Metsolat-tähti ei innostunut julkisuudesta ja keskittyy työn tekoon: "Minua ei ole nähty naistenlehdissä"

Vesa Kietäväisen aikaa vievin työ tänä kesänä on rooli Matti-renkinä, joka kertoo kummiusjutuilla höystettyjä historiallisia tarinoita Mahnalan kylästä ja lähialueelta. Kuva: Rami Marjamäki

Mahnalan kylällä vanhoissa ladoissa ja piha-aitoissa kummittelee – tai niin ainakin väittää kylällä asustava renki, Matti.

Hän kierrättää pientä ryhmää kylän kantatilojen pihapiireissä ja kertoo mielikuvitusta herätteleviä tarinoita: kuinka erään talon miesvainajien uskotaan vielä tänäkin päivänä puivan aitassa viljaa, ja kuinka pihan suureen mäntyyn aikanaan hirttäytynyt nimismies kummittelee kylässä edelleen.

Matti ei ole perinteinen opas. Hän on juro, suorasanainen ja puhuu murteita sekaisin. Välillä suusta pääsee kirosana, ja tarinoista päätellen sahti maistuu.

Reilun tunnin päästä kummituskävely on ohi, ja renki livahtaa vanhaan piharakennukseen. Hetken kuluttua ovesta astuu ulos näyttelijä Vesa ­Kietäväinen.

Rengin pellavaiset vaatteet, nahkasaappaat ja lierihattu ovat vaihtuneet farkkuihin, t-paitaan, pilottilaseihin ja Crocs-sandaaleihin, joiden alla lämmittävät villasukat.

Matti-rengistä on jäljellä toki ilmeikkäät kasvot ja matalan karhea ääni, mutta silmiin asti ulottuva nauru on se, mistä tietää, että enää ei puhuta roolihahmon kanssa.

Matti-rengin tarinat perustuvat kansallisarkiston teksteihin ja paikallisten ihmisten kertomuksiin. Kierroksia järjestää Kulttuuriyhdistys Mahku ry. Kuva: Rami Marjamäki

Kietäväisen tie näyttelijäksi alkoi, kun hän yhdeksänvuotiaana muutti äitinsä ja kahden siskonsa kanssa ”avioerolapsena” Sodankylästä Ylivieskaan.

Jo Sodankylässä asuessa äiti oli vienyt poikaa katsomaan muutamia näytelmiä, mutta vasta Ylivieskassa Kietäväinen innostui näyttelemisestä, kun kaveri houkutteli hänet mukaan nappulateatteriin.

”Olinhan minä sellainen veijari jo pentuna, että tykkäsin niin sanotusti keksiä kaikkia esityksiä, mutta vasta Ylivieskassa se natsasi kohdilleen.”

Kun Kietäväinen oli 13-vuotias, perhe muutti Hämeenlinnaan. Näytteleminen jatkui teatterikerhossa.

17-vuotiaana miestä pyydettiin teatterin iltanäyttelijäksi, ja samana vuonna ovet Teatteri­kouluun eli nykyiseen Teatterikorkeakouluun aukesivat ensi yrittämällä.

Heti näyttelijäksi valmistuttuaan Kietäväinen kiinnitettiin Tampereen Työväen Teatteriin.

1980-luvulla roolit ­Kotirappu-, Metsolat- ja Taivaan Tulet -sarjoissa ”räjäyttivät potin”, ja Kietäväisen kasvot tulivat tutuiksi suurelle osalle suomalaisia.

Julkisuus ei tuntunut nuorelle näyttelijälle tärkeältä, ja fokus on tähänkin päivään saakka pysynyt työnteossa.

”Minua ei ole nähty naistenlehdissä. Vaatekaappiani ei tarvitse tulla katsomaan – eikä siinä kyllä mitään katsomista olekaan”, Kietäväinen nauraa.

Kello lähestyy neljää iltapäivällä, kun Kietäväinen käynnistää auton Mahnalassa ja suuntaa Tampereelle. Illaksi täytyy ehtiä Tampereen Komediateatteriin näyttelemään venäläistä ihmiskauppiasta, Borista, Panu Raipian ohjaamaan Voi Veljet! -farssiin.

