Pyörätuoli tai lastenvaunut eivät estä retkeilyä – esteettömät luontoreitit vievät vaikkapa keskelle kaunista suota

Suomen esteettömiä luontopalveluita kehitetään jatkuvasti. Kauniiden reittien myötä myös liikuntarajoitteiset retkeilijät saavat kokea samat hienot näkymät ja luonto­elämykset kuin muutkin luonnossa liikkujat.  Kuva: Tuomo Kesäläinen

Pyörätuolit rullaavat kevyen näköisesti loivaa, kivituhkattua kulkuväylää yhä syvemmälle metsän siimekseen. Kulku-ura on toteutettu luontoa ja maisemaa kunnioittaen. Koskemattoman oloinen satumetsä on käden ulottuvissa.

Polun varrella lahoavat puunrungot ja niiden luurankomaisesti korkeuksiin kurottelevat, sammalen verhoilemat oksat luovat vanhaan metsään lumoavan tunnelman.

Kurjenrahkan kansallispuiston vuonna 2021 avattu, lähes kahden kilometrin mittainen Karpalopolku, on upea esteetön reitti, vaikka paikoin hieman haastava.

Pian vaativuudesta saadaan konkreettinen muistutus, kun korpikuusikon katveessa kulkevaa polkua pyörätuolilla kelaavan pyörätuolitanssija Raisa Herpiön tuolin etupyörä uppoaa pehmeään soraan.

Mitään vaaraa tilanne ei kuitenkaan aiheuta. ”Tällaisiin yllätyksiin osaa jo varautua”, hyväntuulinen nainen naurahtaa.

Kansallispuiston puistomestari Petri Hautala varoitteli ryhmäämme ennen retkelle lähtöä mahdollisista, talven aikana syntyneistä eroosiovaurioista. Ongelmakohdat on kuitenkin pääosin jo korjattu ja polku on hyvässä kunnossa.

”Sen verran haastava ja epätasainen reitti kuinkin on, että pyörätuolilla liikkuville retkeilijöille suositellaan aina mukaan avustajaa”, puistomestari Hautala muistuttaa.

Vaativalla esteettömällä reitillä apuvälineillä liikkuville retkeilijöille suositellaan aina mukaan avustajaa.  Kuva: Tuomo Kesäläinen

Karpalopolku on poikkeuksellisen kaunis, huolella suunniteltu ja toteutettu sekä hyvin laajaa käyttäjäryhmää palvelemaan tehty reitti. Esimerkiksi opasteessa ja infotaulussa on lähes poikkeuksessa huomioitu myös näkörajoitteiset retkeilijät.

Ryhmän keulassa kulkeva turkulainen Ritva Lampinen oli mukana Metsähallituksen testiryhmässä, jossa reittiä kehitettiin ja paranneltiin apuvälineillä liikkuvien kokemusasiantuntijoiden palautteen pohjalta.

”Palautteemme myötä esimerkiksi reitin varren taukopenkkeihin lisättiin nousemista helpottavat kaiteet. Myös reitin pisimmän mäen puoliväliin lisättiin kokonaan uusi penkki, jossa voi levähtää.”

Ritva Lampinen (edessä) ja Raisa Herpiö tutustuvat Karpalopolun opasteisiin suomaisemassa. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Vanhan metsän sadunomainen tunnelma vaihtuu reitin puolivälissä laajan suon avaruuteen ja kivituhkaväylä leveään lankkureittiin. Tasainen ja tukeva kulkusilta johdattaa kulkijat silmiä hivelevän kauniiden suomaisemien halki.

Suon tunnelma on hieno ja monipuolinen – sen voi nähdä, kuulla ja haistaa, se rentouttaa ja rauhoittaa mielen. Polun varrella kasvavat suopursut levittävät ilmoille huumaavaa tuoksuaan, tupasvillat kehittelevät päihinsä sympaattisia, valkoisia tupsuja ja suokukat availevat vaaleanpunaisia kukintojaan.

Suoreitin varrella on viihtyisiä levähdyspenkkejä ja katselulavoja. Alueen rakenteet ovat kehittyneet valtavasti kahden viimeisen vuosikymmenen aikana, 1990-luvun lopulla perustetun kansallispuiston myötä.

Pienessä suosaarekkeessa seisoo Kuhankuonon ikivanha ja laajalti tunnettu rajakivi. Hauska ja erilainen yksityiskohta reitin varrella ovat sepän muotoilemat, kolmiulotteiset taideteokset, jotka esittävät suon vakioasukkeja kurkea ja kihokkia.

Nykyisin Kuhankuonon vanhalle rajakivelle johtaa kunnollinen reitti, jonka pystyy kulkemaan pyörätuolillakin. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Vielä 1990-luvulla Kuhankuonon rajakivelle johti vain suon yli vievät kapeat ja ajan hapertamat pitkospuut. Lapsuutensa rollaattorilla kulkenut ja 16-vuotiaasta asti pyörätuolilla liikkunut Raisa Herpiö muistaa, miten hänet lapsuudessaan kuitenkin tuotiin retkelle alueelle, vaikka matka oli haastava – kaikkea muuta kuin esteetön.

”Saan olla kiitollinen perheen tuesta ja siitä, että olen saanut tehdä ja kokea haluamiani asioita”, hän sanoo. ”Jos perhe pitää ihmistä vammansa vuoksi sairaana ja kyvyttömänä tekemään asioita, niin siihen alkaa uskoa itsekin”.

