Ostamme hyvää omaatuntoa pullonkorkkeja näpräämällä, kun samaan aikaan saastutamme turhalla lentämisellä

”Valtion budjetissa ei ole ylijäämää. Päätösten taustalla on politiikkaa. Tämä luo valtavia riskejä terveen järjen käytön suhteen”, kirjoittaa kolumnisti Petteri Summanen. Kuva: Kimmo Haimi

Lukemisto|Ihmissuhteet

17.8.202405:30

Kolumni

Petteri Summanen

Vastuu on hieno sana, täynnä latausta. Sana liitetään negatiivisessa mielessä syyllisyyteen.

Venäjä on vastuussa Ukrainassa käytävästä sodasta. Poliitikot ovat vastuussa talouden alijäämästä.

Moniin ammatteihin liittyy paljon vastuuta. Lääkäri, lentäjä tai kenraali ovat kriittisissä tilanteissa vastuussa ihmishengistä. Hoitovirheet, maahansyöksyt, epäonnistunut strateginen valinta.

Ihmisiä kuolee.

Arjessa vastuuseen ei useinkaan liity hengenvaaraa. Kun työmaalla on tyritty näyttävästi ja kalliisti, etsitään katastrofista vastaavaa syyllistä.

Nuorena tein erilaisia pätkätöitä. Chymoksen tehtaan kuohuviiniosastolla järjestin muutamaan otteeseen tuotantolinjan pysäyttäneitä, sangen viihdyttäviäkin tapahtumia.

Kerran pullokuorma kaatui syöttöpään salin lattialle. Trukki oli oli mielestäni hyvin hallussa ja siksi vauhtia kertyi liikaa. Kiirettä ei ollut, mutta olihan hauskaa ajaa kovaa.

Kilinää kesti ainakin minuutin, ennen kuin viimeinenkin sirpale oli asettunut. Pullot olivat laadukasta saksalaista tuontitavaraa, mutta onneksi sentään vielä tyhjiä.

Koneet seis ja koko porukka siivoamaan.

Terveenä nuorena miehenä ymmärsin hävetä ja katua huolimattomuuttani. En saanut potkuja, vaan lempeän hyväksyvät pottuilut. Kaikille aloitteleville käy näin, ja firmalla on vakuutus.

Vartin ylimääräiset tuotantokatkokset sisältyivät kokonaistuotantoon, ja työporukka sai taas yhden hauskan jutun lisää kahvitauoilleen.

Tärkeintä itselleni oli, että opin, enkä toistanut samaa virhettä.

Entäs kun kyseessä on vakavampia aiheita?

Valtakunnan päättäjät jakavat yhteiseen kassaan verovaroin kertyneet rahat yhteiskunnan eri tarpeisiin. Päätöksissä käytetään apuna asiantuntijoita.

Vakavat virkamiehet mittailevat resursseja. Painopisteitä muutellaan, koska mennyt tuottaa ongelmia – ongelmia tulevaisuuteen.

Valtion budjetissa ei ole ylijäämää. Päätösten taustalla on politiikkaa. Tämä luo valtavia riskejä terveen järjen käytön suhteen.

Taskulaskimet tipahtavat käsistä, kun ideologiat alkavat jyllätä.

Vastuu on helpompi käsittää yksilön toiminnan ja valintojen kautta. Vastuullisuus liitetään vahvasti ympäristöön. Kansalaisina olemme vastuullisia kuluttajia. Ilmasto vaatii meiltä vastuullisia valintoja.

Tämä johtaa mittakaavaharhaan. Ihmiset näpertävät pullonkorkkien kanssa, kun meidän pitäisi jättää turha lentäminen kokonaan.

Kierrätyspönttöön sujautettu kartonkipussukka keventää omatuntoa hetkeksi, mutta ruokakaupassa alkaa taas ahdistaa. Mitä saa syödä ja ostaa?

Vastuun kantamista voi harjoitella jo nuorena. Jollain on sisaruksia, joita kaitsea. Todellinen vastuullisuus on inhimillisyyttä.

Vaikka lähimmäisistä huolehtiminen lienee kypsä tapa osoittaa inhimillisyyttä, täytyy meidän olla ensin vastuussa itsestämme.

Terveyttä ei voi ostaa eikä vaatia valtiolta.

Kirjoittaja on näyttelijä, käsikirjoittaja ja ohjaaja.