Musiikin suurmiesten jalanjäljissä – Jonna Tervomaan kesään kuuluu aikamatka Rauli Badding Somerjoen, Unto Monosen ja M.A. Nummisen aikaan Somerolla

Laulaja ja lauluntekijä Jonna Tervomaan juuret ovat Hämäläisessä pikkukaupungissa. Kuva: Kari Salonen

Lapsena pienessä kaupungissa pääsy maalle, metsään ja kesäpaikoille oli helppoa. Luonnonläheisyys säilyy ihmisen identiteetissä aina, ajattelee laulaja ja lauluntekijä Jonna Tervomaa.

"Kyllä minä ajoittain kaipaan kaupungista pois. Ajatus siitä, ettei olisi yhteydessä juurilleen, tuntuu mahdottomalta."

Forssassa Lounais-Hämeessä syntyneen ja kasvaneen Tervomaan äiti ja sisaren perhe asuvat edelleen kotikaupungissa. Äidin isän suku on kotoisin parinkymmenen kilometrin päästä Somerolta.

Nuoruudenaikaisen opettajan Kaija Parkon aloitteen johdosta laulajattaren tulevan kesän ohjelmaan tuli yllättävä suunnanmuutos. Yhteydenotosta liikkeelle lähtenyt yhteistyö veti hänet mukaan Someron Esakallion tanssilavalla esitettävään musiikilliseen kuvaelmaan, jossa Tervomaa toimii naisäänenä. Kuvitteellinen, mutta todentuntuinen tarina kertoo kolmesta paikallisesta kuuluisuudesta: Rauli Badding Somerjoesta, Unto Monosesta ja M.A. Nummisesta.

"En ole tehnyt tällaista koskaan aikaisemmin. Tämä on kiehtovalla tavalla erikoistapaus. On hienoa olla mukana produktiossa, jossa tuntuu vahva yhteisöllisyys."

Kuvaelmassa Tervomaa pääsee laulamaan lauluja, joita harvoin kuullaan naisen esittäminä. Vuosien varrella hän kertoo ammentaneensa paljon inspiraatiota muun muassa M.A. Nummisen tuotannosta ja taiteilijapersoonasta. Monosen tangot ovat hänen mielestään osa kansallista alitajuntaamme. Ne ovat soineet jossain taustalla aina.

"Kaija Parkon käsikirjoituksesta henkii se, että hän on elänyt näiden ihmisten rinnalla", Tervomaa ajattelee. 1960-luvulla Parko itsekin lauloi yhdessä Baddingin ja M.A. Nummisen kanssa. Hän kulki mukana paikkakunnan musiikkipiireissä muusikkomiehensä Tommi Parkon kanssa.

M.A. Nummisella oli sormensa pelissä Rauli Badding Somerjoen uran alkuvaiheissa. Tommi Parko on luonnehtinut Somerjokea araksi ja ujoksi, anteeksi, että olen olemassa -tyypiksi. "Mutta kun Badding alkoi laulaa, niin kyllä lähti!"

Somerolla lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Mauri Antero Numminen toimi vuosina 1958-1960 aika ajoin Unto Monosen yhtyeessä rumpalina. Muuttoa opiskelupaikkakunnalle Helsinkiin vuonna 1960 seurasi melko pian jäsenyys uudessa yhtyekokoonpanossa. Nummisen laulajanura sai alkunsa The Orgiastic Nalle Puh Big Bandissä, jonka jäsenistä kukaan muu ei suostunut solistiksi. Koska mies ei ollut innostunut laulamaan omalla äänellään, kehitti hän itselleen parodisen laulutavan, josta muodostui hänen tavaramerkkinsä.

Numminen tunnettiin eräänlaisena avantgarde ja underground -taiteilijana. Hän kohahdutti aikalaisiaan muun muassa lauluilla Nuoren aviomiehen on syytä muistaa sekä Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa, joka oli Unto Monosen säveltämä. Numminen pyrki usein tietoisesti ärsyttämään ihmisiä etenkin uransa alkuaikoina.

Jälkipolvet muistavat 1970-luvulla kansan suosikiksi nousseen Nummisen erityisesti lastenlauluista elokuvassa Herra Huu – Jestapa Jepulis, Penikat Sipuliks sekä TV-sarjasta Jänikset maailmankartalle! Ruotsissa hän saavutti suosiota laulullaan Gummiboll.