”Olen onnistut kääntämään vammaisuuden positiiviseksi asiaksi ja näyttämään ihmisille, että me voimme ja pystymme vammaisuudesta huolimatta tekemään mitä haluamme.”

Raisa Herpiö on suomalaisen pyörätuolitanssin ­pioneeri, ja hän on toiminut Turun CP-yhdistyksen puheenjohtajana jo usean vuoden ajan.

Myös MS-taudin vuoksi pyörätuolilla liikkuva Ritva Lampinen on elävä esimerkki sinnikkyydestä ja peräänantamattomuudesta. Aktiivinen nainen on intohimoinen pyörätuolicurlingin pelaaja, joka edustaa Suomea lajin maajoukkueessa.

”Olen liikkunut pyörätuolilla vuodesta 2016, mutta en aio vielä jäädä tähän pysyvästi, vaan aikomukseni on kuntoutua kävelykuntoon”, Ritva kertoo päättäväisenä.

Kun katsoo millä sitkeydellä ja lujuudella hän Karpalopolun pitkiä mäkiäkin nousee, on näiden suunnitelmien toteutumiseen helppo uskoa.

Metsähallituksen luontokeskukset ovat lähes poikkeuksetta esteettömiä rakennuksia. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Reitti Kuhankuonon rajakiveltä takaisin Kurjenpesän luontotuvalle on pääosin kohtalaisen tasaista ja helposti liikuttavaa kivituhkattua kulkuväylää.

Lähtöpaikalla, Kurjenpesän tilavalla pysäköintialueella on kaksi erikseen merkattua invapaikkaa. Pysäköintipaikalta Kurjenpesän alueelle johtaa parin sadan metrin pituinen, erittäin helppokulkuinen tie.

Kurjenpesän esteettömiä rakenteita ovat esimerkiksi alueen luonnosta kertova luontotupa, tulipaikalla varustettu keittokatos, kauniisiin järvimaisemiin avautuva katselulava sekä kuivakäymälät ja roskakatos. Esteettömyys on huomioitu myös ruokailuryhmissä, puuvajan rakenteissa sekä telttailupaikalla.

Kurjenpesän luontotuvalta Savojärven rantaan ­kulkeva esteetön kulkusilta on Kurjen­rahkan kansallispuiston ylpeys.  Kuva: Tuomo Kesäläinen

Alueen erikoisuus on luontotuvalta Savojärven rantaan laskeutuva kulkusilta.

”Tämä on meidän oma puinen vuoristoratamme, joka tarjoaa elämyksen ihan jokaiselle kulkijalle ja mahdollistaa myös liikuntarajoitteisten retkeilijöiden pääsyn järven rantaan”, puistomestari Petri Hautala kehuu.

Kulkusillan päällä leijuu kuitenkin tummia pilviä. ”Rakenteiden käyttöikä alkaa olla täynnä ja silta on alkanut huojua. Se kestää enää ehkä muutamia vuosia, ennen kuin se joudutaan turvallisuussyistä sulkemaan”, hän kertoo haikeana.

”Kulkusillan uusimiseen pitäisi pikaisesti löytyä rahoitus, jotta pystyisimme jatkossakin tarjoamaan kulkijoille tämän liki ainutlaatuisen elämysreitin.”

Kaunis, tummavetinen ja lähes erämainen Savojärvi tuo maisemineen hienon lisän alueen luontoelämykseen. Rannan laituri on myös esteetön ja sen kautta pääsevät halutessaan uimaan myös liikuntarajoitteiset.

­Taukopaikoilla ­esteettömyys on ­otettu huomioon esimerkiksi ­ruokailu­ryhmien suunnittelussa.  Kuva: Tuomo Kesäläinen

Kurjenrahkan Karpalopolku on kelpo esimerkki hyvin toteutetusta, kaikille sopivasta luontoreitistä. Paikka, joka tarjoaa nähtävää ja koettavaa kauempaakin saapuvalle retkeilijälle.

Mukana kulkeneet kokemusasiantuntijat ovat samoilla linjoilla, sillä vielä liian usein esteettömät reitit ovat hyvin lyhyitä ja usein vielä janareittejä eli meno ja paluu on tehtävä samaa reittiä.

Jos matkustaa hiemankin kauemmas kotoa kokemaan luontoa, ei muutaman sadan metrin mittainen luontoreitti ole riittävä. Liikuntarajoitteiset retkeilijät haluavat kokea aivan samat luonnon elvyttävät ja kauniiksi mielletyt näkymät ja luontoelämyksen kuin kaikki muutkin retkeilijät.

Metsähallitus ylläpitää kymmeniä esteettömiä ja helppokulkuisia retkikohteita eri puolilla Suomea. Reitit soveltuvat apuvälineillä liikkuvien retkeilijöiden lisäksi kaikille helppoja reittejä hakeville kulkijoille.

Metsähallituksen lisäksi eri tahoilla, kuten kunnilla ja kaupungeilla, on käynnissä hankkeita esteettömän retkeilyn kehittämisen parissa, ettei sairaudet, vammat, pienten lasten kanssa liikkuminen tai ikääntymisen mukanaan tuomat haasteet muodostuisi esteeksi luonnossa liikkumiselle ja sen tarjoamille elämyksille.