Satavuotias kehräämö Orimattilassa kätkee nyt sisäänsä hotellin, kauneushoitolan, kynttiläpajan ja kirpputorin

Pirjo Pylvänäinen perusti kehräämön yläkertaan hotelli Teltan. Huoneet ovat pieniä ja sievästi sisustettuja kevytrakenteisia ”mökkejä”, lisäksi on yhteiset oleskelutilat. 

Rakennuksessa kudottiin kankaita 1990-luvulle asti. 

Päivätansseissa mennään perinteiseen malliin: miehet hakevat, paitsi naisten tunnilla. 

Isoa punatiilistä tehdasrakennusta on vaikea olla huomaamatta: satavuotias kehräämö seisoo Orimattilan sisääntulotien kupeessa vilkkaiden teiden vieressä.

Villatehtaan pitkä taival päättyi vuonna 1970 ja Sellgrenin kankaankudontakin 1990-luvulla, mutta kehruu- ja kutomakoneiden tilalle on tullut muita ääniä.

”Yläkerrassa kuuluu humppaa ja alakerrassa virsiä”, hotelli Teltan yrittäjä Pirjo Pylvänäinen nauraa.

Se on totta, sillä entisen kehräämön yläkerrassa on kahdesti viikossa tanssit ja alakerrassa Vapaakirkon tilat.

Yrityksiä on kaikkiaan vanhassa tehdaskiinteistössä nelisenkymmentä, kirpputorista autopesulaan.

Pylvänäinen on entinen sihteeri, mutta pyörittää nyt yhdessä kerroksessa majoitusliikettä eli pieniä kahden hengen mökkejä, joiden seinät ovat päältä ja sisältä kangasta ja välissä on viiden sentin villakerros. ”Telttamajoitusta” on tarjolla parillekymmenelle ja lisäsalissa on saman verran varapetejä.

Talon yrittäjillä tuntuu olevan poikkeuksellisen positiivinen asenne yhteistyöhön.

”Pelkkää majoitusta olisi vaikeaa myydä. Mutta kun täällä on tanssileirejä, retriittejä, kynttiläkursseja, hemmotteluviikonloppuja, perhejuhlia tai vaikka judokisoja, me tarjoamme paketteja, joihin kuuluu majoitusta, ruokailua, ja hoitoja.”

Rakennuksessa toimii Maria Drockilan kynttiläpaja, erilaisia hemmotteluhoitoja tarjoava tyylikäs Hellimö ja lounasravintola, jolta voi tilata ruokaa tilaisuuksiin. Ne taas vinkkaavat hotelli Teltasta asiakkailleen. Tyylikkäästi tuunatuissa tiloissa ei meinaa muistaa, että ollaan tehtaassa.

Mutta nyt Pylvänäisen on aika kipittää yläkertaan, missä ovat alkamassa torstaitanssit. Hän pitää siellä kahviota.

Tansseja talkoilla pyörittävä Raija Anttila kertoo, että Kotkasta saakka on tulossa bussillinen humppaajia. Tähtiesiintyjä on tänään Risto Nevala, tangokuningas vuosimallia 1989.

Tanssijoita on tänään yli 300, lähes kaikki eläkeläisiä, sillä torstaisin tanssitaan jo kello kahdesta alkaen iltapäivällä. Tukat ovat tällingissä, ja kukkamekot asettuvat asianmukaisesti riviin haettaviksi.

Toiset tanssit ovat sunnuntaina illansuussa, silloin voi soittaa vaikka Pekkaniskan pojat.

Anttila pitää paikat kunnossa, on hommannut talkooväkeä rakentamaan parkettia ja hankkii esiintyjät.

”Tai usein he ottavat yhteyttä, kun tuntevat jo minut ja paikan.”

Lippurahat hän tilittää kiinteistön omistajille Olli ja Kalle Mäkelälle ja Hannu Tuomiselle, jotka ostivat sen parikymmentä vuotta sitten.

Ensimmäistä toimintaa talossa olivatkin juuri tanssit, joissa osa tämänkin päivän pyörähtelijöistä on käynyt alusta asti.

Tuoreempi tulokas on Marina Söderström, joka aloitti tanssimisen vasta muutama kuukausi sitten.

”Itse olen opetellut ja täällä on ihania opettajia”, hän sanoo.

Syy lähteä tansseihin oli muistisairas äiti Eija Söderström, joka on mukana nytkin.

”Äiti kävi nuorena tyttönä tansseissa, mutta otti sitten sellaisen puujalan, joka ei tanssi. Kun isä kuoli, vein äitiä vanhusten kerhotoimintaan, mutta se väsytti eikä hän innostunut bingosta. Tätini keksi sitten nämä tanssit”, Marina Söderström kertoo viitaten vieressä istuvaan Aino Ulmaseen.

Hän oli itse aina haaveillut lavatansseista, mutta ei voinut vuorotyön vuoksi harrastaa niitä. Nyt hän on jättäytynyt töistä pois ja toimii äitinsä täyspäiväisenä omaishoitajana.

”Käymme täällä joka viikko! Valmistaudumme niin, että laittaudumme, käymme Ainon luona syömässä ja tulemme tänne. Tanssien jälkeen menemme Ainon luokse syömään tukevammin ja istumaan iltaa. Äiti nauttii musiikista ja siitä kun minä tanssin. Hän elää omaa nuoruuttaan, ja jalat käyvät tuossa penkillä. Ja minä nautin aivan älyttömästi!”

Äiti on piristynyt silminnähden, sillä hänkin pääsee välillä pyörähtelemään ja tyttären kanssa mennään monien miesten vieroksumaa jenkkaa.

Entä jos joku haluaisi lähteä tyttären kansa saatille?

”Koko paketti! Täyty olla ihme mies, joka meidän kelkkaan lähtee!”

Eli äitiä ei jätetä.