Valonsäteitä: Marraskuun harmautta vasten piirtyvät esiin oikeasti merkittävät asiat

Monet uupuvat marraskuussa ja suorastaan inhoavat kyseistä kuukautta. Melkein nolottaa sanoa, että itse en. Oikeastaan piristyn kirpeästä ja hapekkaasta ilmasta. Harmaan sävyjä vasten piirtyy terävänä esiin se, mikä on oikeasti merkittävää. Kun ulkona ja ympärillä ei näytä tapahtuvan mitään, mielen sisällä mahtuu tapahtumaan paljon.

Totta kai vähäinen valo väsyttää. Pitää nukkua enemmän. Pilvisten päivien jälkeen koittava auringonpaiste vakuuttaa säväyttävästi ja muistuttaa, miten täydellisen riippuvaista koko luomakunnan elämä on sen valosta. Eipä mikään ihme, että muinaiset egyptiläiset palvoivat aurinkoa jumalanaan.

Aurinko on myös kristillisen jumalakäsityksen paras vertauskuva: uuden elämän synnyttäjä, elämän ylläpitäjä, valon lähde. ”Minä olen maailman valo”, sanoi Jeesus, joka kertoi olevansa tuon Jumalan ihmiseksi syntynyt poika.

Raamatun luomiskertomus alkaa tyhjyydestä ja pimeydestä. Sitten alkaa elämän syntymisen vyöry: ”Jumala sanoi: ’Tulkoon valo!’ Ja valo tuli.” (1.Moos:1:3) Vaikka emme uskoisikaan luomiskertomukseen kirjaimellisena seitsemän päivän tapahtumien kuvauksena, on sen järjestys luonnontieteilijöidenkin mukaankin oikea. Ilman valoa ei voinut syntyä kasvi- ja eläinkuntaa eikä ihmistä. Luomiskertomuksen tärkein sanoma ei ole maailman syntytapahtumien kesto vaan se, että Jumala on Luoja. Maailmankaikkeus ja me sen osana emme ole sokean sattuman tulosta. Olemme täällä luotujaan rakastavan ja koko ajan uutta luovan Luojan tahdosta.

”Yksi ainoa auringonsäde riittää hävittämään miljoonia varjoja”, sanoi eräs kristillisen historian tunnetuimpia pyhiä, Fransiskus Assisilainen (1181–1226).

Jumalan rakkauden valo voi heijastua eteenpäin meidän pienten ihmisten kautta. Kun hymyilemme, sanomme hyvän sanan, kysymme kuulumisia tai autamme vähän, voimme auttaa toisiamme jaksamaan halki pimeän ajan.

Ensimmäisen joulun odotuksesta kirjoitti evankelista Johannes: ”Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” (Joh. 1:9)

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, piispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja kirkollisen työn koordinaattori Anni Takko.