Arto Hokkanen juttelee Kostiinan kanssa päivän kuulumiset. Kuva: Jarno Mela
Katso video: Kostiina-korppi osaa toivottaa ”huomenta” selkeällä suomella – ”Ensimmäisen kerran oikein säikähdin”
Korpit ovat imitoinnin mestareita. Pyhtääläinen korppi Kostiina matkii hämmästyttävän tarkasti sekä ihmisiä että muita lintuja.
Kostiina puhuu täysin selkeää suomea, kun sille päälle sattuu. Kuva: Jarno Mela”Huomenta, huomenta”, tervehtii Kostiina-korppi hoitajaansa, Pyhtään lintuhoitolan isäntää Arto Hokkasta tänäkin aamuna.
Sitten se huomaa tutun hoitajan mukana olevan outoja ihmisiä, alkaa kainostella ja vaikenee.
Kun se ensimmäisen kerran avasi sanaisen arkkunsa, Hokkanen säikähti. Huomenet kaikuivat lintutarhasta, jossa ei sillä hetkellä pitänyt olla ihmisiä.
Hokkanen ymmärsi, että korppi oli oppinut imitoimaan häntä. Aamulla lintutarhaan tullessaan Hokkanen aina tervehti suureen ääneen muita ihmisiä ja korppi oli kuulolla.
Kosti-korpin toi lintutarhaan noin 15 vuotta sitten tietoliikenneinsinööri Riihimäeltä. Omien sanojensa mukaan hän löysi linnun metsästä huonokuntoisena ja tuonut kotiin. Mies oli ruokkinut sitä netistä löytämiensä ohjeiden mukaan.
Ajatuksena lienee ollut päästää se takaisin luontoon, mutta korppi leimautui ihmisiin eikä suostunut enää villiintymään.
Turhaan mies pyysi naapureita hätistelemään korppiaan pihoista pois, kunnes joku teki siitä ilmoituksen kunnan eläinlääkärille. Tämä kielsi korpin pidon kotona, ja insinööri toimitti sen tippa linssissä lintuhoitolaan. Siellä se huomattiin naaraaksi ja ristittiin uudelleen Kostiinaksi.
Viisaina lintuina varislinnut ymmärtävät olevansa yksilöitä. Kostiinan ongelma on, että kokee olevansa ihminen. Luonnossa se ei enää pärjää.
Pusutteluja Kostiina ei kaipaa, eikä sellaiseen ole syytäkään. Korpin nokassa on valtava voima, jos se päättäisi nipistää tai nokkaista.
Pientä teerenpeliä se kuitenkin pitää hoitaja Hokkasen kanssa joka kevät, kun suvunjatkamisvietti ottaa vallan. Se keimailee ja levittelee siipiään kertoakseen Hokkaselle, että valmiita ollaan.
Lohtua yksipuoliseen ihastukseen tuovat herkut, kuten ihmisilläkin. Ehdotonta mieliruokaa ovat viiriäisenmunat, joihin se nokkaisee reiän ja imaisee tyhjäksi. Neljä kappaletta menee putkeen kevyesti.
Hieman krantuksi se on oppinut. Hokkanen toi kerran Kostiinalle kokonaisen kirjolohen, johon se ei kajonnut nokallakaan. Sen sijaan sian sydämet, jauheliha, koiranmakkara, raejuusto ja hedelmät kelpaavat. Niistäkin se nappailee mieluisat ensiksi ja sylkee muut pois.
Pelkkään huomenten toivotuksiin Kostiina ei tyydy. Välillä se huutelee ”Maikku moi!” miehen ja naisen äänellä sekä ”Moi Arto”. Välillä se imitoi variksia ja kurkia.
Mutta kuka tuo Maikku on?
”Tyttäreni Marjaana. Kostiina on ollut korva tarkkana, kun olen tervehtinyt lintutarhalla tyttöäni.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
