Rannoille ajautuvien valaiden määrä on kasvanut huolestuttavasti: Merten jättiläisiä uhkaa saasteiden lisäksi vedenalainen melu

Valaiden tulevaisuutta uhkaavat ilmastonmuutos, valaanpyynti sekä saasteet muovin, kemikaalien ja äänten muodossa. Kuva: Peter Keith STV Studios

Kuivalla maalla kuolleena makaava valas on sydäntä särkevä näky. Se viittaa myös eläimen epänormaaliin kuolemaan.

Pelkästään Britannian rannoille ajautuu vuosittain noin satakunta kuollutta valasta. Määrä on yli kaksinkertaistanut viime vuosikymmenen aikana.

Brittidokumentti selvittää tutkijoiden ja evoluutiobiologi Ella Al-Shamahin johdolla, mitkä eri tekijät ovat johtaneet valaiden kuolemiin.

Merten jättiläiset ovat hallinneet valtameriä jo 50 miljoonan vuoden ajan. Ne ovat maapallon suurimpia, pitkäikäisimpiä ja laajimmalle vaeltavia nisäkkäitä. Ei siis ihme, että niiden elämä ja kuolema kiehtovat tutkijoita. Kaiken lisäksi ne ovat elintärkeitä merten hyvinvoinnille.

”Meitä motivoi ymmärrys siitä, mikä uhkaa valaspopulaatioita ja ekosysteemejä”, sanoo tutkija Andrew Brownlow.

Yksi yleisimmistä valaan rantaan ajautumisen syistä on kalaverkkoon takertuminen. Se selittää kuitenkin vain noin kymmenyksen kuolemista. Tutkijoiden mukaan suurempi ongelma ovat mereen hukatut tai hylätyt haamupyydykset, jotka eläimen ympäri kietoutuessaan estävät pahimmillaan sen ruokailun.

”Ongelmallista on, että kalastusvälineet kestävät meressä pitkään”, kertoo merieläinpelastukseen erikoistunut Dan Jarvis.

Ensimmäisenä dokumentissa selvitetään Skotlannin rannalle ajautuneen seitivalaan kuolinsyytä. Pyrstössä ei näy merkkejä pyydyksestä. Olisivatko meriin vuosikymmenten saatossa kertyneet myrkyt tai äänisaaste voineet ajaa valaan rantaan?

Tutkija Rob Deavillen mukaan miekkavalaista on löydetty viime vuosina hälyttävän korkeita kemikaalipitoisuuksia. Pahimmillaan ne aiheuttavat lisääntymishäiriöitä. Deavillen mukaan on mahdollista, että miekkavalaat häviävät Skotlannin vesiltä kokonaan vielä hänen elinaikanaan.

Valaan ruumiinavauksen ja sisäelinten leikkaamisen seuraaminen osoittautuu äärimmäisen mielenkiintoiseksi mutta ei sovi verta ja suolenpätkiä pelkääville.

Vielä sitäkin raskaampaa on katsoa dokumentissa vilahtanutta valtameren päällä kelluvaa muovikerrosta. Meriin kertyvän mikromuovin vaikutuksista eläimiin on todennäköisesti nähty vasta jäävuoren huippu. Puhumattakaan ilmastonmuutoksesta, joka pakottaa lajit kauemmaksi nykyisiltä elinalueiltaan.

”Saimme todisteet virustulehduksesta aivojen sisällä, eikä sitä tietääksemme ollut tavattu aiemmin”, tutkija muistelee erään pallopäävalaan kuolinsyyn tutkintaa.

Dokumentissa ei käsitellä valaanpyyntiä ja sen roolia valaskannan kutistumisessa.

Ennen kaupallisen pyynnin alkamista sinivalaita oli arviolta parisataatuhatta. Nyt määrä on kutistunut noin 10 000 yksilöön.

Kansainvälinen valaanpyyntikomissio kielsi kaupallisen valaanpyynnin jo vuonna 1986. Siitä huolimatta muutamat maat jatkavat yhä tänäkin päivänä pyyntiä.

Esimerkiksi Japani aloitti muutama vuosi sitten valaanpyynnin uudelleen yli 30 vuoden tauon jälkeen – maa tosin perustelee tekevänsä sitä vain tieteellisiin tarkoituksiin.

Euroopan maista valaita ovat pyytäneet Norja ja Islanti, joka on kertonut aikovansa lopettaa kaupallisen valaanpyynnin vuodesta 2024 alkaen.

Eniten kuohuntaa on aiheuttanut Tanskalle kuuluva Färsaaret, jossa jopa paikalliset ovat alkaneet viime vuosina kyseenalaistamaan perinnettä. Saarella tapettiin toissa vuonna yhdellä kertaa yli 1 400 valkokuvedelfiiniä, mikä nostatti kansainvälisen someraivon.

Odotettavissa on, ettei painostus valaanpyynnin pysyvään lopettamiseen tule ainakaan vähenemään lähivuosina.

Yle TV1 tiistai klo 19.00