Sosiaalinen media on Kaari Utriolle seuranpitoa. Kuva: Kimmo Haimi
Maalla hirsitalossa asuva Kaari Utrio näki, kun kylän tönöihin ilmestyivät autot korona-aikana – kaupunkilaiset tunnisti lenkkipolulla yhdestä asiasta
Kun väki vyöryi 1970-luvulla maalta kaupunkeihin, kirjailija Kaari Utrio muutti toiseen suuntaan. Maailma on muuttunut sielläkin mutta vähemmän kuin Helsingissä.Somero
Kaari Utrio tuntee puutarhassaan jokaisen puun, joista osa oli pieniä vesoja perheen muuttaessa Somerniemeen. Kuva: Kimmo HaimiHirsitalossaan Somerniemellä asuva Kaari Utrio vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä.
Rakastettu kirjailija päätti viimein lopettaa kirjailijanuransa viime kesänä 80 vuoden iässä. Samalla hän alkoi vähentää haastatteluja, sillä kuulemma kaikki on jo kerrottu ja kysytty.
Olemme sopineet, että puhumme nyt lähinnä elämästä Somerniemellä. Sinne hän muutti miehensä Kai Linnilän kanssa Helsingistä 1975 eikä ole ikävöinyt takaisin.
”Pääkaupunkiseudulla kulttuurielämän ilmapiiri oli kauhea ja stalinismi voimissaan.”
Utrion mukaan tuolloin monet maalle muuttajat alkoivat opettaa paikallisia, kuinka pitää elää.
Pariskunta ei siihen sortunut. Kajaanista kotoisin ollut Linnilä oli agronomin poikana heti kotonaan ja perusti valtavan kasvitarhan.
He pitivät kanoja ja muutaman kesän kahta sikaa naapurien kanssa. Ne olivat aina Tyyne ja Tauno. Paino verbillä ”olivat”, sillä naapuri kävi syksyisin teurastamassa ne. Ne paloiteltiin yhdessä, pataan laitettiin kaikki syötäväksi kelpaava.
”Olimme hieman yli 30-vuotiaita ja kiitollisia kaikesta avusta, jonka saimme. Toki olimme myös sukupolvea, joka osasi paljon, kuten vaikka leivän leipomisen. Kaikki olivat meille hirveän ystävällisiä.”
Kaari Utrio
Syntynyt Helsingissä 28. heinäkuuta 1942.
Kirjoittanut yli 50 kirjaa sekä muun muassa tv- ja radiokäsikirjoituksia ja kolumneja. Saanut yli 20 erilaista palkintoa ja tunnustusta.
Naimisissa 1965–1973 Jaakko Virkajärven ja vuodesta 1974 Kai Linnilän kanssa. Jäi leskeksi 2017. Kolme lasta, joista kaksi ensimmäisestä avioliitosta.
Asunut hirsitalossa Someron Somerniemellä vuodesta 1975.
Somerniemeen muutosta on kiittäminen M. A. Nummista, joka oli silloisen puolisonsa Sirpa Nummisen kanssa Utrion ja Linnilän hyviä ystäviä. Eräällä Helsingin-reissulla nämä ottivat puheeksi, että hirsitalo Somerniemellä oli tyhjä ja myynnissä.
Kyseessä oli komisarion eläkepäiviksi tehty rakennus, jossa oli vedetty sähköt ja puhelinlinja.
”Olimme puhuneet Kain kanssa, että olisi mukava saada jokin maapaikka tai mökki.”
Kaupat syntyivät.
Katto uusittiin ensi tilassa, ja vesijohto vedettiin omasta kaivosta sisälle. Vesi oli erinomaista ja ehtyi vasta neljä vuotta sitten. Talo on nyt kunnan vesijohtoverkostossa ja sähköjohdotkin maan alla.
Liki 50 vuodessa palvelut eivät Somerniemellä ole vähentyneet merkittävästi, sillä vähäisiä ne olivat ennenkin. Kauppa oli jo 1980-luvulla pelkkä muisto, ja lähin pankkikin sijaitsi hyvän matkaa Helsingin suuntaan.
Sen sijaan kyläkoulu toimi vielä Keltiäisissä neljän kilometrin päässä, kun pariskunnan poika kävi ala-astetta. Nyt se on suljettu.
Suurin muutos on joukkoliikenteen loppuminen.
”1980-luvulla Helsinkiin meni 10 vuoroa päivässä, nyt ei yhtään.”
Vaikka Someron keskustaan on matkaa yli 10 kilometriä, pariskunta eli aikoinaan viitisen vuotta ilman henkilöautoa.
Kaupassa käytiin linja-autolla, taksilla tai kimppakyydillä. Lapsi työnnettiin rattailla hoitopaikkaan kolmen kilometrin päähän. Utrio tapasi kävellä hoitajaa vastaan ja työntää alaspäin viettävän matkan kotiin.
