Moottoripyöräilijä Aki Ala-Riihimäki halvaantui 13 vuotta sitten – nyt jääspeedwayn MM-mitalisti on palannut takaisin huipulle

Ilmajoen Rengonkylällä asuva Aki Ala-Riihimäki raivasi tiensä EM-kisoihin yli vuosikymmenen kestäneen kuntoutuksen jälkeen. On oltava omatoiminen ja uskottava itseensä, mies toteaa. Kuva: Johannes Tervo

Ilmajoen Rengonkylällä asuva Aki Ala-Riihimäki viimeistelee tallissaan olevaa jääspeedway-moottoripyöräänsä.

Aki Ala-Riihimäki oli vielä muutama vuosi sitten tilanteessa, jossa ei kyennyt nostamaan edes maitopurkkia tai kävelemään ilman tukea.

54-vuotias Ala-Riihimäki on jääspeedwayn moninkertainen suomenmestari ja MM-mitalisti.

Syyskuussa 2007 hänen elämänsä muuttui silmänräpäyksessä. Ala-Riihimäki oli matkalla Pietarsaareen ostamaan moottoripyörää. Kun hän nousi junasta Pännäisten asemalla, tapahtui kohtalokas tapaturma.

”Vaunu oli sellainen vanhanmallinen, jossa oli jyrkät ja kapeat rappuset. Minulla oli mukana iso varustekassi, johon kompastuin ja putosin pää edellä asemalaituriin. Iskun seurauksena koko vasen puoli kehosta halvaantui ja jouduin pyörätuoliin”, Ala-Riihimäki kertaa.

Ala-Riihimäen tavoitteena on ajaa vielä muutama vuosi ja päästä MM-kisoihin. Jääspeedwayssa ikä ei ole este eikä edes hidaste. Kuva on otettu Aki Ala-Riihimäen paluukisasta Varkaudesta viime talvena. Kuva: Antti Hakanen

Tapaturman jälkeen elämä meni uusiksi. Työelämä ja moottori­urheilu jäivät. Perheessä oli kolme kouluikäistä lasta, joten myös arjen pyörittäminen piti miettiä uudelleen.

Ala-Riihimäen oli vaikea sopeutua ajatukseen, että hän viettäisi koko lopun elämänsä invalidina.

”Olisi ollut helpompaa käsitellä asia, jos olisin loukkaantunut kilparadalla, enkä tuollaisessa turhanpäiväisessä tapaturmassa. Moottoripyörän päälle noustessa tiedostaa aina sen, että mitä tahansa voi sattua.”

Vaikka Ala-Riihimäki ui ajoittain syvissä vesissä, onnettomuutta seuranneet elämänmuutokset eivät nujertaneet häntä. Ala-Riihimäki päätti taistella. Hän alkoi kehittää itselleen omatoimisia kuntoutusmenetelmiä.

”Kävin aluksi kuntoutuksissa Helsingissä saakka, mutta omalla kohdallani suurempi merkitys on ollut omatoimisella jumpalla. Siinä on ollut vain mielikuvitus rajana. Tehokasta kuminauhajumppaa voi tehdä vaikkapa televisiota katsoessa.”

Ala-Riihimäki hoiteli kotiaskareita, vaikka ne veivät huomattavasti normaalia enemmän aikaa.

”Tein iltapalat koko perheelle, vaikka toinen käsi ja jalka olivat velttoina. Pyrin olemaan aktiivinen ja omatoiminen.”

Jääspeedway on hurjalta näyttävä laji. Ensihuomio kiinnittyy renkaisiin, joissa on lähes kolmesenttiset piikit. Kuva: Johannes Tervo

Ala-Riihimäki varttui ja asuu yhä maaseudulla Ilmajoella. Hän oli jo alle kouluikäisenä innokas mopoilija. Lapsuuden päristelystä virinnyt kilpailuvietti sai hänet 17-vuotiaana osallistumaan ensimmäisiin speedwaykilpailuihin.

Hänestä tuli menestynyt speedwaykuljettaja, mutta lopulta lajin talviversiosta jääspeedwaysta tuli hänen päälajinsa ja yksi elämän intohimoista.

Ala-Riihimäki oli tutustunut lajin kautta uusiin ihmisiin ja päässyt kisareissuilla sellaisiin paikkoihin, jonne ei muuten pääsisi. Etenkin reissut Venäjän syrjäisiin kolkkiin ovat olleet ikimuistoisia.

Vaikeuksien yli kamppaillessaan ajatus jääspeedway-pyörällä ajamisesta oli hänellä koko ajan mielessä, mutta sen toteutuminen tuntui kaukaiselta ja ulkopuolisten mielestä miltei mahdottomalta.

”Välillä tuntui siltä, että ei tästä tule yhtään mitään, mutta aina kun katsoin vuoden takaista tilannetta, niin huomasin, että kuntoutus etenee pikkuhiljaa. Se antoi voimaa.”

Ala-Riihimäki käytti kymmenen vuoden ajan nivusista jalkapohjaan yltänyttä tukea, jossa oli kaksi asentoa: jalan sai lukittua joko suoraksi tai istuma-asentoon.

