Kyllikki Mehto on hoitanut lapsiaan 1970-luvulta aina 2010-luvulle asti. Lasten muutettua kotoa aikaa on jäänyt enemmän esimerkiksi huonekalujen kunnostamiselle.
13 lapsen äidin talossa on kasvatettu lapsia viidellä vuosikymmenellä – aikaa on riittänyt silti myös itselle
Sunnuntaina vietetään äitienpäivää. Tasavallan presidentti palkitsee kasvattajina ansioituneita äitejä Helsingin Säätytalolla järjestettävässä juhlassa.
Lastenhoidon ohessa Kyllikki Mehto on pitänyt huolta tilan maitokarjasta.Konnevedellä asuva Kyllikki Mehto on yksi tänä vuonna Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. luokan mitalilla palkittavista äideistä. Vuonna 1953 syntynyt Mehto kasvoi suuressa perheessä. Lapsena ympärillä oli kymmenen sisarusta.
"Siksi pidin isoa perhettä luonnollisena", Mehto sanoo.
Oman äitinsä tekemisiä nuorena seurannut Kyllikki oli vannonut, että ei lähtisi maatilalle emännäksi. Toisin kuitenkin kävi. Hän avioitui sukutilan emännäksi. Lastensa ohessa Kyllikki Mehto hoiti ja hoitaa edelleen tilan karjaa.
Esikoislapsensa Kyllikki ja hänen aviomiehensä Ilpo Mehto saivat vuonna 1974. Sen jälkeen perheeseen tuli 12 lasta lisää. Perheen nuorimmainen syntyi vuonna 1998. Lapset ovat olleet osana Mehtojen talon arkea viisi vuosikymmentä, 1970-luvulta aina 2010-luvulle saakka.
Lasten ja tilan karjan hoitaminen ovat jatkuneet Kyllikki Mehdon elämässä liki yhtä kauan. Mehtojen sukutilalla on ollut lypsykarjaa ainakin 1800-luvulta asti. Kyllikki on hoitanut lehmiä avioliittonsa alusta saakka, siis jo 45 vuotta.
Kyllikki Mehdon mukaan Konnevesi on ollut hyvä paikka kasvattaa lapsia. Perhe on saanut paljon apua ja oman kylän väki on ollut kannustavaa. Lisäksi suuressa perheessä lapset kasvattavat toisiaan.
Murrosikä ja lasten itsenäistyminen ovat olleet vanhemmuudessa vaikeimpia aikoja.
"Jokainen lapsi on yksilö ja heille on tärkeää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita heidän asioistaan."
Myös eri-ikäisten lasten tarpeista huolehtiminen on ollut haastavaa. Siitä huolimatta Kyllikki Mehdon aika on riittänyt kaikille lapsille.
"He ovat olleet mukana, kun olen lähtenyt navetalle töihin."
Suuren perheen arjen ja tilan askareiden ohella Kyllikki Mehdolla on riittänyt aika myös omille harrastuksille. Hän pyöritti paikallista 4H-toimintaa ja osallistui aktiivisesti koulun vanhempainiltoihin. Sittemmin hän on alkanut kunnostaa vanhoja huonekaluja.
"Kyllikiltä on jäänyt varmaan yksi vanhempainilta väliin", aviomies kertoo nauraen.
"No on niitä varmaan hiukan enemmän jäänyt", kuuluu Kyllikin vaatimaton vastaus.
Vanhempainiltojakin on riittänyt, sillä Mehdon lapsia on käynyt yhdellä ala-asteella 30 vuoden ajan.
Tuona aikana moni asia on ehtinyt muuttua lapsen elämässä. Kyllikki Mehdon mukaan perheen vanhimmat ja nuorimmat lapset ovat tyystin eri sukupolvea. Nuorimman lapsen syntymän aikoihin matkapuhelimia ei ollut kenelläkään.
"Nyt Whatsapp on hyvä tapa pitää yhteyttä."
Muutoksia on tapahtunut myös koulumaailmassa.
"Tuntityöskentely on nykyisin oppilaiden kannalta huomattavasti rennompaa, eivätkä lapset enää istu suorissa pulpettiriveissä. Myös ruumiillisen kurituksen loppuminen on hyvä asia. Toisaalta yleinen rauhattomuus lasten ja nuorten keskuudessa on valitettavasti lisääntynyt. Opettajia käy melkein sääliksi, sillä kurinpitoon liittyvät konstit ovat vähäiset, liki olemattomat", Mehto kertoo.
Kyllikki Mehdon mukaan vuosien saatossa muuttui myös se, millaisia vanhempia he miehensä kanssa olivat.
"Loppua kohden ohjakset kyllä löystyivät. Nuorimmainen on kysynyt, että miksi häneltä ei vaadittu juuri mitään."
Mehtojen mukaan lapsilla on kuitenkin ollut kotona paljon velvollisuuksia. Tilan askareiden ja nuorempien lasten hoitamisessa vanhemmat lapset ovat olleet apuna. Ja kun vanhemmat lapset ovat lähteneet kouluun, nuoremmat ovat tulleet apuun.
"Iso perhe ja maatila, ei sen parempaa yhtälöä olekaan", Ilpo Mehto tuumaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