Autottomuuteen Utrio on joutunut totuttelemaan näön heikettyä ja aviomiehen kuoltua. Toki pojalla on auto ja pian ehkä pojanpojallakin, joten kyytien puute ei ole ylitsepääsemätön ongelma.
Kun perhe muutti Somerniemelle, se oli itsenäinen kunta ja asukkaita oli noin 1 600 henkeä. Vuonna 1977 se liitettiin kuitenkin Someroon.
Alue on kohtalaisen hyvin pystynyt säilyttämään elinvoimaisuutensa. Varsinkin kesäisin mökkeily tuo piristysruiskeen alueelle. Samoin tanssipaikat elävöittävät aluetta kesäisin. Utrio osoittaa tietä ja kertoo aamupäivästä siitä ohi menneen ajaneen Ämyrin tanssipaikalla yöpyneiden karavaanarien letkan.
”Kaupungistuminen on pitkä trendi ja vaikea katkaista.”
Korona-aika toi toivon pilkahduksen, että muuttovoitto kääntyisi pysyvämmin Somerniemelle. Utrion mukaan epidemian alkuvaiheessa lähes joka tönön pihalla oli auto, kun ystävien kanssa liikkui alueella.
”Lenkillä tiesi kaupunkilaisten tulevan vastaan, jos nämä eivät sanoneet päivää.”
Vähitellen myös kaupunkilaiset oppivat tavoille, mutta pysyvästi asumaan jäi vain harva.
”Kaupungistuminen on pitkä trendi, eikä sitä niin vain katkaista.”
Utrion mukaan ongelmat liittyvät palveluiden puutteeseen ja työllistymiseen. Perheestä toinen voi ehkä elättää itsensä etätyöllä mutta harvoin molemmat. Lapset taas olisivat koulukuljetusten varassa ja harrastukset kaukana.
Talvi hiljentää kylän ja tuo omat haasteensa myös Utrion arkeen. Päivä alkaakin tulisijojen sytytyksellä.
”Tossut jalassa täällä saa olla. Alapohjasta tuli alkuaikoina niin kylmää ilmaa, että keittiössä vesi saattoi olla jäässä aamulla.”
Helpotusta toi remontti 1980-luvulla, kun lattiat aukaistiin ja niiden alla sammaleet ja sanomalehdet vaihdettiin kunnon eristeisiin.
Nykyään taloon lämpöä tuovat kaksi ilmalämpöpumppua, kolme tulisijaa sekä tarvittaessa sähkölämmitys.
Talo on laajentunut aikojen saatossa. Perheen tuotantoyhtiö Amanita tehtiin alkuperäisen rakennuksen saunatiloihin 41 vuotta sitten. Ensin siellä tehtiin kirjoja Tammelle, ja vuodesta 2008 itsenäisenä kustantajana.
Istumme laajennusosaan tehdyssä ruokailutilassa. Ulkoikkunasta on jäänyt luukuksi oleskelutilaan. Kaikkialla on kirjoja valtavat määrät. Ne olivat materiaalia, joita Utrio käytti lähteinä romaaneissa. Eivät ne vieläkään täysin tyhjän panttina ole.
Utrio tekee päivityksiä Facebookiin aktiivisesti ja on saanut 32 000 seuraajaa. Päivityksistä tykätään, ja niitä kommentoidaan.
”Se on seuranpitoa. Keskustelen paljon lukijoiden kanssa. Minulla on sivistynyt yleisö, eikä siellä ole koskaan mitään rähjäämistä.”
Kesäkuussa keskustelu on käynyt vilkkaana Eurajoelta kotoisin olleesta Samuel Roosista, 1700-luvun lopulla syntyneestä lääkäristä ja kirjailijasta. Utrio kirjoittaa pikkujuttuja vaikkapa Roosista ja palastelee ne sitten eri päiville.
Utrion mukaan Roos on hyvä esimerkki siitä, että Suomen kirja- ja virastokielen luonti oli suuren joukon ponnistus eikä kenenkään ansio yksinään. Sanoja ei kaikelle ollut, joten ne oli keksittävä.
”Hän on keksinyt esimerkiksi sanat sähkö, kaasu ja havainto.”
Somerniemellä on yhä menneen maailman henkeä, vaikka paluuta vanhaan ei tietenkään ole. Elämänpiiri ei rajoitu enää omaan kylään.
”Ennen oltiin paljon yhteisöllisempiä, mutta tavallaan olen saanut kosketuksen vanhaan elämäntyyliin. Täällä on itsestään selvää, että autat, jos naapuri tarvitsee apua.”
Vähintään naapuri tietää jonkun, joka osaa auttaa.
”Minulla on suunnaton etu, että poikani on syntynyt täällä. Hän tuntee kaikki.”
Poika Lasse Linnilä on Somerniemi-seuran puheenjohtaja, ja myös pojanpoika on jo ”toripoliisi” eli ensimmäistä vuottaan järjestysmiehenä läheisellä kesätorilla.
”Veri velvoittaa”, toteaa Utrio.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
