Valokuvat nostavat mieleen tärkeitä muistoja ja tarinoita – tarinoiden avulla jäsennämme omaa maailmankuvaa ja ymmärrämme muita
Valokuvia katsoessamme ja toinen toistemme tarinoita miettiessämme ovat läsnä yhtä aikaa mennyt, nykyhetki ja tuleva, kirjoittaa Anni Takko Hengähdyspaikka-kolumnissaan.
Kuva: PexelsKatselimme vanhojen ystäviemme kanssa valokuvia ja nauroimme toinen toistemme ulkonäöille. Teini-ikäinen tyttäremme huomautti osuvasti, että 15 vuoden takaiset vaatteemme ovat juuri tulossa uudelleen muotiin. Jee matalavyötäröisille ja leveälahkeisille farkuille!
Eräs porukastamme hoksasi yhtäkkiä, että nuoremmillekin on kuvissa olevasta hetkestä kulunut sama aika kuin meille ruuhkavuosia eläneille. Aika, jona 1-vuotias on varttunut 16-vuotiaaksi ja 26-vuotias 41-vuotiaaksi. Sehän on ilmiselvää, mutta silti pysähdyimme kaikki tämän tosiasian äärelle. Aika on ollut sama mutta myös niin eri.
Oman ajan ovat täyttäneet oman elämän kiireet ja muutokset. Ei ole ehkä tullut ajatelleeksi, että sama aika on kulunut kaikilla. Kaikkien elämät ovat kulkeneet omia reittejään. Jokaisen tarina viidentoista vuoden aikana on ollut omansa, vaikka osin ehkä samakin. Ja jokaisen tarina on yhtä arvokas.
Tarinat ovat tärkeitä. Jäsennämme elämäämme tarinoiden avulla, ja tarinat voivat auttaa myös itsensä ymmärtämisessä. Valokuvia katsoessamme ja toinen toistemme tarinoita miettiessämme ovat läsnä yhtä aikaa mennyt, nykyhetki ja tuleva.
Aloin miettiä Hanya Yanagiharan Pieni elämä- kirjassa olevaa kohtaa: "Kukaan heistä ei niinkään halunnut kuunnella jonkun toisen tarinaa; he halusivat kertoa vain omansa."
Lapsena ainakin elää usein täysin omaa elämää. Jos kysytään, mitä sisko tai veli teki jonakin ajanjaksona, ei välttämättä osaa sanoa, vaan muistaa ainoastaan, mitä itse teki. Nuorena usein myös toivoo ajan kuluvan nopeammin, ja vanhempana taas ahdistaa ajan nopea kuluminen.
Nuorena usein toivoo ajan kuluvan nopeammin ja vanhempana ahdistaa ajan nopea kuluminen.
Mutta toivottavasti haluaisimme ja ehtisimme kuunnella myös toistemme tarinoita. Maailmankuva eheytyy ja oma identiteetti rakentuu suhteessa muihin. Olisi myös tärkeää, että oman tarinansa saa kertoa – tulla kuulluksi!
Aika voi myös olla niin täyttä, ettei ehdi kuunnella muiden tarinoita. Tähän kaiketi auttaa ajanhallinta ja priorisointi, koska lopulta kiirekin on vain tunne. Vai onko?
Täpötäysi kalenteri aiheuttaa toiselle kiireen tunteen ja toiselle ei. Ehkä keskeneräisyyden sietäminen ja esimerkiksi sen tajuaminen, ettei työ lopu tekemällä, auttavat kiireen tuntuun.
Toisten tarinoiden kuunteleminen avartaa myös omaa maailmankuvaa ja auttaa ymmärtämään muita. Jokainen ihminen on kuulluksi tulemisen ja näkemisen arvoinen. Tarinat auttavat näkemään maailman monelta kantilta.
Ja samalla omasta tarinastaan voi olla hyvällä tavalla ylpeä. Oma elämäntarina kiinnittää meidät muihin ja elämän mielekkyys lisääntyy.
Kirjoittaja on pitkään Nepalissa ja Senegalissa työskennellyt Suomen Lähetysseuran asiantuntija, joka uskoo siihen, että jaettu suru puolittuu ja ilo kaksinkertaistuu.
Lue lisää:
Taiteilijat loivat Suomi-kuvaa jo yli sata vuotta sitten – Tunnistatko nämä maisemat?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
