Keppihevoset kirmaavat esteradalla
Neea Kauppila ja Zikko ylittävät esteen upeasti Hirvisten pihaan rakennetulla esteradalla. Hanna ja Eeva Hirvinen tarkkailevat taka-alalla Kuva: Viestilehtien arkistoKOKKOLA
Lapset kirmaavat esteradalla, hevosia kurkistelee aitojen yli kokkolalaisen omakotitalon pihamaalla. No keppihevosia ne ovat, mutta muuten touhu on täyttä totta.
Hanna Hirvinen, 11, johtaa yhdeksänvuotiaan sisarensa Eevan avustamana määrätietoisesti ratsastustalliaan, jossa hevosia on peräti 15. Entinen leikkimökki on muutettu talliksi pikku pilttuineen.
Tallin seinillä roikkuvat suitset ja itse virkatut riimut. Nurkassa on heinävarasto ja pienissä kannellisissa pöntöissä rehuseosta.
Hyllyltä ei puutu rohtojakaan: on suupielirasvaa, kaviorasvaa, matolääkettä ja jopa rauhoittavia. Ne kaikki on hankittu Tiia ja Milla Rajalahden hevosklinikalta naapurista. Lääkitystä tarvitsee ainakin kaviokuumetta poteva Salama.
Äskettäin pihassa pidettiin esteratsastuskisat. Vauhdikkaaseen tapahtumaan osallistui 12 heppaa.
Hirvisen pihalla toimitaan kuten oikeissakin kisoissa. Hanna taitaa lähtöjen kuulutukset ja pitää tarkkaa kirjaa tuloksista. Kisojen aikana esterataa koristavat isompien kisojen malliin kukka-asetelmat.
Kesän mittaan kisataan vielä kahdesti, kesä- ja heinäkuussa. Näin on Hanna suunnitellut.
Luonteeltaan ja suorituskyvyltään keppihevoset poikkeavat Hanna Hirvisen mukaan paljonkin toisistaan.
”Esimerkiksi tämä Raita tässä on laiska, ei mitään kunnianhimoa, kunhan vain rata tulee kierretyksi”, hän esittelee yhtä omistaan.
”Jotkut taas menevät täysillä. Kaikki ratsastajat tietysti tahtovat voittaa.”
Eeva, Hanna ja hepat viettävät päivittäin kolmisen tuntia rataa kiertäen ja esteitä ylittäen. Näin harrastus tarjoaa muun ohessa raitista ilmaa ja liikuntaa.
Tyttöjen keppariharrastus alkoi, kun äiti Elina Hirvinen lahjoitti heille toissa jouluna omatekoiset keppihevoset. Harrastusta syvensi osallistuminen keppihevosleirille viime kesänä.
Eipä äiti arvannut, miten monenlaisia asioita hänen lahjoistaan seuraisi. Hän ja isä Marko Hirvinen iloitsevat tietysti siitä, että keppihevoset saavat lapset liikkumaan ulkona.
”Hannan ikäinen, jo esimurrosikäinen tyttö ei enää leiki sisällä barbieilla. Keppihevosten parissa leikki säilyy, mutta samalla tytöt elävät tosissaan keppihevoselämää. He hankkivat valtavasti tietoa hevosista ja tallitouhusta.”
Elina Hirvinen on huomannut harrastuksen kehittävän myös suunnittelu- ja organisaatiokykyjä – olihan estekisojen järjestäminen iso ponnistus tytöille.
Naapurissa asuu joukko keppihevosista kiinnostuneita lapsia, joten harrastus ei rajoitu perhepiiriin.
”Tämmöinen on ihan helppo tehdä”, Hanna esittelee äitinsä tekemää keppihevosta. ”Villasukkaan kiinnitetään napit silmiksi, ommellaan suu, tehdään harja vaikka villalangasta ja sitten täytetään.”
Hanna ja Eeva tekevät parhaansa värvätäkseen joukkoon kuusivuotiaan pikkuveljensä Veikon. Veikko saa lasikuulan palkkioksi aina kun hän osallistuu ratsastustunnille.
Kiinnostusta keppihevosiin ei mitenkään vähennä se, että tytöt puuhaavat myös oikeiden hevosten kanssa ratsastustallilla ja heppakerhossa. Äidin ja tytärten yhteinen harrastus on lännenratsastus Himangan Torvenkylällä.
Harrastukset täydentävät toisiaan.
Kiitos keppareiden, myös ravit ja ratsastus voivat kohdata. Esimerkiksi Halsuan Miljoonaravien päätteeksi nähdään keppihevoslähtö, jossa ravien ohjastajat kisaavat keppihevosilla.
Keppihevostalleja on Suomessa tuhatkunta. Harrastuksen suosio on kasvanut tasaisesti 2000-luvun alusta lähtien.
Suomen keppihevosyhdistys on koonnut sivuilleen harrastajia kiinnostavaa asiaa. Yhdistyksen mukaan harrastus edistää muun muassa luovuutta ja kädentaitoja.
Leena Nygård
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
