Vastustan ihmisarvoa ja suvaitsevaisuutta

Libanonilainen mystikko ja filosofi Kahlil Gibran on todennut: ”suvaitsevaisuus on rakkautta, joka sairastaa ylpeyden tautia”. Käsittämättömän monilla tuntemillani ihmisillä tuntuu olevan tarvetta rotuajatteluun: ikään kuin ihmiset olisivat olemuksellisesti kovinkin erilaisia eri maanosissa.

Hiljattain pohdin Facebook-päivityksessä, kuinka ihmiset ovat oikeastaan ihan samanlaisia. Moni keskustelija näki asian päinvastoin: ihmiset ovat geneettisesti ja perusolemukseltaan hyvin erilaisia. Eräs korkeasti koulutettu somekaveri intti minulle vastaan: ”vaikka ihmisryhmät ovat erilaisia, kaikilla on kuitenkin ihmisarvo”.

Kuulostaa jotenkin alentavalta. Pitääkö se jotenkin erikseen todeta, että kaikilla on ihmisarvo? Eli me tai jotkut muut suuressa ylemmyydessämme suomme toisille armollisesti ihmisarvon? Ja suvaitsemme eli siedämme heitä? Jos niin päätämme tehdä. Meidän pitää pystyä parempaan.

Miksikö vastustan suvaitsevaisuutta ja ihmis­arvoa? Siksi, että noita sanoja ei pitäisi edes tarvita. Niiden merkityksen tulisi olla itsestään selvä.

Yhteiskuntarakenteet, tavat ja tottumukset sekä kulttuurit ovat historiallisten kehityskulkujen seurauksina varsin erilaisia, mutta ihmiset eivät. Tunteita ilmaisevat ilmeet ja eleet, perustarpeista puhumattakaan, ovat tutkimusten mukaan universaaleja ja kulttuurista riippumattomia. Kaikkialla on myös uskontoja.

Auringonvalon ja ultraviolettisäteilyn määrä on kymmenien tuhansien vuosien aikana johtanut joihinkin näkyviin eroihin ihmisten vaeltaessa Afrikan alkukodistaan muille mantereille: pohjoisessa vaalea iho saa vähäisestä auringonvalosta paremmin D-vitamiinia kuin tumma iho, ja lähempänä päiväntasaajaa tarvitaan tummaa ihoa, joka ei pala porotuksessa.

Siinä se ainoa ero, joka ihmis”roduilla” on. Homo sapiens on trooppinen laji, ja myös me pohjoisessa asuvat olemme oikeasti kotonamme Afrikan savannien tyyppisessä ympäristössä. Sinne meidät on luotu, siellä me pärjäämme ilman palttoita ja lämmitettäviä sisätiloja.

Kun kohtaan toisen ihmisen, hän on minulle lajikumppani – ei enempää, ei vähempää. Ei ole ihmisrotuja ja -ryhmiä; on vain ihmisiä, lähimmäisiä.

Kirjoittaja on perheenisä, Taloustutkimus Oy:n tutkimusjohtaja ja luontokuvaaja Nurmijärveltä. Hän tarkkailee joka toinen viikko palstalla suomalaista yhteiskuntaa.