Kolme vuotta sitten hän luopui jalkatuesta ja alkoi käyttää kävelykeppiä.

Kuntoutumisen edistyttyä keppikin jäi sivuun, ja hän alkoi pyöräillä sekä tehdä pidempiä kävelylenkkejä. Samalla ajatus paluusta jääspeedwayn pariin alkoi kyteä toden teolla.

Vaimo Nina Ala-Riihimäki ymmärtää miehensä lajin päälle, sillä hän ajoi jääspeedwayta 1990-luvulla yhtenä harvoista naisista maailmassa. Myös tytär Jenna on kokeillut jääspeedwayta. Kuva: Johannes Tervo

Viime talvena Ala-Riihimäki kävi harjoittelemassa ahkerasti. Samalla hän totesi, että vauhti ei ole hiipunut aktiivivuosista.

Maaliskuussa Varkaudessa ajetut jääspeedwayn Pohjoismaiden mestaruuskilpailut oli merkitty paksulla miehen kalenteriin. Silloin hän palasi kilpa­radalle 13 vuoden tauon jälkeen.

Kun Ala-Riihimäki saapui lähtöviivalle, hetki oli liikuttava ja merkityksellinen koko perheelle. Vaimo ja lapset olivat katsomossa ”meidän iskä on paras” -lakanan kanssa.

Vaimo Nina Ala-Riihimäki ymmärtää lajin päälle, sillä hän ajoi jääspeedwayta 1990-luvulla yhtenä harvoista naisista maailmassa.

”Vaimo ajoi jääspeedwayta ennen minua. Näin hänet ajamassa SM-kisoissa vuonna 1991 eli ennen kuin tapasimme”, Ala-Riihimäki muistelee.

Kaikkien yllätykseksi Ala-­Riihimäki sijoittui PM-kisoissa viidenneksi. Hän oli loppu­tuloksissa paras suomalainen, millä hän lunasti Suomen ainoan edustuspaikan Puolassa ajettaviin EM-kilpailuihin. EM-kisat piti ajaa jo keväällä, mutta ne siirrettiin koronan takia joulukuulle.

Vaikka useimmat luulivat, että konkarin vauhti on hiipunut tauon aikana, hän oli itse luottavainen menestysmahdollisuuksiinsa.

”Ajamisen taito pysyy muistissa, mutta vauhti kehittyy vain harjoittelemalla. Olen tyytyväinen suoritukseeni, vaikka turha jännittäminen tuotti haastetta”, Ala-Riihimäki toteaa.

Jääspeedway on hurjalta näyttävä laji. Ensihuomio kiinnittyy renkaisiin, joissa on lähes kolmesenttiset piikit. Pitkät piikit takaavat niin hyvän pidon, että kurveihin ajetaan todella lujaa ohjaustangon toinen sarvi jäätä viistäen.

Ala-Riihimäen mukaan laji vaatii luonteenlujuutta, rohkeutta ja ennakointikykyä.

”Omana vahvuutenani pidän starttia, joka on tässä lajissa puoli voittoa. Joukon hänniltä noustaan harvoin kärkeen.”

Suomessa jääspeedway on pieni laji, mutta esimerkiksi Saksassa ja Venäjällä kisoja ajetaan kymmeniätuhansia katsojia vetävillä stadioneilla.

Ala-Riihimäen tavoitteena on ajaa vielä muutama vuosi ja päästä MM-kisoihin. Jääspeedwayssa ikä ei ole este eikä edes hidaste. Esimerkiksi ruotsalainen lajilegenda Stefan Svensson, 62, ajaa edelleen MM-­sarjaa.

Laji vaatii kovaa kuntoa.

”Viime kaudella harjoituksissa syke nousi 170:een. Kisatilanteessa syke kohoaa entisestään, joten en uskalla edes mittailla sitä.”

• Jääspeedwayn 18-kertainen SM-mitalisti ja kaksin­kertainen Pohjoismaiden mestari. Saavuttanut lisäksi kolme MM-mitalia joukkue­kisoista.
• Syntynyt Ilmajoella vuonna 1966. Perheeseen kuuluvat vaimo ja neljä aikuista lasta.
• Jääspeedwayta ajetaan ovaalin muotoisella 300–400 metriä pitkällä radalla. Kilpailuissa ajetaan neljän kierroksen ja noin minuutin mittaisia eriä. Pyörissä on 500-kuutioinen ja noin 70-hevosvoimainen moottori, jonka polttoaineena käytetään metanolia. Turvallisuus­syistä pyörät ovat jarruttomia. Vauhtia hidastetaan kaasua hölläämällä.
• Renkaissa saa olla maksimissaan 28-milliset piikit. Yksi rengaskerta maksaa lähes 1 500 euroa ja niitä kuluu huipputasolla useita kaudessa.
• Laji eroaa hiekkaradalla ajettavasta speedwaysta siinä, että kesällä ajetaan takapyörä luisuen, kun taas jääspeedwayta pyritään ajamaan siten, että takarengas ei luista lainkaan.
• EM-kilpailut järjesettiin Puolassa 13. joulukuuta. SM-finaali ajetaan Kauhajoella 27.12.