Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Kuuntele MT:n joulusatu: Joulupukki, joulupukki, parta poikki

    Helinä -emon huomassa olevat munat olivat rikkoutua. ”Löysitte siis pesäpaikan parrastani”, Joulupukki nauroi.
    Vasta Norjan puolelta tunturista tavoitettiin yksi valkoturkki naali avuksi Joulupukin partaongelmaan.
    Vasta Norjan puolelta tunturista tavoitettiin yksi valkoturkki naali avuksi Joulupukin partaongelmaan. Kuva: Jukka Pasonen

    ”Eiii, ei se ehdi millään kasvaa!”, parkaisi Joulupukki peilin edessä. Hän muisteli viime kevättä, jolloin koko tämä epätoivoinen tarina sai alkunsa.

    Eräänä aurinkoisena huhtikuun iltapäivänä Pukki oli nukahtanut kesämökkinsä rantatuoliin. Pukin ja Joulumuorin piilomaja sijaitsee Päijänteen suojaisessa poukamassa.

    Samaan aikaan, kun Pukki uneksi seuraavan joulun loistavasta lahjamerestä Korvatunturilla, hemppopariskunta etsi sopivan tiheää puskaa pesänsä paikaksi.

    Hempot äkkäsivätkin ihanan, tuuhean pöheikön. Sinne Helinä-äiti ja Henri-isä kasasivat vauhdilla pehmoisen pesän. Projektin päätteeksi Helinä pyöräytti viisi kaunista, täplikästä munaa ja asettautui niitä hautomaan.

    Hämmästys oli molemminpuolinen, kun Pukki palasi uniretkiltään. Pukki katsoi Helinää ja Helinä Pukkia. Vain muutama partakarva katseiden välissä haittasi katsekontaktia.

    Ällistyksestä toivuttuaan Pukki alkoi hohottaa kuulua nauruaan. Hän nauroi ja hytkyi samalla niin, että Helinän huomassa olevat munat olivat rikkoutua.

    ”Löysitte siis pesäpaikan parrastani”, Pukki hohotti.

    ”Ei kai tässä muu auta kuin yrittää elää sovussa siihen saakka, kunnes poikaset lähtevät lentoon.”

    Sopu oli monesti kadota kuusikkoon, kun parin viikon hautomisen jälkeen kuoriutuivat poikaset. Hilma, Hilda, Herkko, Hemmo ja Huugo, kävivät nahistelemaan keskenään nälkäisinä.

    Meteli oli melkoinen. Ei auttanut, vaikka Pukki uhkaili kurittomia joululahjojen menetyksellä. Korvatulpat piti työntää syvälle korviin.

    Parta muuttui päivä päivältä sotkuisemmaksi ja takkuisemmaksi, oikeaksi risurastaksi.

    Pukin leuan alla törrötti varpuja, juuria, itäneitä siemeniä, lankoja ja ties mitä kiedottuina yhdeksi mylläkäksi pitkillä hevosen häntäjouhilla.

    Kaiken päälle partaan jääneet linnunmaitojäätelön roiskeet houkuttelivat paikalle öttiäisiä, jotka pitivät tästä sotkusta niin paljon, että aikoivat jäädä pysyvästi lokoisille oltaville Pukin kuontaloon.

    Lopullisesti homma riistäytyi rukkasista, kun hemppojuniorit pitivät maailmallelähtöjuhlat. Ne olivatkin useampipäiväiset pirskeet, sillä juniorien lentoharjoituksissa edettiin vaiheittain pidemmälle. Väliin palattiin takaisin turvalliseen Pukin pesäpartaan.

    Joulumuori yritti pestä ja selvittää takkuja kammoilla ja harjoilla. Avuksi otettiin jopa hevosten jouhien selvittämiseen tarkoitettu Shine-suihke. Mutta eivät takut auenneet.

    ”Tässä on pakko turvautua saksiin”, Muori virkkoi.

    Edellisen kerran partaan oli kajottu teräasein 200 vuotta sitten. Silloin kinkun liemi jäätyi leuan alle Siperian perukoilla 50 asteen pakkasessa niin, ettei Pukki saanut sanaakaan suustaan ennen kuin kiristäviät karvat oli katkottu.

    Muorin käsittelyn jäljiltäkään lopputulos ei ollut häävi: Osa sotkusta piti keritä juuriaan myöten. Siistiä tuli vasta, kun Pukki silotti koko leukansa partahöylällä.

    Kuukaudet kuluivat ja joulu lähestyi. Parta oli ehtinyt kasvaa vasta säälittäväksi tupsuksi.

    Jotain oli pakko keksiä. Niin muodikas kuin pujoparta olikin, ei se tehnyt legendaarisesta Joulupukista katu-uskottavaa.

    Pukki yritti saada lainaksi partaa tontuilta. Komeimmat jouhet olivat Vernerillä, urkkijatiimin ylipäätontulla, mutta pelkkä ajatuskin parran lainaamisesta sai Vernerin tolaltaan.

