Savon viäntely ja kiäntely ei ole tosikon hommaa: savolaisten mieltymys puhumiseen näkyy jo sanaston laajuudessa

Savolainen huumori ei aina avaudu ulkopaikkakuntalaisille. Jos siis aukeaa edes savolaisille itselleen. 

Lupsakkaa sanailua vai kieroa kiertelyä?

Jos savolaiselta kysytään, suoraa vastausta on turha odottaa. Kieltä rikastuttavia ilmauksia murteessa nimittäin riittää.

Niin sanottu viäntely ja kiäntely kuuluvat savolaismurteisiin. Jos savolainen vastaa kutsuun voitasham myö mennäkkii, toisen savolaisen mielestä kyseessä on usein suostumus. Muut voivat ottaa vastauksen kirjaimellisesti – ettei vielä ole sanottu oikeastaan mitään, kirjoittaa savolaismurteesta väitöskirjansa tehnyt Anne-Maria Nupponen.

Savolaisten mieltymys puhumiseen näkyy jo sanaston laajuudessa. Sitä voi joutessaan esimerkiksi huastella, posuta eli puhua kovaäänisesti, pilipattaa eli puhua paljon, vähniä eli puhua tyhjänpäiväisiä tai vaikka turpaella eli soittaa suutaan. Jos toinen kotimainen taipuu suussa, voi viskellä venskoo.

”Saattaa ollakin, että savon murre on poikkeuksellisen rikas”, pohtii savon kielen sanakirjan toimittanut Kalevi Koukkunen.

Tavvoo savvoo on Suomen kaikkien aikojen myydyin murresanakirja. 1990-­luvun murrebuumin pyörteissä sitä myytiin kymmeniä tuhansia kappaleita.

Yksi puute murresanakirjojen valikoimassa Koukkusen mukaan on. Häntä harmittaa, että hämäläiset eivät ole saaneet aikaan vastaavaa.

”Ehkä sielläkin vielä toimeen tartutaan.”

Yksikään sanakirja ei ole yltänyt Tavvoo savvoon menestykseen. Savon murre on aina kiinnostanut ihmisiä, Koukkunen pohtii.

Koukkunen on erikoistunut sanojen historiaan eli etymologiaan. Hän onkin lisännyt kirjaan sanojen alkuperästä kertovia selityksiä. Esimerkiksi kun asiat ovat mirnaassa, ne ovat järjestyksessä. Ilmaisu viittaa venäjänkieliseen, armeijan asento-­käskyä tarkoittavaan sanaan smírno.

Tavvoo savvoon on kirjoittanut kansa­koulunopettaja ja savon murteen ekspertti Unto Eskelinen. Hän nukkui pois vuonna 2013 mutta ehti ennen kuolemaansa tehdä kirjaan 400 sanan päivityksen. Päivitys julkaistiin viime syyskuussa ilmestyneessä uudessa painoksessa.

Savon murre on myös aikamatka jo unohtuneisiin tapoihin. Räkkeeminen oli tervan­kusen eli tervan poltossa syntyvän veden poistamista. Pöytään saatettiin kattaa ryöppävelliä eli naurisvelliä ja käteen laittaa koerakkaat eli koirannahasta tehdyt rukkaset.

Savolaisia sanotaan murteineen myös kieroiksi. ”Minä en kyllä sanoisi niin. Kieli on ennemmin vitsikästä lupsakkuutta, jossa vaaditaan keskustelukumppanilta huumorintajua. Savon murteeseen kuuluu sanataiteilu”, Koukkunen pohtii.

Hänen lempi-ilmauksensa on herraeh huave. Eli visio tai harhakuva, herrojen haave. ”Se on niin hauska!”

Murteen ymmärtämisestä on hyötyä arjen tilanteissakin. Jos kehaisee näyttävää naista haaskan näköiseksi, kehu ei Savon ulkopuolella välttämättä mene läpi.

Jos siis menee edes Savossa.