"Leppä antaa kanteleelle pehmeän soinnin, kuusesta löytyvät diskantit" – Jyrki Pölkki rakentaa soittimia suomalaisesta puusta

Soitinrakentajamestari Jyrki Pölkki (kuvassa vasemmalla) on jäänyt hiljattain eläkkeelle. Jouni Kurki hankkii elantonsa rakentamalla ja huoltamalla soittimia. Kuva: Petteri Kivimäki

Soitinrakentaja-artesaani Jouni Kurki valmistaa työkseen kanteleita, joissa käytetään pääasiallisesti kotimaista puuta.

”Erilaisten kanteleiden valmistaminen on päätyöni. Selvästi yleisin kanteleen rakennuspuu on leppä, joka antaa soittimelle sen pehmeän soinnin. Kanteleiden käsituissa olen käyttänyt koristetarkoituksessa myös ulkomaista mahonkia”, Kurki kertoo.

Soitinrakentaja valmistaa myös klassisia kitaroita sekä erilaisia kitaransukuisia soittimia, kuten ukuleleja.

”Olen viime aikoina valmistanut myös mandoliineja sekä lyömäsoittimia. Keskiaikaiset luuttusoittimet ovat tuore projektini”, Kurki mainitsee.

”Suurin osa käytettävästä puusta on kotimaista, lähtöisin paikallisilta metsänomistajilta ja sahautettu itse”, soitinrakentaja kertoo.

Soitinrakentajamestari Jyrki Pölkki ja soitinrakentaja-artesaani Jouni Kurki vaalivat kotimaisen soitinrakentamisen perinteitä. Kuva: Petteri Kivimäki

Neljännesvuosisadan ajan soitinrakentajana työskennelleen Kurjen oppi-isä on soitinrakentajamestari Jyrki Pölkki, joka on tehnyt kansainvälisestikin katsoen mittavan uran soitinkehityksen ja akustiikan tutkimuksen saralla. Hän on myös opettanut akustiikkaa ja soitinfysiikkaa Ikaalisten soitinrakennuskoulussa.

Pölkki pitää leppää yleisesti ottaen suositeltavana kanteleen rakennuspuuna.

”Kun kantele tehdään kokonaan yhdestä puusta, on leppä vallan mainio valinta. Kuusta taas on hyvä käyttää kansipuuna viuluissa, selloissa, pianoissa, bassoissa ja kanteleissakin. Se levy, joka lähettää soittimen ääniaallot, on tyypillisimmin kuusta”, Pölkki esittelee.

Kuusessa jäykkyyden ja painon suhde on soitinrakentajamestarin mielestä ihanteellinen.

”Kuusesta löytyvät diskantit. Lepästä niitä ei löydy vastaavalla tavalla, mutta alkeissoittimissa pehmeä soundi antaa paljon anteeksi.”

Leppävirtalaiset soitinrakentajat ovat tehneet suuren työn kotimaisen kanteleen arvostuksen nostamiseksi sekä myös soittimen äänen laadun ja voimakkuuden parantamiseksi. Kuva: Petteri Kivimäki

Vaahteraa on Pölkin mukaan hyvä käyttää joko soittimen kopassa tai kielisoittimen kaulapuuna.

”Vaahtera on jäykkää ja kovaa puuta, joka soveltuu hyvin kaulapuuksi.”

Trooppisista puista Pölkki nostaa yhden ylitse muiden.

”Palisanteri on upea puu, joka soi pitkään ja kirkkaana. Se on suosittu materiaali kitaranpohjissa ja -sivuissa, sekä myös ksylofoneissa.”

Mainitsemisen arvoinen soitinpuu on soitinmestari Pölkin mukaan myöskin Itä-Intian ruusupuu, jota kasvatetaan ja joka ei ole monien muiden ruusupuulajien tapaan rauhoitettu.

Soitinrakentaja Jouni Kurki paljastaa käyttävänsä töissään satunnaisesti myös pihajalavaa.

”Aion tehdä jalavasta keskiaikaisen luuttusoittimen pohjan. Kyseessä on harjoitustyö.”

Jouni Kurki valmistaa kanteleiden lisäksi puusta myös klassisia kitaroita sekä kitaransukuisia muita soittimia. Kuva: Petteri Kivimäki

Kurki työskentelee entisen meijerin tiloissa Leppävirralla.

Paikassa toimi aiemmin kolmenkymmenen vuoden ajan 1980-luvulta 2010-luvulle Soitinrakentajat AMF -niminen yritys.

”Soitinrakentajat AMF:n aikana valmistettiin valtavat määrät muun muassa laadukkaita suomalaisia 5–40-kielisiä kanteleita sekä kitaroita, mandoliineja ja muita soittimia”, Kurki kertoo.

Edesmenneen yrityksen perustajajäsenen Jyrki Pölkin mukaan leppävirtalaiset soitinrakentajat ovat tehneet suuren työn kotimaisen kanteleen arvostuksen nostamiseksi, sekä soittimen äänen laadun ja voimakkuuden parantamiseksi. 

”Jos vielä 1980-luvulla ajateltiin, ettei kanteleella ole juuri mitään arvoa, niin nykyään on toisin. Tämä arkaainen, unohdettu ja halveksittukin soitin on vuosikymmenten työllä nostettu ansaitsemaansa kunniaan”, Pölkki kuvailee.