Johan Holmqvist viljelee sipulia Ahvenanmaalla. Kuva: Jaana Kankaanpää
Nuori viljelijä haastaa ”näin meillä on aina tehty” -ajattelua
Maanviljelijä Johan Holmqvist tuntee suurta ylpeyttä tuottamastaan ruoasta, jota hän viljelee tilalla, joka on kuulunut hänen suvulleen 1600-luvulta lähtien.
Johan Holmqvist haluaa vaalia perinteitä, mutta tuntee samalla tarvetta rikkoa niitä. Kuva: Stefan GustafssonMaatilojen määrä vähenee kovaa vauhtia ja tilakoot suurenevat. Meneillään on raju rakennemuutos, joka pakottaa maanviljelijät muutokseen.
Minun Maatilani -tv-dokumentti tarjoaa pohdiskelevan muotokuvan nuoresta sipulinviljelijästä, joka haluaa vaalia perinteitä, mutta joka joutuu tekemään muutoksia perinteisiin tapoihin voidakseen pitää tilansa hengissä. Ahvenanmaalainen Johan Holmqvist viljellee tilaa, joka on kulkenut hänen suvussaan vuodesta 1634 lähtien. Se tuo oman paineensa tilanpitoon.
”Tunnen suurta ylpeyttä, että tila on ollut meillä niin monta sukupolvea. Tavoitteeni on, että pystyn elättämään itseni ja siirtämään tilan eteenpäin. En halua olla se, joka rikkoo linjan.”
Tilan pitäminen ei kuitenkaan aluksi ollut ruusuilla tanssimista. Tila siirtyi Holmqvistille syksyllä 2016. Ensimmäinen vuosi oli vielä hyvä, mutta seuraavat kaksi vuotta eivät olleet helppoja nuorelle viljelijälle. Vuonna 2017 Ahvenanmaalta saatiin homeen takia huonoin sipulisato koskaan ja mies sai myytyä sadostaan vain 12 prosenttia. Seuraava vuosi 2018 taas oli ennätyksellisen lämmin ja kuiva. Tuloksena oli taloudellisia paineita, jotka ovat tuttuja monelle viljelijälle.
Kaikkia tilanteita on hankala ennakoida silloin kun töitä tehdään säiden armoilla. Tällä hetkellä sipulinviljely kuitenkin onnistuu ja talteen saadaan 300 tonnia sipulia.
Nuori viljelijä pohdiskelee ohjelmassa analyyttisesti Suomen maataloutta ja sen tulevaisuutta. Maatalouden kannattavuus on erilaista kuin aikaisemmin.
”Marginaalit ovat nykyään pienemmät ja on tuotettava enemmän. Tämä vaatii erikoistumista.”
Johan Holmqvist kuvailee, kuinka hänen isovanhempansa tekivät tilalla kaiken itse. Holmqvistin isovanhempien aikaan ajateltiin, että piti huolehtia omista töistä eikä työtä kuulunut tehdä toiselle. Silloin ei ollut soveliasta toimia muiden renkinä, jos oli oma tila.
”Ajat ovat nyt toiset.”
”Nykyään tärkeintä on se, ettei pelkää ottaa apua muilta eri muodoissa. Tilan hoitaminen vaatii niin paljon erilaista osaamista”, Holmqvist kiteyttää ohjelmassa.
Hän tekeekin itse tiivistä yhteistyötä lapsuudenystävänsä Jonin kanssa, joka viljelee myös sipulia naapuritilalla. Miehet ovat yhteydessä monta kertaa päivässä ja töitä hoidetaan yksissä tuumin.
EU-tukiin miehet suhtautuvat varauksella.
”EU-tukien tarkoitus on varmistaa ruoan saatavuus. Tavoite on hyvä, saada halvempia elintarvikkeita maatalouden kärsimättä. Lopputulos on ollut päinvastainen.”
Ohjelma tuo lyhyen väläyksen siihen, mitä nuori maanviljelijä miettii työstään. Toivottavaa on, että Johan Holmqvistin viisaudet jäisivät mahdollisimman monen katsojan mieleen.
”Tunnen valtavaa ylpeyttä, kun toimitan tavaraa tilalta. Tuotan ruokaa, jota ihmiset syövät. Enkä mitä tahansa ruokaa vaan korkealaatuista ruokaa. Me olemme maailman parhaita ruoan tuotannossa.”
”Toivoisin että ymmärtäisimme sen, että kotimaassa tuotettu ruoka on maailman parhainta, kun ajatellaan ruoan puhtautta, ympäristö- ja ilmastovaikutuksia. Se on lisäksi aina tuoreempaa ja maistuu siksi paremmalta.”
Yle TV1 Lauantai 25.11.2023 klo 14, Yle TV1 Sunnuntai 26.11.2023 klo 9. Yle Areena.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
