Ohjaaja Timo Koivusalo: Viina oli monesti vastaus karuun keikkaelämään "Keksisipä joku sellaisen viinan, että olisi vaan iloinen nousuhumala"

Rauli Badding Somerjoki lääkitsi esiintymispelkoaan alkoholin voimalla ja menestyi alle 40-vuotiaana. Kuva: Jorma Pouta

Irwin Goodman linnoittautui 1970-luvun puolessavälissä lähes pariksi vuodeksi kotiinsa viinapullon kanssa. Kuva: Kai Gustafsson

Timo Koivusalo tunnetaan elämänkertaelokuvista, jotka käsittelevät suuria suomalaisia taiteilijoita kuten Irwin Goodmania, Tapio Rautavaaraa ja Reino Helismaata. Lokakuussa ensi-iltansa sai laulajasuuruus Olavi Virrasta kertova filmatisointi.

Alkoholi näytteli keskeistä osaa kaikkien edellä mainittujen legendojen elämässä. Koivusalo on halunnut tuoda elokuvissaan esiin viinanjuonnin molemmat puolet: hilpeän hauskanpidon ja juoppohulluuden, joka on vaaninut monia artisteja nurkan takana.

Koivusalon mielestä taiteilijoiden alkoholinkäyttöä usein vähän romantisoidaan, että dokaaminen olisi jotenkin erilaista kuin esimerkiksi metsurilla tai varastomiehellä.

"Pitää muistaa, että määrätyssä vaiheessa alkoholinkäyttö ei ole enää hauskapitoa, vaan sairaus. Kyllä esimerkiksi Junnu Vainio, Irwin, Tapsa Rautavaara ja Repe Helismaa olivat alkoholisteja. Kaikilla heillä juominen oli aluksi sitä, että saadaan lisää vauhtia ja juhlitaan."

Hän muistuttaa, että rankka juhliminen on kuulunut taiteilijaelämään jo 1800-luvun loppupuolelta lähtien, jolloin esimerkiksi Jean Sibelius ja muut Symposium-piirin jäsenet juhlivat ravintola Kämpissä.

"Me suomalaiset olemme siitä jänniä, että jos joku kertoo tarinan taiteilijoista, kuten Sibeliuksesta tai Olavi Virrasta, 90 prosenttiin jutuista liittyy viina. Tavallinen kansa ihaili ihmisiä, joilla oli mahdollisuus elää yhteiskunnan aikataulujen ja normien ulkopuolella. Siksi ne tarinat ovat jääneet henkiin."

Koivusalon mukaan ihmiset rakastavat taiteilijoita, joilla on inhimillisiä heikkouksia ja vaikeuksia elon tiellä, kuten ongelmia alkoholin kanssa.

"Tapio Rautavaara sanoi aikanaan, että ihminen on suden sukua. Ensiksi se nostaa laumastaan yhden johtajaksi ja sitten repii alas. Etpä ollut muita kummempi."

Viihdyttäjän ammatissa oli aikanaan paljon tilaisuuksia ja mahdollisuuksia juomiseen, Koivusalo muistuttaa. Olavi Virta ja kumppanit elivät ihan erilaisen aikataulun mukaan kuin muu yhteiskunta esimerkiksi 1950- ja 1960-luvulla.

"Esiintyvä taiteilija on hyvin lyhyen hetken lavalla. Se on akti eli ikään kuin juhlahetki. Kaikki muu aika meni matkustamiseen ja vetoisissa hotelleissa roikkumiseen, joka oli puuduttavaa ja raskasta työtä. Näitä tyhjiä hetkiä oli mahdollisuus täyttää alkoholilla."

Rautavaaran, Helismaan ja Esa Pakarisen kiertäessä Suomea, alkoholia ei saanut kovin helposti varsinkaan viikonloppuisin ja ilta-aikaan. Miehet oppivat tilaamaan viinat etukäteen hotellihuoneeseen tai matkustajakotiin, kun ravintola sulki ovensa.

Iltamaperinne oli vielä voimissaan 1950-luvulla, ja esiintyjät saattoivat palata kiertueelta takaisin kotiin vasta puolen vuoden päästä.

"On huomionarvoista, että joka kylässä oli silloin seurojentalo tai työväentalo. Välimatkaa seuraavaan esiintymispaikkaan oli vain 10 tai 20 kilometriä. Väkeä riitti vielä maaseudulla ja jälleenrakennuksen aikakaudella kansa halusi todella huvitella."

