
Näin upeita kirkonkirjoja säilytetään ‒ konservaattori laittaisi teipin pannaan ja antaa vinkin vintin omistajille

Koukeroista kaunoa, upeita silmukoita ja pienenpieniä merkintöjä. Rokotukset, avioliitot, lukutaito.
Kansallisarkiston Turun toimipaikassa on noin 800 hyllymetriä kirkonkirjoja. Ne kiinnostavat etenkin sukututkimuksen tekijöitä.
Konservaattori Maria Toivonen latoo pöydälle paksuja kirjoja puuvillahanskat kädessä. Seurakunnat ovat tallettaneet niitä Kansallisarkistoon.
Vanhoissa kirkonkirjoissa on pergamenttiselkiä ja -kansia sekä komeita metalliheloja.

Huittisten seurakunnan vuonna 1660–1690 syntyneiden luettelon pienet sivut on kirjoitettu täyteen laidasta laitaan. Kemiönsaaren seurakunnan puukantisen vuosien 1763–68 rippikirjan koukerot ovat latinaa.
30 senttiä paksu Turun tuomiokirkkoseurakunnan korttelikirja vuosilta 1860–67 näyttää järkäleeltä, mutta ei ole erityisen painava. Paperi on karheaa käsin tehtyä lumppupaperia.
”Se on kevyempää kuin teollisesti valmistettu paperi”, Toivonen kertoo.
Nakkilan seurakunnan kirkonkirjassa 1909–1918 irtolaisten sivulla on nimien päällä merkintöjä: äpärä, leski, piika.

Tiettävästi Suomen vanhin kirkonkirja on Teiskon seurakunnan historiakirja syntyneistä ja vihityistä vuodelta 1648.
Kansallisarkiston Turun toimipisteessä vanhin alkuperäinen kirkonkirja on Huittisista vuodelta 1660.

Kirkonkirjoja säilytetään Turussa pimeässä tilassa, jossa on tasainen kosteus ja lämpötila.
”Vintillä ei kannata säilyttää itselle arvokasta paperitavaraa, esimerkiksi valokuvia”, vinkkaa Toivonen.
Toivonen ei suosittele korjaamaan kirjoja teipillä tai Erikeeper-liimalla. Vanhoja teipin jälkiä näkyy kirkonkirjojen kansissa ja sivuilla. Jäljet ovat niin voimakkaan kellertävät, ettei niitä konservaattorikaan saa häivytettyä.

Kansallisarkistossa säilytettäviä aineistoja voi tilata luettavaksi. Ne myös kuluvat käytössä.
”Selkiä irtoaa ja kansia tippuu”, Toivonen kertoo.
Hän konservoi talon omia aineistoja: karttoja, asiakirjoja ja sidoksia.
Turussa aloitettiin viime vuonna Kansallisarkistossa olevan aineiston vapaaehtoinen digitointi. Vapaaehtoisten digitoima aineisto menee Kansallisarkiston Astia-verkkopalveluun, missä sitä pääsevät tutkimaan kaikki halukkaat.
Juttua on korjattu 13.2. klo 18:00: Jutussa kerrottiin, että Kansallisarkiston Turun toimipaikan vanhin kirkonkirja on Nauvon seurakunnan historiakirja vuodelta 1655. Oikeasti vanhin alkuperäinen kirkonkirja Turun toimipaikan makasiineissa on Huittisista vuodelta 1660.

Osaston luetuimmat
- Miksi lapseni käyttäytyy huonosti, vaikka tein kaiken oikein? Tätä kysyy moni vanhempi unohdettuaan tärkeän kasvatusneuvon
- Eläkeuudistuksen oli tarkoitus pidentää työuria, mutta yksi ryhmä ei tahdo jaksaa loppuun saakka
- Sydäninfarktien määrä nousee, kun eräs sääilmiö parkkeeraa Suomen päälle – oireet saatetaan kuitata alkavana flunssana
- Karjatilan isännästä tuli television myötä koko kansan pehtoori: ”Savolaisuus näkyy tietenkin roolissa ‒ vastuu on kuulijalla”
- Suomen suosituin koira on ystävällinen ja helppo koulutettava – ”Niillä on tosi hyvä nenä ja ne rakastavat työntekoa”
- Maatalousyrittäjäkin voi saada mojovan bonuksen, jos työkyvyttömyyseläkkeen sijasta lähtee koulutukseen
- Innokkaan Oskun pysäyttivät jänisjahdissa vain piikkilanka ja lietekaivo: ”Koirasta oli näkyvillä hädin tuskin kuono”