Essee: Onko mökkibuumi ohimenevä villitys vai pidemmän ajan megatrendi?

Juho Rahkonen epäilee, että koronan helpottaessa mökki-innostus saattaa laantua. Kuva: Stiina Hovi

Yhä useampi nykyihminen on ajatustavoiltaan ja kulutuskäyttäytymiseltään kaupunkilainen, joka odottaa mökkilomaltaankin hyviä varusteita, viimeisintä älytekniikkaa ja helppoa ajanvietettä. Spartalaisen ankara työleiri ja risusavotta eivät enää useimpia houkuttele.

Käykö äkillisesti nousseelle mökkeilytrendille niin kuin koronalohdukkeeksi otetuille koiranpennuille?

Kuka muistaa vielä karppauksen? Kymmenen vuotta sitten se oli mediassa hetken aikaa yksi päällimmäisistä puheenaiheista.

Karppaus perustuu siihen – ravitsemustieteilijöiden tyrmäämään – ajatukseen, että nimenomaan hiilihydraattien välttäminen on hyvä ja terveellinen tapa laihtua.

Taloustutkimuksen vuonna 2011 tekemän puhelinhaastattelututkimuksen mukaan vain kuusi prosenttia kansalaisista harrasti karppausta. Toisaalta jopa 92 prosenttia tiesi, mitä karppaus tarkoittaa – termi oli siis jonkin aikaa erittäin tunnettu.

Julkisuudessa hehkutettu karppausinnostus ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Tulevaisuuden tutkimisessa on tärkeää erottaa megatrendit, jotka ovat pitkäaikaisia ja melko pysyviä muutoksen ajureita, ja lyhyemmän aikavälin muoti-ilmiöt, jotka alkavat nopeasti mutta hiipuvat muutamassa vuodessa tai sitäkin nopeammin.

Todellisiin ja vaikutuksiltaan järisyttäviin megatrendeihin kuuluvat muun muassa ilmastonmuutos, huoli maapallon ekologisesta kantokyvystä, kaupungistuminen ja digitalisaatio. Mutta kumpaan kategoriaan korona-aikana virinnyt mökki-innostus kuuluu?

Onko mökkeily uusi karppaus?

Ihminen on laumaeläin, ja suomalaiset puoliaasialaisena, kollektivistisena ja auktoriteettiuskoisena kansana ovat aivan erityisen yhdenmukaisesti toimiva kokonaisuus.

Kun meille syntyy mielikuva, että jokin on nyt muotia ja ”kunnon kansalaisen” kuuluu sitä tehdä, sosiaalinen media täyttyy aihetta koskevista postauksista.

On sinänsä aivan kiistatonta, että tänä ja viime vuonna mökkien kysyntä on ollut suurempaa kuin aikoihin.

Kyselytutkimusten mukaan suomalaiset myös arvostavat asumisessaan aiempaa enemmän tilaa ja väljyyttä, ja keskeinen sijainti painaa vaakakupissa nyt vähemmän kuin vielä viisi vuotta sitten tehdyssä vastaavassa kyselyssä.

Normaalivuosina ennen koronaa Suomen matkustustase oli noin kaksi miljardia euroa alijäämäinen. Tämä tarkoittaa, että suomalaiset kiikuttivat ulkomaille viisi miljardia euroa ja ulkomaalaiset toivat tänne kolme miljardia.

Suomi on melko korkean tulotason ja kauniisti sanottuna vaihtelevien säiden maa, joka tarjoaa suhteellisen vähän maailmanluokan nähtävyyksiä ja vetonauloja. Siksi täältä on houkuttelevaa lähteä muualle matkustelemaan.

Ei ole syytä olettaa, että tämä perimmäinen halu olisi ehtinyt hiipua korona-aikana, vaikka ulkomaanmatkailusta säästyneitä miljardeja onkin tänä ja viime vuonna laitettu mökkeihin, remontteihin, sisustamiseen ja kodinelektroniikkaan.

Kaikesta huolimatta suuri kuva maailmalta ja Suomesta on kaupungistuminen. Se on muuttuvan markkinaympäristön tärkein ajuri.

Kaupungistuva ihminen odottaa palveluilta entistä enemmän mukavuutta. Globalisaatio yhdenmukaistaa varsinkin nuorehkoa kaupunkilaista väestöä – pari–kolmekymppiset ovat ihan samannäköistä ja samalla tavoin käyttäytyvää porukkaa kaikkialla maailman metropolien vaikutuspiireissä.

Samaan suuntaan vaikuttaa väestön ikääntyminen: helppous ja vaivattomuus korostuvat, kun harmaissa panttereissa alkaa olla entistä enemmän kaupunkilaisen elämäntyylin sisäistänyttä väkeä. Tässä saattaa piillä mökkibuumin sudenkuoppa.

Monelle tuoreelle mökin omistajalle tulee yllätyksenä, miten paljon töitä ja rahanmenoa oma mökki aiheuttaa. Pelkkä kiinteistövero on helposti satoja euroja vuodessa, ja lisäksi tulevat sähkölaskut, mahdolliset yksityistie- ja vesimaksut, kalastushoitokunnan maksut ja kiinteä jätehuoltomaksu.

Suurin osa kuluista juoksee, vaikka omistaja ei viettäisi mökillään päivääkään. Kun ulkomaanmatkailu, konsertit ja muut ajanvietemahdollisuudet taas avautuvat, moni koronan takia mökkiläiseksi ryhtynyt saattaa olla yhtäkkiä tilanteessa, että mökillä käyminen ei enää houkuta niin kuin vielä vähän aikaa sitten.

Halukkaita mökillä piipahtajia voi riittää, mutta kustannuksiin ja kunnossapitotöihin osallistujia ei ehkä ole jonoksi asti.

Mökki-innostus lässähti 2000-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen globalisaatio- ja kaupungistumishuumassa, ja korona käänsi trendin taas mökkeilyä suosivaksi.

Suurin osa suomalaisista kokee kyselytutkimusten mukaan itsensä luontoihmisiksi, mikä puhuu mökkibuumin jatkumisen puolesta. Lisäksi moni suomalainen on luonteeltaan introvertti ja haluaa viettää aikaa rauhallisessa paikassa omissa oloissaan.

Arviolta kolmasosa yli miljoonasta etätyöläisestä aikoo jatkaa pääasiallisesti etätöissä koronan jälkeenkin – ja mikäs se on tietotöitä tehdessä järvi- tai merimaisemaa ihaillen.

Mökkibuumin jatkumista vastaan taas puhuu se, että lähihistorian isoimmat megatrendit vievät toiseen suuntaan. Pelkästään koronalohdukkeena aloitettu mökkeily tuskin on kestävää sorttia.

Jo maaliskuun 2020 vessapaperihamstraus osoitti, että koronan saamilla mittasuhteilla oli kovin vähän tekemistä järjen kanssa ja että kyseessä tulee olemaan ohimenevä sopuli-ilmiö. Sellaisiahan epidemiat ovat.

Trendit tulevat ja menevät. Olennaista on aina tutkia, mikä tässä maailmassa on pysyvää.