lindhin mukaan suurin Aalto-matkailijoiden ryhmä, suomalaiset ovat vasta toisina. Kolmanneksi kiinnostuneimpia ovat yhdysvaltalaiset ja neljänneksi espanjankielisten maiden kansalaiset.
”Aalto tunnetaan joissain maissa vain sisustustuotteistaan, ja heille tulee Suomessa yllätyksenä, että Aalto olikin nimenomaan arkkitehti. Toisaalta Aallon arkkitehtuuri kuuluu kyllä selkeästi yliopistoissa opiskeltaviin modernismin klassikoihin ja arkkitehtiopiskelijat tutustuvat hänen tuotantoonsa ympäri maailman”, Lindh kertoo.
MoMA:n näyttely olisi todennäköisesti avannut ovet Artekin, Aallon ja hänen ystäviensä perustamalle sisustustuotteiden ja taiteen markkinointiyrityksen kaupalliselle menestykselle Yhdysvalloissa.
Sota kuitenkin katkaisi markkinointityön ja sen jälkeen Yhdysvalloissa puhalsivat uudet tuulet: muovi ja värikäs, pop-vaikutteinen kulutusyhteiskunta valtasivat tilaa. Aallon taivutettu vaneri ja pelkistetty muotokieli eivät enää olleet niin muodikkaita.
Artek jäikin pienen, laatutietoisen asiakasryhmän suosioon, vaikka Aallot toivoivat sen tuotteista valtavirran sisutusta.
Julkisten rakennusten, messuosastojen ja monumenttien lisäksi Aalto suunnitteli koteja. Ne ovat teemana Alvar Aalto 120-juhlavuoden päänäyttelyssä ensi vuonna.
Hän oli myös niiden suunnittelussa suuntautunut selkeästi tulevaisuuteen: Aalto halusi esimerkiksi ”harjoitella” lähiörakentamista ennen maaltamuuttoaallon yltymistä ja suunnitteli testialueen Porvooseen.
Se ei kuitenkaan toteutunut ja Aalto ”oli kovasti pettynyt rakennettujen kerrostalojen laatuun”, Lindh kertoo.
Aalto-tapahtumia:
Seinäjoella järjestetään tällä viikolla kansainvälinen Alvar Aalto-viikko.
Alvar Aalto – Taide ja moderni muoto -näyttely Ateneumissa Helsingissä vielä 24.9. asti.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