Rauli Aarre Tapani ”Badding” Somerjoki oli suomalainen laulaja, säveltäjä ja sanoittaja, jota pidetään yhtenä suomalaisen musiikin suurena vaikuttajana. Monet hänen kappaleistaan ovat jääneet suomalaisen musiikin historiaan. Yksi niistä on hänen yhdessä Arja Tiaisen kanssa sanoittama Paratiisi

Tiesittekö, että Karjalan kannaksella syntyneen ja siirtoväkenä Somerolle muuttaneen Unto Monosen kotitalo oli nimeltään Paratiisi? Sanotaan, että Monosen lauluissa kuuluu omakohtaisen kokemuksen syvä sointi. Ikään kuin mies olisi tehnyt laulut itselleen eikä kuulijoille. Ehkä siksi niihin on ollut helppo samaistua. Ne ovat jääneet elämään.

"Produktion musiikki on vahvaa. Teen siitä omat sovitukseni. Jokainen laulu tulee olemaan itsenäinen esityksensä", Tervomaa paljastaa.

"Olen otettu, tämä on hieno tehtävä. Aion imeä Somerosta kaiken inspiraation irti. Pidän omaleimaisuudesta, monimuotoisuus on mielestäni ainoa oikea tapa elää."

Someron tehtävän lisäksi Jonna Tervomaa esiintyy tulevana kesänä muutamilla festareilla, mutta muuten keskittyy valmistelemaan omaa tuotantoaan. Edellinen ylistäviä arvioita saanut Ääni-albumi ilmestyi syksyllä 2017. Se oli laulajattaren seitsemäs albumi.

Arvosteluissa kerrottiin Tervomaan palanneen estradeille säkenöivästi. Hänen sanottiin olevan rento ja huippuvedossa. Kuulijoiden mielestä tähti oli uusiutunut.

"Viimeisin levyni oli myös tuotannollisesti omissa käsissä. Siinä kuuluu sataprosenttisesti oma kädenjälki. Olen aina kirjoittanut tekstini itse ja askel askeleelta siirtynyt enemmän sävellyspuolelle."

Musiikin tekemisessä Tervomaa kokee päässeensä etenemään hienolla tavalla. Yleisö jopa odottaa häneltä uusia aluevaltauksia, eikä se ole itsestäänselvyys.

"Olen pysynyt omassa koossani ja silti löytyy uutta yleisöä niin, että pystyn jatkamaan. Soittajan ja soittimen välinen yhteistyö on minulle ehtymätön kiinnostuksen kohde."

Jonna Tervomaan edesmennyt isä Timo Tervo, oikealta nimeltään Tervomaa, teki mittavan elämäntyön musiikin parissa. Hän hallitsi useita instrumentteja ja soitti lukuisten suomalaisten eturivin artistien bändeissä. Musiikki oli jo Tervomaan lapsuuden kodissa vahvasti läsnä.

"Yritin paeta, sillä lapsuuden kokemukseni oli aika raju. Koin silti vastustamatonta vetoa musiikkia kohtaan. Vaikka muutin Helsinkiin opiskelemaan kirjallisuutta, musiikki vei lopulta voiton."

Varsinaisia tulevaisuudenhaaveita musiikintekijällä ei ole. Hän toivoo voivansa tehdä musiikkia loppuelämänsä ajan.

"Haluan pitää ajatteluni vapaana ja itsenäisenä. Siihen olen tyytyväinen, että olen elämässäni pystynyt tekemään valintoja, joiden kanssa on hyvä nukkua."

"Hetkittäin tuntuu murheelliselta seurata hurjaa todellisuutta. Sitä, mitä kaikkea ihmisiltä nykypäivänä vaaditaan. En pidä siitä, että maailmaa rakennetaan talouden ehdoilla. Olemme itse vastuussa siitä, minkälaista maailmaa rakennamme. Uskon sen kuuluvan sanoituksissani."

Jonna Tervomaa ei ajattele itseään viihdyttäjänä. Hän mieltää itsensä kanssaeläjänä.

"Laulan siitä, minkälaista on elää varjoisalla puolella. Synkistelemättä. On ihan ok, ettei kaikki ole mahtavaa koko ajan."