KANSAN SUUSTA Savolaista sanataidetta
”Aata Luoja, jos kerkiit!” sanoi savolainen, kun katolta tipahti.
Savolaiset tunnetaan sanavalmiina ihmisinä. Repliikki löytyy joka tilanteeseen: ”kyllä puhas hyvä on, sano muaninkalaenen tyhjee mertoo”.
Meidän ulkosavolaisten tulee olla tarkkana heidän kanssaan. ”Oliko mustikkaa”, kysyi Savoon asettunut pohjalaisserkku paikalliselta. ”Olj niin paljon mustikkaa, että voep jossain päin vähemmännii olla”, vastasi savolainen.
Tänäkään päivänä ei serkkupoika tiedä, oliko mustikkapaikka hyvä.
”Savolaesella on suuta pueljtoesta kertoo piän ympäri”, sanoi iisalmelainen. Ja sitä suuta käytetään kaikessa rauhassa, sillä ”hättäileminen ei ou hyväks ku kirpun tapossa ja siinäi voa kii otossa”, mihin haukivuorelainen saattaisi todeta, että ”rattonaha ne o pienettii elukat”.
Savolaiset rakastavat kiertoilmauksia, polveilevia lauseita ja viimeisen sanan sanomista. Me muut emme välttämättä ymmärrä savolaista sanataidetta, vaan pidämme sitä jaaritteluna ja näsäviisautena.
Loukkaannumme, kun kysymykseen ei tunnu tulevan vastausta, mihin savolainen, että ”elä kehtoo”.
Jarmo Siltaoja on kirjoittanut savolaisesta vääräleukaisuudesta kirjan ”Kyllä voe tokkiisa ei!” Hän kehuu savolaisia neuvottelutaitoisiksi: he osaavat sanoa ”ei” niin, etteivät loukkaa toista osapuolta.
Topi Linjama
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
