"Äiti on monien tarpeiden tyydyttäjä, mutta usein unohtaa itsensä"

Toista lasta odottaessa Heidi Sakaria pelotti, miten yöt menisivät kahden kanssa. Ensimmäiset kuukaudet Masin, 1, ja Ellenin, 3, kanssa menivät onneksi hyvin. Kuva: Jussi Partanen

Heidi Sakarilla on takanaan vähän tavallista parempi yö.

Esikoinen, 3-vuotias Ellen, heräsi vain kerran. 1-vuotias Masi heräili parin tunnin välein.

"En ole tosi väsynyt", Sakari sanoo.

"Yöllä sitä murehtii, kun ei saa nukkua. Aamulla virkistyn, enkä enää murehdi yötä."

Väsymys kuitenkin tuntuu. Päätä särkee, ajatus pätkii, asioita unohtuu. Jos takana on monta huonoa yötä, Sakari huomaa hermostuvansa herkemmin.

Sakari oli kuullut yövalvomisista ennen lastensa syntymää. "En osannut kuvitella, että väsymys olisi näinkin pitkäkestoista. Esikoinen alkoi nukkua vasta, kun pikkuveli syntyi."

Esikoisen kanssa yöt olivat tosi rikkonaisia. Ensimmäiset kolme kuukautta hän itki koliikkia ja heräili pahimmillaan puolen tunnin välein.

Siitä tuli oravanpyörä. Sakari ei enää uskaltanut nukahtaa, kun tiesi, että seuraava herätys tulee kohta.

"Kerran mies nappasi vauvan yöllä turvakaukaloon ja lähti ajamaan autolla. He nukkuivat sen yön levähdyspaikalla", Sakari kertoo.

Puolen vuoden iässä Ellenillä todettiin maito- ja kananmuna-allergia. Niiden välttäminen auttoi runsaaseen pulautteluun, mutta ei parantanut öitä.

Sakari kokee, että neuvolassa uniasiat on ohitettu sanomalla, että lapset alkavat nukkua ajan kanssa.

"Esikoisen neuvolakortissa lukee kahden kuukauden kohdalla, että hän nukkuu yöt. Mistä se on sinne tullut?"

Esikoisen rikkonaisten öiden takia toisen lapsen sopivaa ajankohtaa mietittiin pitkään. "Menköön samaan väsymykseen", Heidi ja Teemu Sakari päättivät.

Vaikuttaako väsymys lapsilukuun? "Tällä hetkellä tuntuu, että tämä on tässä."

Porin maaseudulla Ahlaisissa asuva perhe on laittanut yöheräilyjen takia nukkumisjärjestelyt uusiksi.

Heidi nukkuu alkuyön sohvalla ja siirtyy sitten Masin viereen. Ellen nukkuu toisessa makuuhuoneessa, aikaisin töihin lähtevä Teemu-isä sohvalla. Unissaan ääntelevä isompi koira on yöt ulkona lämpimässä kopissa, pienempi kodinhoito- tai pesuhuoneessa.

Unikoulua lapselle Sakari ei jaksa aloittaa. Yösyöttöjen lopettaminen on kuitenkin pohdinnassa. Siihen tarvitaan puolison tukea.

Sakari on saanut paljon neuvoja lasten unten parantamiseen. Valitettavasti ne eivät aina toimi. "Vain aika on auttanut."

Arjessa auttaa jaksamaan yhdistystoiminta.

Sakari kuuluu Ahlaisten koulun vanhempainyhdistykseen. Porin palveluverkkouudistuksessa on ensi kertaa noussut esiin Ahlaisten koulun alasajo. Kyläläiset vastustavat ajatusta – viikko sitten huolestuneet vanhemmat marssivat Ahlaisista Porin keskustaan viemään päättäjille kirjeen.

Ellen käy kahtena päivänä viikossa kylän päiväkodissa.

Sakari toivoo, että kylälle saataisiin uusi koulu. Perhe muutti Ahlaisiin kolme vuotta sitten ja haluaisi pysyä siellä.

Kahvista ei ole Sakarille apua, herkuista hän on yrittänyt päästä eroon. Energiaa hän hakee liikunnasta: tavoitteena on käydä kuntosalilla kahdesti viikossa. Salille on kuitenkin 30 kilometrin ajo.

Sakari miettii, voiko ottaa ajan oman hyvinvointinsa edistämiseen perheensä yhteisestä ajasta.

Vertaistukea Sakari saa blogistaan, jonka kirjoittamisen hän aloitti viime marraskuussa. Mutsi maalta -blogissa voi purkaa omia ajatuksia.

Sakari työskenteli viimeksi koulunkäynninohjaajana. Elokuussa hän aikoo palata töihin.

"Jännittää, miten menee, jos on ollut tosi huono yö. Olen vastuussa muista ihmisistä, töissä on oltava kartalla."

Äitien väsymykseen vaikuttaa unien lisäksi moni muukin asia, Sakari sanoo: oman ajan puute, riittämättömyyden tunne, puolitiehen jääneet askareet.

"Äiti on monien tarpeiden tyydyttäjä, mutta usein unohtaa itsensä. Huomaan tätä omalla kohdallani", Sakari sanoo.

Sakarista sosiaalinen media on tuonut äitiyteen valtavasti paineita. Vanhemmuudesta on tullut suorittamista. Some-ryhmissä äidit riitelevät imetyksestä, vaipoista ja lasten pukemisesta – vaikka ajatuksena on, että ryhmistä saisi tukea arkeen.

Sakari myöntää haikailevansa välillä omaan lapsuuteensa, 80- ja 90-luvun taitteeseen.

Isovanhempien tuki on ollut arvokasta. Nyt Sakari osaa jo rentoutua, kun lapset ovat yökylässä. Esikoisen aikaan hän ei pystynyt nukkumaan ilman vauvaa.

"Monesti sanotaan, että ei yksi yö ihmeitä tee. Kyllä yksi yö auttaa. Tieto, että saa mennä rauhassa nukkumaan ja nukkua missä asennossa vaan, helpottaa."