Kirja-arvio: Kun maailma mullistuu, vie röyhkein vallan – syvällä palava kapinan liekki ei kuitenkaan koskaan sammu
Anne-Maija Aallon Korento-romaanin kansi on yhtä kaunis ja hauras kuin sen sisältö.
Anne-Maija Aalto: Korento. 350 sivua. Otava. Kuva: Kirjailijan Arto Wiikari / OtavaOtetaan askel tulevaisuuteen.
Dystooppisessa maailmassa vedennousun ravistelemasta, Japanina tuntemastamme saaresta on tullut Itäisten Kauppaliittojen Unionin siirtokunta. Kansalaiset on jaettu kahteen kastiin: kokokansalaisiin ja heitä palveleviin internointikylissä asuviin ulkokansalaisiin.
Eriarvoisuuden keskellä vahvin voimavara on ystävyys. Satomi ja Mai ovat kasvaneet lapsesta asti yhteen ja salaa haaveilleet uudesta alusta meren toisella puolen. Kunnes eräänä päivänä Mai viedään kaupunkiin nymfiksi.
Yllättävältä taholta saatu kädenojennus voi vielä auttaa ystävykset pakoon. Matkalla on kuitenkin monta muttaa.
Anne-Maija Aalto kuvailee toisessa teoksessaan upeasti nuorten raudanlujaa ystävyyttä, toivon pilkahduksia ja luonnon kauneutta keskellä eriarvoista yhteiskuntaa. Paikoin kuvailu ja päähenkilön pohdinta muuttuu jo hieman puuduttavaksi. Loppua kohden tunnelma onneksi tiivistyy, ja viimeiset sivut yllättävät.
Tarinan me vastaan ne -asetelma tuntuu karmivan ajankohtaiselta, kun sitä vertaa koronapandemiasta vauhtia saaneisiin salaliittoteorioihin.
Vaikka kirja on suunnattu nuorille aikuisille, tarjoaa se ajateltavaa ihmisluonnosta kaikenikäisille. Erityismaininnan kirja saa tarinaa symboloivasta ja kannessa säihkyvästä korennosta, jota ei malttaisi kääriä joululahjapaperiin.
Lue täältä kaikki Maaseudun Tulevaisuuden kirja- ja muut kulttuuriarviot.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
