Kärsiikö Lauri Markkanen Bullsin pelinrakentamisesta? Näin vastaa Hanno Möttölä ja listaa samalla oman uransa huippukohdat

Lauri Markkanen kuvattuna 2017. https://commons.wikimedia.org/wiki/Category:Photos_of_basketball_by_User:Teevee Kuva: Tuomas Vitikainen / Wikimedia Commons

Yksi suomalaisten tarkimmin seuraamista urheilijoista maailmalla on tällä hetkellä Pohjois-Amerikan koripalloliigassa NBA:ssa pelaava Lauri Markkanen. Hänen seuransa on ollut vuodesta 2017 Chicago Bulls.

Lajia seuraavien käsitys on, ettei Markkanen ole suoriutunut huipulla niin hyvin kuin odotettiin, vaikka odotuksiakin oli varmasti monenlaisia.

Koripallovalmentaja ja entinen NBA-pelaaja Hanno Möttölä yhtyy käsitykseen siitä, ettei Chicago Bullsin pelinrakentaminen ehkä suosi Markkasen heittotaitoja. Tilaisuuksia tehdä koreja tulee liian vähän.

"Suomalainen urheilija katsoo aina peiliin, että mitä voi itse tehdä paremmin. Mutta Bullsilla taso on aika vaihtelevaa ja Laurin tapainen pelaaja, joka päättää tilanteet, kärsii jos pelinrakentaminen toimii niin, että pallo jää takamiesten käsiin", Möttölä pohtii.

"Toisaalta viime viikot on mennyt paremmin, eikä kukaan muista jälkeenpäin kuukauden heikompaa jaksoa."

Markkanen on Mäkelänrinteen ja HBA:n valmennuksen läpikäynyt pelaaja, mutta omaksi löydökseen Möttölä ei tähteä kutsu.

"Häntä ei totisesti tarvinnut löytää. Perhe oli tietenkin jo tiedossa ja hän pisti silmään heti ensimmäisellä maajoukkueleirillä."

Perheen kanssa kävi keskustelut maajoukkuevalmentaja Henrik Dettmann.

"Ei tässä ketään heinäsuovasta ylipäätään etsitä ja löydetä, vaan pelaajat tulevat liiton All Stars -leireille ensimmäisen kerran 13–14-vuotiaina eli 7-luokkaisina."

Oman uransa huippukohtia Möttölä mainitsee kolme.

"Ensimmäinen suuri voitonriemu oli, kun voitin ensimmäisen nuorten Suomen mestaruuden C-pojissa vuonna 1991 HNMKY:ssä. Siinä oppi lopullisesti rakastumaan voittamiseen. Olen aina halunnut voittaa kaikessa, korttipeleissä ja vaikka lasten kanssa pelatessa Afrikan tähteä. Kilpailuhenkinen on pakkokin olla."

"Toinen upea hetki koitti vuonna 1998 Yhdysvalloissa.

"Pääsimme toisena Utahin yliopistovuonna neljän parhaimman loppuhuipentumaan. Final Four on jokavuotinen massiivinen tapahtuma, jossa pelattiin jo silloin 60 000 ja nykyisin jopa 100 000 katsoja edessä. Siinä pelaaminen on yhdysvaltalaisille melkein sama kuin olympiamitali Suomessa."

Kolmantena Möttölä mainitsee miesten maajoukkueen.

"Mukanaolo Susijengin nousussa tällä vuosikymmenellä. Parhaimmillamme olimme ehkä Slovenian EM-kisoissa 2013, jolloin voitettiin muun muassa Turkki ja Kreikka ja Venäjä jatkoajalla.

Möttölälle on ollut ainutlaatuinen kokemus nähdä silloin tuhansien ja seuraavana vuonna jo 10 000 suomalaisen lähtevän MM-kisojen katsomoon. "Siellä on perheitä pikkulapsista eläkeläisiin. Ja katsomokäyttäytyminen äänekästä, mutta äärettömän sivistynyttä. Olemme todella ylpeitä heistä, fanimme ovat todellinen suomalainen vientituote!"

Entä NBA-donkkaukset, montako plakkarissa? Möttölä ei muista.

"Vuosikymmeniä sitten se oli harvinaisempaa ja showmainen ele, mutta näille pojille se varmin tapa tehdä kori", hän viittoo lukiolaisia.

Syynä ovat sekä pelitekniikan muutokset ja nopeus että atleettisuus.

"NBA:ssa on kentällä paljon tilaa."