Passipaikalla Kuherruskautta on vielä jäljellä
Juha Sipilän (kesk.) hallituksen kuherruskausi on kuulemma päättymässä. Joku sääntö muka lupaa hallituksille sadan päivän rauhoitusajan, ennen kuin media aloittaa röykytyksensä.
Ehkä on kohtuullista odottaa hieman pidempään. Hallitus ei ole voinut saada edes ensimmäistä budjettiesitystään valmiiksi.
Valtion budjetti on poliitikkojemme ylivoimaisesti toiseksi tärkein työ. Tärkeintä on säilyttää rauha rajoilla ja vieraat sotajoukot rajojemme ulkopuolella. Suomen budjetista määrää toistaiseksi Suomi, vaikka EU:n liittovaltioherrat sitä kynsiinsä hamuavat.
Uudesta hallituksesta huolimatta elämme vielä monta kuukautta vanhan budjetin aikaa. Kaikesta elämisen riesasta pitää syyttää valtiovarainministeri Antti Rinnettä (sd.), jos välttämättä jotakin pitää syyttää.
Sorminuket selvittämättä
Syyllisen leiman saa helposti otsaansa. Asiallista, perusteellista keskustelua Suomessa ei ole tapana käydä, vaikka tilanne miten huutaisi.
En ole havainnut pohtivampaa keskustelua, miksi Jutta Urpilainen epäonnistui niin perusteellisesti Suomen valtiovarainministerinä, että hänet piti heittää kesken kaiken pois SDP:n puheenjohtajan paikalta.
Ja miksi Urpilainen ei ottanut mitenkään huomioon puolueensa korkeimman elimen, puoluekokouksen linjauksia? Vaalien jälkeen hän härkäpäisesti vaati ja kritiikittä otti vastaan entiset luottamustehtävänsä.
Miksi puheenjohtaja Antti Rinne ei lyönyt nyrkkiä pöytään vaan luopui lammasmaisesti Suomen Pankin pankkivaltuuston paikasta Urpilaisen hyväksi?
Tuore kirja kertoo, että Urpilainen on politiikassa pääjohtaja Erkki Liikasen (sd.) sorminukke. Rinne kuulemma on ex-puheenjohtaja Eero Heinäluoman (sd.) pelimerkki.
Kirjan vahva vaikutus
Harva kirja on vaikuttanut niin nopeasti ja syvästi politiikkaan kuin ulkoasiainneuvos Matti Kääriäisen Kehitysavun kirous. Eläköitynyt suurlähettiläs palautti mieleen tutut kehitysrahojen väärinkäytöt ja paljasti uusiakin.
Kääriäisen kirjan jälkeen oli selviö, että tuleva hallitus leikkaa kehitysrahoja ja paljon. Kirja ei ollut leikkausten syy, mutta sille oli sosiaalinen tilaus.
Leikkauksista nousi poru, sillä kehitysjärjestöjen lobbarit ovat parhaita mestareita soittamaan ihmisten sielunkannelta. Kukapa ei liikuttuisi pakolaisleirien lapsista?
Eräskin lobbari selitti televisiossa vakavalla naamalla, että 100 000 perhettä joutuu heitteille, kun hänen järjestöltään leikataan kaksi miljoonaa euroa.
Valtio tuhlasi petipaikkansa
Käynnistyneen kansainvaelluksen mittasuhteita emme pysty vielä arvioimaan. Suomeen näistä aalloista ulottuu vain uloimpia pärskeitä, vaikka mediasta voisi päätellä meidän kuuluvan päävastaanottajiin.
Näidenkin sijoittamisessa menee sormi suuhun. Moni taantuva kunta torjuu kouristuksissaan jopa väliaikaiset pakolaiset.
Valtio on lähimenneisyydessä lakkauttanut valtavan määrän esimerkiksi varuskuntia, vankiloita ja työlaitoksia. Niissä olisi tilaa suuremmallekin joukolle, ellei niitä olisi paniikissa myyty pikatahtia pilkkahinnalla.
Edellisessä eduskunnassa esimerkiksi Reijo Tossavainen (ps.) yritti useasti nostaa esille Konnunsuon vankilan kaupan. Jalostaja kääri hetkessä taskuunsa miljoonien voitot.
Valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) joutuu lisäbudjetissa keräämään pakolaisselvityksiä tekevien virkailijoiden ja poliisien palkkaamiseen kaksi miljoonaa. Ainakin ne olisi kevyesti saatu Konnunsuolta, jos valtiovarainministeriössä olisi alkeellista liikeosaamista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
