Yritysvastuullisuusjohtajakin painii välillä maailmantuskan kanssa

Nina Elomaa aloitti Fazerin yritysvastuujohtajana viisi vuotta sitten. Hän nauttii työnsä vaihtelevuudesta sekä yhteistyöstä monenlaisten ihmisten kanssa. Työ vie myös paljon aikaa, mutta hän ajattelee sitä puoliksi harrastuksenaan. Kuva: Juho Leskinen

Uskallan väittää, että varsin monella suomalaisella on oma suosikkinsa Fazerin parhain -makeispussissa. Joku rakastaa Toscaa, toinen Laktaa.

Kiss-Kiss- ja Islanti-karkkien ystävät joutuivat kuitenkin taannoin hämmentymään, kun sokerisia pötkylöitä ei olekaan enää kääräisty paperiin ja sellofaaninpalaseen vaan muoviin.

Osittain suosikkikarkkien pukimien vaihdossa on kyse tuotannollisista syistä, sillä Fazerin makeistehtaalle on hankittu uusi pakkauskone. Asunvaihdon taustalla on kuitenkin myös ajatus ympäristöstä.

”Kun pohdimme pakkauksia, ympäristövaikutuksia katsotaan tarkasti. Jos verrataan sellofaania ja muovia, voi ratkaisu olla yllättävä. Vastuullisessa pakkaamisessa hyödynnetään tiedettä, eikä mennä mutulla”, Fazerin yritysvastuujohtaja Nina Elomaa kertoo.

Elomaa huolehtii koko suuren konsernin vastuullisuudesta. Hän pohtii tiiminsä kanssa niin leipäpussien materiaalia kuin kahviloiden ruokahävikkiä.

Monipuolisuutta työhön tuo se, että hänen on ajateltava vastuullisuutta myös muiden maiden näkökulmasta. Suomalaisten suklaisiin käytetty kaakao kun ei suinkaan kasva näillä leveyspiireillä.

Kaakaon kasvatus on kestävän viljanviljelyn ohella Elomaan suosikkiteemoja. Periaatteessa kaakaon ja viljan kasvattamisessa on paljon samaa: alkutuottajille on taattava riittävä toimeentulo, viljelyssä täytyy huomioida ympäristö ja Fazerin on saatava laadukasta raaka-ainetta tuotteisiinsa.

Mutta on kentissä myös eroavaisuutensa.

Vuonna 2010 Fazer otti tavoitteekseen käyttää vain omien mittareidensa mukaan vastuullisesti tuotettua kaakaota. Tavoite saavutettiin viime vuonna.

Esimerkiksi Nigeriassa Fazerilla on noin 4 500 kaakaonviljelijää. Heidän kanssaan on keskusteltu viljelyn vaikutuksesta ympäristöön sekä lapsityövoiman käyttämisen ehkäisemisestä. Viljelijäyhteisöihin on myös rakennettu kouluja.

”Joskus asioita täytyy vain tehdä, vaikka joku voisi sanoa, että se ei kuulu yrityksen rooliin tai menee vähän kehitysavun puolelle.”

Elomaan mukaan Fazerin kannalta on tärkeää, että viljelijät sitoutuvat tuottamaan kaakaota myös jatkossa. Kunnollinen palkkio ja koulutuksen tarjoaminen tuleville polville kannustavat pitämään viljelmät kukoistavina.

Kuluttajat ottavat hanakasti yhteyttä Fazeriin vastuullisuusasioihin liittyen. Monet ovat huolissaan eläinten hyvinvoinnista, raaka-aineiden kotimaisuudesta ja ihmisoikeuksista.

Viime aikoina keskustelu jätteestä ja etenkin muovista on noussut hyökyaallon lailla.

”Huolen herääminen ei ollut yllätys, mutta emme olleet varautuneet siihen, että muovi nousisi keskusteluun näin nopeasti. Olimme miettineet asiaa vähän pidemmällä aikavälillä.”

Yritys reagoi kuluttajien toiveisiin ja pelkoihin, mutta prosessit saattavat vaikuttaa ulkopuolelta katsottuna hitailta.

Elomaa korostaa, että ennen suuria päätöksiä asiaa täytyy punnita huolella monesta näkökulmasta.

Yksi karkkipaperi tuntuu mitättömän pieneltä, mutta kun tehtaassa peitetään tuhansittain makeisia suojakääreeseen, alkaa valinnoilla olla suuria vaikutuksia.