Kietäväinen asuu Tampereella, ja tätä se on ollut koko kesän: Tampere–Mahnala–Tampere-välin ajamista ja teatteria. Kietäväinen nähdään Matin roolissa 72 kertaa ja Boriksen 44 kertaa.

”Tämähän oli aikamoinen pläjäys. Yhteensä noin 120 esitystä räpsähti kohdille saman kesän aikana”, Kietäväinen toteaa.

Onneksi ”pläjäyksen” jälkeen odottaa loma. Kun elokuun viimeinen näytelmä on näytelty, Kietäväinen lentää Kreetalle. Se on ollut näyttelijän vetäytymispaikka 1980-luvulta saakka.

Viimeiset kymmenen vuotta hän on matkustanut Kreikkaan perheensä kanssa, mutta nyt aikataulut eivät osuneet kohdilleen, ja mies lähtee etelään kahdeksi viikoksi yksin.

”Kun tajusin, kuinka paljon työt vievät kesältä aikaa, ilmoitin heti kättelyssä, että sen jälkeen lähden.”

Kietäväisen kesä kuluu suurilta osin Mahnalan marjatilojen maisemissa. Kuva: Rami Marjamäki

Ensimmäisen soolomatkansa Kreikkaan Kietäväinen teki parikymppisenä. Kesä oli vierähtänyt Pyynikin kesäteatterissa miespääroolissa. Viikon kuluttua alkaisivat Teatterikoulun monologiharjoitukset.

Yksinpuhelua oli päästävä harjoittelemaan jonnekin, ja mies varasi matkan Samokselle. Prätkällä saarta kierrellessään hän innostui Kreikasta.

”Silloin 80-luvulla se ei ollut sellainen turistirysä, ja löysin Samokselta pieniä kyläsiä, missä ihmiset eivät tienneet turismista yhtään mitään.”

Sen jälkeen Kietäväinen on palannut Kreikkaan yksin tavallisesti kirjoittamaan. Kreikassa ovat syntyneet kappaleiden sanoitukset muun muassa Dannylle ja A. Aallon rytmiorkesterille sekä levyllinen lauluja Vesa Kietäväisen nimikko­täyssoitolle, joka julkaistiin vuonna 1989.

Levyn sanoitukset sopivat varsin hyvin suomalaiseen mielenmaisemaan. Miten ne voivat syntyä Kreikan kuumuudessa, vuoristoisissa maisemissa?

”Se on kumma juttu. Etäisyys saa aikaan jotain sellaista, että näet sen ympäristön, mistä kirjoitat, eri tavalla.”

Avaintekijä kappaleiden syntyyn on kuitenkin yksin oleminen, on Kietäväinen nimittäin kirjoittanut kappaleita myös kesämökillään Karhella.

”Kun saa olla ihan yksin, mielikuvia syntyy enemmän.”

Tarinat menivät koulun ohi

Juice Leskinen, Hector, Reino Helismaa ja Eppu Normaali. Ne näyttelijä-sanoittaja Vesa Kietäväiselle tulevat ensimmäisenä mieleen, kun esikuvista puhutaan. Seuraavaksi hän mainitsee Eino Leinon ja Aleksis Kiven, jonka suomen kieli on tehnyt syvän vaikutuksen.

”Ja kaikki Topeliukset, kyllä ne on kahlattu läpi.”

Isoisä opetti Kietäväisen lukemaan viisivuotiaana. Kun kansakoulu Sodankylässä alkoi, koulun kirjasto oli kuin aarre­aitta: Viimeistä Mohikaania ja Tarzania lukiessa mielikuvitus laukkasi vapaana. 15-vuotiaana poika lintsasi koulusta viikon, koska tahtoi lukea.

”Esimerkiksi Välskärin kertomukset olivat meillä kuusiosaisina tiiliskivinä, ja ne oli pakko vetää yhteen soittoon. Sain sen äidinkielen opettajalta anteeksi, kun tein kirjoista 45 minuutin esitelmän.”

Vaikka nykyään tarjolla on monenlaista viihdettä, Kietäväinen on saanut 10-vuotiaan poikansa innostumaan lukemisesta. Hän muistuttaa, että ajat olivat erilaiset, kun hän oli samanikäinen.

”Televisiosta katsottiin vain uutiset ja Peyton Place.”