    ”Sitä paitsi, enhän voisi enää tarkkailla lapsia – kuka uskoisi minua tontuksi siloleukaisena?” Verneri kauhisteli. ”Joutuisin vielä telkien taakse salakatselusta.”

    Postitonttu Peetu ehdotti, että tviitataan partapulasta. Näin saataisiin apua ahdinkoon valon nopeudella ympäri maailman, sillä kaikki maailman lapset ja lapsenmieliset seuraavat joulupukin Twitteriä.

    Neljän sekunnin kuluttua tulikin ensimmäinen vastaus.

    Amerikan Yhdysvaltojen presidentti, Donald Trump sähkötti: ”Minulla on maailman paras parta. Se kasvaa päälaellani. Saat sen, jos minä saan joululahjaksi miljoona kännykkää tviittailuun ja sen päälle ikuisen maailman kuninkuuden. Eikä sitten T-O-D-E-L-L-A-K-A-A-N mitään älyluureja, vaan ihan älyttömiä.”

    Eihän Pukkikaan voinut tuollaista lahjaa toimittaa. Sitä paitsi Donaldin tukka olisi partana ihan liian harva ja hassun värinenkin.

    Heti perään tuli sähköposti: ”Minula on jättiparan kasvattaa ihme-elixiri. Se salaaa toimittaa pitää parasiitti…ööö...tiisisaaren kautta. Muuten Euroopa unioni sitä partaverottaa miljardi punta. Jos kiinostuit, heti lähettää varausmaksu sata euro pimiä tililini.”

    Allekirjoitus: eräs Boris Downing Streetiltä Lontoosta.

    ”Tuo kuulostaa huijausviestiltä”, Peetu epäili.

    Seuraavaa vastausta piti odottaa kauan, sillä vain harvalla lapsella ja lapsenmielisellä kasvaa kunnon parta.

    Viikon odottelun jälkeen tarjolla oli kolme punaista, kaksi ruskeaa, yksi musta ja yksi sininen parta. Mikään niistä ei kuitenkaan ollut likikään yhtä komea kuin Pukilla oli ollut.

    Pyry, porotokan huoltajain vara-aliamiraalitonttu, keksi uuden suunnitelman: ”Kuten tiedätte, minulla on hyvät verkostot eläinkuntaan. Voisin tiedustella, onko naaleilla tarjota ylimääräistä häntää parran korvikkeeksi.”

    Osoittautui, että helpompi olisi löytää Suomesta piikkisika kuin naali.

    Lopulta Norjan puolelta tunturista tavoitettiin yksi valkoturkki. Se suostui pitkin hampain lainaamaan häntäänsä, kunhan karvat palautettaisiin heti joulun jälkeen alkuperäisessä kunnossa. Palkkioksi riittäisi yksi reipas sopuli lemmikiksi.

    Nuo vaatimattomat vaatimukset oli helppo täyttää. Joulumuori pesi, föönasi ja tupeerasi hännän juhlakuntoon. Se kiinnitettiin narulla ja kaksipuolisella teipillä Joulupukin leukaan.

    Älä siis ihmettele, jos Pukin parta repsottaa. Teippi saattaa välillä irrota ja narujen solmut aueta huimavauhtisessa porokyydissä.

    Pääasia, että joulu tuli näin täpärästi pelastetuksi.

    Tontut lastasivat taika-ahkioon 50 miljardia lahjaa. Pukki kaivoi esiin ajanpysäytysnoitarumpunsa, pamautti sitä 24 kertaa ja ohjasti ajoporonsa ykkösluokan jakovauhtiin. (Se tarkoittaa, että vauhtia täytyy alkaa kiihdyttää neljä päivää ennen aattoa).

    Tiesitkö muuten, että poroajelu on hyvin ilmastoystävällistä? Tonttulan tekniikkatiimi kehitti Pukin reen perään porojen pakokaasuilla toimivan, täysin päästöttömän pulsaattoriroottoriapumoottorin.

    Jos olet epäillyt, miten Joulupukki muka ehtii kulkea joka kodissa ympäri maailman aattoiltana, älä huoli. Paljastan nyt salaisuuden:

    Ajanpysäytysnoitarumpu seisauttaa kaikkien muiden ajan paitsi niiden, joiden luona Pukki juuri vierailee. Luulemme, että tunnit vierivät normaalisti aattoiltana. Mutta ehei, ne jatkavat kulkuaan vasta, kun Pukki sulkee maailman viimeisen ulko-oven.

    Erityislahjan tänä jouluna saavat hempposisarukset. Grandlux super siivousputs -pakkaus sisältää muun muassa pölynimurin viidellä suulakkeella, viiden harjan sarjan, mopin, puristussangon, tusinan riepuja, mikrokuituliinan, strutsinsulkahuiskan, kymmenen pulloa pesuainetta ja kahden tuuman paloletkun. Niin ja tietenkin pullolisen sitä Shine-suhketta.

    Luuletko, että hempposisarukset visertävät Joulupukille viisiäänisesti kiitokseksi joululaulun? Olisiko se ”Kuuraparta”?

    Kuuntele satu (lukijana MT:n toimittaja Kaijaleena Runsten)