PASSIPAIKALLA Intohimon vallassa

Juha Sipilä (kesk.) perusteli hallituksensa valintoja intohimolla. Kaikkien ministerien pitää lähtökohtaisesti sitoutua istumaan vilkuilematta täydet neljä vuotta.

Tiistaina uusi eduskunta harjoitteli keskustelemista vatuloimalla hallituksen toimintakertomusta vuodelta 2014.

Pauli Kiuru (kok.) laski, että neljän vuoden hallituskaudella maalla oli kaksi eri toimitusjohtajaa ja 29 muuta hallituksen jäsentä. Yritysmaailmassa kyse olisi kriisiyhtiöstä.

Neljä vuotta on lyhyt aika, mutta monesta ministeristä se ehtii mehut imeä. Yleensä puolet hallituksen jäsenistä vaihtuu. Median luovuttamattomaan nautintoon kuuluu myös parin ministerin painostaminen eroon.

Ehkä pitää tulkita, että poliittisia virkanimityksiä ei tämän ministerijoukon kohdalle satu.

Mustat joutsenet

Varma silmätikku on yhdistetty oikeus- ja työministerin vakanssi. Iskikö Kolmeen Ässään ylimielinen kaikkivoipaisuus?

Perustuslaki määräsi vuosikymmenet, että oikeusministerin ja vähintään yhden muun valtioneuvoston jäsenen pitää olla lainoppinut. Pykälä tuotti joskus omituisia kombinaatioita, toisinaan Esko Rekolan kaltaisia kestoammattiministereitä.

Ensimmäinen ei-juristi oikeusministerinä oli maisteri Leena Luhtanen (sd.). Toki hän selviytyi tehtävästään rutinoituneena poliitikkona.

Kohtaloksi koituivat vaalit. Luhtasen aviomies kokosi vaimolleen vaalirahoja hieman liian luovasti. Media iski sopivasti vaalien alla kyntensä mustaan joutseneen.

Kansa ei luota juristiin

Entisen Voikkaan paperitehtaan luottamusmies Jari Lindström (ps.) on varmasti intohimoinen työministeri. Oikeusministerinä hän joutuu helteeseen.

Oikeusministeriössä on kahden suunnan väkeä. Edelliset oikeusministerit Tuija Brax (vihr.) ja Anna-Maja Henriksson (r.) kuuntelivat eri virkamiehiä. Toimessaan he olivat kuin eri planeetalta.

Eduskunnan istuntosalissa toimii kovan lain ja järjestyksen kerho. Sitä vetää Ben Zyskowicz (kok.) seitsemän poliisin kuoron säestämänä. Siinä on puskista tulleella oikeusministeri-paralla vientiä.

Perussyy omituiseen yhdistelmään on perussuomalaisten krooninen juristipula. Kansa ei jostain syystä luota perussuomalaisiin juristiehdokkaisiin.

Muut kolme perussuomalaista ministeriä ehtivät tutustua salkkunsa sisältöön tunnollisesti neljä vuotta. Pirkko Mattila (ps.) johti hallintovaliokuntaa kunnialla sen jälkeen, kun Jussi Halla-aho (ps.) oli lempattu ulkokehälle puolueen hallitustietä sotkemasta.

Metelin aika ohi

Viime syksyn suuria ponnistuksia eduskunnassa oli laki luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisusta.

Budjetin jaloissa vietiin läpi EU:n määräämä 392 sivun laajuinen esitys, 18 lain paketti. Sillä syntyi osaltaan rahoitusvakausvirasto ja rahoitusvakausrahasto. Suomi oli jo viety periaatteessa kymmenien miljardien kriisinhallintaohjelmaan eduskunnalta kysymättä.

Perussuomalaiset elämöivät Vesa-Matti Saarakkalan johdolla lakipakettia vastaan. Omasta vastalauseestaan äänestytti myös keskusta.

EU ei ollut lakipakettiin tyytyväinen. Se vaati Suomea tekemään korjauksia.

Alexander Stubbin (kok.) hallitus antoi tälle eduskunnalle esityksen numero 1. Se läpäisi Saarakkalan johtaman uuden talousvaliokunnan pikavauhtia pilkkuakaan muuttamatta.

Edellisen eduskunnan omatunto, vaaleissa luopunut Erkki Virtanen (vas.) epäili jo tuolloin, onko kyseessä sittenkään kovin käänteentekevä asia. Lain sisältöä ratkaisi salissa 12 kansanedustajaa eikä yhtään ministeriä sattunut paikalle.

Pekka Alarotu

Avaa artikkelin PDF