”Muovia ei pidä myöskään demonisoida liikaa, sillä on paljon hyvä ominaisuuksia pakkauksissa. Jos esimerkiksi ajattelee leipää, niin muovipussi on sen ympäristövaikutuksesta vain 2–5 prosenttia. Jos heittää yhdenkin leipäpalan roskiin, sillä on jo isompi vaikutus kuin pakkauksella”, Elomaa sanoo.

Vastuullisuusjohtaja ei ole työssään keskittynyt vain ympäristömme suojelemiseen. Yksi Fazerin tämän syksyn tempauksista sai alkunsa yrityksen digitaalisista kanavista, joissa on kuukaudessa miljoonia käyttäjiä. He kommentoivat monilla tyyleillä.

Lovebot Blue on tekoälyyn pohjautuva ohjelma, joka havaitsee vihapuhetta Instagramissa, Youtubessa, Twitterissä ja Suomi24:ssä.

Robotti oppii jatkuvasti lisää, ja se on kuukaudessa havainnut tuhansia mahdollisia vihapuheenvuoroja sosiaalisessa mediassa.

Esimerkiksi viime viikolla botti kirjoitti eräälle käyttäjälle Twitterissä näin: ”Tarkoitat varmasti hyvää. Silti voisi miettiä miten asiansa ilmaisee, ettei hyvä tarkoitus häviä vihamielisen puhetyylin alle. Arvostetaan kaikki toisiamme, eikö niin?”

Elomaan mukaan oikea ihminen tarkistaa aina robotin viestit ennen niiden lähettämistä. Tekoälystä huolimatta botti ei välttämättä aina ymmärrä alkuperäisen viestin sävyä oikein.

Fazeria on tempauksen vuoksi arvosteltu muun muassa sananvapauden rajoittamisesta. Raivostuneimmat ovat jopa julistaneet yrityksen boikottiin ja vetäneet suklaata vessanpöntöstä alas.

Elomaa huomauttaa, että kyse ei ole sananvapauden rajoittamisesta vaan ennemminkin ihan tavallisista käytöstavoista muistuttamisesta.

”Totta kai kaikilla saa olla mielipide, mutta jonkinlainen roti pitää olla miten kohdellaan ihmisiä. Mitä tahansa ei voi sanoa.”

Elomaan mielestä on tärkeää, että yritys lausuu mielipiteensä arvoistaan.

”Onhan yrityksemme ennenkin ottanut kantaa asioihin. Aikanaan Karl Fazer otti kantaa muun muassa Suomen itsenäisyyteen. Kun ei ollut mahdollista tehdä suomalaisia postimerkkejä, hän printtasi sellaisen karkkipaperiin”, sanoo Elomaa.

Robotti on toiminnassa ainakin toistaiseksi, ja se on herättänyt uteliaisuutta myös muissa maissa. Jossain vaiheessa on tarkoitus pohtia, mitä kampanjasta opittiin. Ja vaikuttiko se lopulta Fazerin liiketoimintaan.

Kun työskentelee päivästä toiseen kestävyyden ja vastuullisuuden parissa, saattaa kisaväsymys iskeä vahvimmillekin.

Elomaa myöntää, että välillä huoli Itämerestä ja ilmastonmuutoksesta kuristaa kurkkua. Pahimpina hetkinä epätoivo meinaa iskeä, mutta silloin Elomaa pakottaa mielensä positiiviseksi.

”Otan läppäriltä esiin kuvia Afrikasta. Katselen viljelijöiden hymyileviä kasvoja ja muistelen mitä keskusteluja kävimme. Tämän takia näitä asioita tehdään. On turha vaipua synkkyyteen. On käärittävä hihat ja ryhdyttävä hommiin.”

Ympäristöstä lapsesta asti kiinnostunut Elomaa yrittää myös omassa arjessaan elää vastuullisesti. Hän on luopunut lihansyönnistä ja elää isoäitien oppeja kunnioittaen eli säästeliäästi ja kierrättäen.

Ei hänkään kuitenkaan täydellinen ole.

Suihkussa Elomaa laskee vettä aivan turhan paljon, ja autovalintansa hän tekee tunteiden eikä järjen pohjalta.

Työmatkat Porvoosta Vantaalle sujuisivat pienemmälläkin kaaralla, mutta Elomaa nauttii suuren auton ratin takana istumisesta.

”Tiedän, se on minun suurin syntini.”