Pienillä paikkakunnilla ei ollut matkustajakotia, joten kiertueryhmät majoittuivat usein tutussa maatalossa. Matkanteko oli hidasta ja autot vetoisia.

"Glamour oli kaukana, kun esiinnyttiin pienillä työväentaloilla. On paljon tarinoita siitä, että kiertuemuusikot joivat parin kuukauden palkan förskottina etukäteen. Ihmeen monet niistä säilyivät silti järjissään."

Irwin Goodmanin ja Junnu Vainion aktiivivuosina 1960-luvulla keikkaelämä oli jo muuttunut. Autot paranivat, hotelleja oli enemmän ja hyvinvointia tuli lisää, mutta väkijuomaa entiseen tahtiin.

"Onko niin, että taiteilijan ammatti altistaa alkoholille vai hakeutuvatko työhön tietynlaiset luonteet."

Koivusalo on kotoisin pienestä porilaisesta Lattomeren kylästä. Pienviljelijän pojasta tuli 1990-luvulla koomikko-trubaduuri, joka kiersi ahkerasti kapakoissa, tanssilavoilla ja ruotsinlaivalla.

Koivusalon mukaan tanssibändit saattoivat olla 1990-luvulla viikon kiinnityksellä yhdessä ravintolassa. Työtilanne oli hyvä ja toiminta aiempaa ammattimaisempaa.

Yksittäiset artistit, kuten Koivusalo suunnittelivat keikkansa niin, että seuraavaan esiintymispaikkaan oli mahdollista ajaa samana iltana. Työ oli etupäässä autossa istumista, joten joka ilta ei ollut mahdollisuutta ryypätä.

"Jos esiinnyit esimerkiksi kapakassa, jouduit istumaan illan yksin keikkapaikan hotellin yläkerran huoneessa. Keikan jälkeen ei voinut mennä baaritiskille seurustelemaan ihmisten kanssa, jotka olivat kolmen promillen humalassa. Se on jumalattoman orpoa hommaa. Lähdin ajamaan mieluummin veks, kun roikuin jossain hotellihuoneessa."

Esiintymisen jälkeen artistilla on yleensä iso määrä adrenaliinia veressä, mikä vaihe kestää useamman tunnin. Kun keikkamoodi loppuu, moni taiteilija lääkitsee tyhjyyden tunnetta alkoholilla.

"Huomasin esiintyjänä, että kun lähdin ajamaan kotiin keikalta, pari ensimmäistä tuntia meni hyvin. Sitten oli pakko pysähtyä tien varteen nukkumaan. Uupumus iskee vaarallisen nopeasti, kun olotila nollautuu", Koivusalo kertoo.

Onko suurten taiteilijoiden ryyppäämisessä jotain positiivista? Kirjailija, laulaja, säveltäjä tai taidemaalari saa ehkä stimuloitua aivonsa alkoholilla luovaan tilaan, jolloin ideoita pulppuaa.

Koivusalo esittää vastakysymyksen, kuinka suuria mestariteoksia esimerkiksi jo nyt loistava Olavi Virta olisi vielä tehnyt, jos hän olisi saanut elää pidempään, ilman viinaa.

"Keksisipä joku sellaisen viinan, että olisi vaan iloinen nousuhumala ja sen jälkeen olisi taas selvin päin. Ketään ei tarvitsisi heitellä seinille."

Koivusalon mukaan esimerkiksi Junnu Vainion ja Repe Helismaan laulutekstien tummat sävyt saavat vähän erilaista kaikupohjaa, kun miehet ovat eläneet sekä hyvässä että pahassa.

"Pumpulissa elänyt ihminen ei pysty kuvaamaan sellaisia tuntoja niin karheasti ja elämänmakuisesti. Jos jotain hyvää haluaa hakea viinan juonnista, tuo on se puoli. Toisaalta näytelläkseen sarjamurhaajaa, ei tarvitse olla sarjamurhaaja."

Onko Timo Koivusalon oma alkoholinkäyttö pysynyt kohtuudessa?

"Olen koulutukseltani kokki ja hyvä juoma kuuluu rinnalle, kun tekee ruokaa. Kyllä se jonkinlaisessa tolkussa on pysynyt."