Pula-ajan nuukailuvinkit kehittyivät kiertotalouden edelläkävijöiksi – niksit ratsastavat muodin aallonharjalla

Sukkahousut ovat niksien perinteinen raaka-aine. Kaukosäätimien katoilemista voi ehkäistä sujauttamalla ne sohvaan sidottuihin sukkahousuihin. Kuva: Juho Leskinen

Nikseistä saattaa ensimmäisenä mieleen tuhat ja yksi puolihumoristista käyttötapaa sukkahousuille, mutta niksit ovat olleet suorastaan edellä aikaansa, kertoo niksologi Anssi Orrenmaa.

"Niksit ovat muodin aallonharjalla, sillä niissä yhdistyvät kierrätys, kiertotalous ja hiilijalanjäljen pienentäminen."

Suomessa nikseiksi on perinteisesti kutsuttu K-ryhmän asiakaslehden Pirkan Niksi-Pirkka-palstalla julkaistuja niksejä. Freelance-toimittaja Orrenmaa on kutsunut itseään niksologiksi, eli niksien tutkijaksi, vuodesta 1987. Hän toimitti Niksi-Pirkkaa vuosina 2000–2016, ja hän on kirjoittanut toistakymmentä niksiaiheista kirjaa.

Kun Niksi-Pirkkaa alettiin julkaista vuonna 1974, pula-ajan niksit olivat yhä voimissaan. Nuukailuperinne piti Orrenmaan mukaan pintansa 2000-luvun alkuun, jolloin nautiskeluniksit ja aineettomat niksit alkoivat nostaa päätään.

Orrenmaan mukaan säästäminen onkin niksien kovaa ydintä. Säästöä voidaan mitata rahassa, ajassa tai vaivassa.

"Luovuudesta puhuttaessa ajatellaan liian helposti Mozartia ja Einsteinia, mutta tavalliseen arkeenkin voi suhtautua luovasti ja kekseliäästi. Samalla se on säästämistä, pitkälti", Orrenmaa tiivistää.

Yksi niksien pääkategoria on rikkinäisten ja vanhentuneiden esineiden uudenlainen käyttö ohjesäännön vastaisella tavalla. Tällä tavalla rikkinäisen radion antennista syntyy karttakeppi, vanhasta jääkiekkokypärästä saa kukka-amppelin ja vanhentunut pankkikortti muuntuu leikkaamalla plektraksi.

Esineelle voi keksiä nikseliästä käyttöä, vaikka se ei olisikaan rikki. Esimerkiksi joulutavarat muuntuvat niksien avulla ympärivuotisiksi hyötyesineiksi: joulukuusenjalkaan saa kiinnitettyä kissalle raapimispuun, kinkun paistomittarista saa kuittipiikin ja pähkinäsakset avittavat kierrekorkkien avaamisessa.

Myös pakkausmateriaalit ovat loputon niksi-inspiraation lähde: tyhjän heliumpallon folio muuttuu lahjapaperiksi, pahvinen olutlaatikko lehtilaatikoksi ja leikkelerasia esimerkiksi hiekkakakkumuotiksi tai rei’itetyksi kalastajan matorasiaksi.

Vaikka niksien tuoma rahansäästö saattaa olla kolikoissa mitattavaa, niksiluovuuden tuomaa hyötyä voi ajatella myös laajemmin: taaskaan ei tarvinnut ostaa uutta esinettä ja tuottaa jätettä.

"Voi tietysti kysyä, missä menee järkevän säästämisen ja sairaalloisen nuukailun raja, mutta ehkä raja ei tule vastaan, jos nuukailu tuo elämään sisältöä tai säästämiseen suhtautuu luovana haasteena ja elämäntapana", Orrenmaa pohdiskelee.

Äärimmilleen viritettyä nuukailua edustavat esimerkiksi autonpesu sateella vedenkulutuksen minimoimiseksi. Onpa Niksi-Pirkassa myös vinkattu tuttujen nuottien soittamisesta oikealta vasemmalle, sillä siten "saa ilmaiseksi uutta ja melkein hienoa musiikkia".

Orrenmaalta kysytään jatkuvasti, onko hänen elämänsä ja kotinsa täynnä niksejä.

"Vastaan siihen, että totta kai on, ja niin on sinunkin. Eivät niksit ole vaan niitä Niksi-Pirkassa julkaistuja, vaan jokaisella on keksinyt jonkin jotain, mitä toinen ei ole itse tullut ajatelleeksi."