Onko hienojen siivousvälineiden ostamisessa mitään järkeä?
Pölymiekka tuskin tekee laiskimuksesta siivousninjaa, mutta ainahan voi yrittää, pohtii Laura Kuivalahti kolumnissaan.
Kemikaalikuorma kasvaa nopeasti varsin suureksi, jos siivouskomeroon hankkii turhan tujuja tököttejä. Kuva: Jaana KankaanpääOlen jäänyt koukkuun somen siivousvideoihin. Voisin katsoa loputtomiin pätkiä, joissa hinkataan hanat kiiltäviksi, vaihdetaan sänkyyn rapsakanpuhtaat lakanat ja pyyhitään pölyt korkeiden kaappien päältä.
Vaikka istun vain tuijottamassa puhelimeni näyttöä, tuntuu kuin itsekin olisin puunaamassa kotia. Olisi vain kohtuullista, että kodistani katoaisi edes pari pölymakkaraa pelkän ajatuksen voimalla.
Kuten sosiaalisessa mediassa yleensä, tälläkin kertaa mainostajat ovat saaneet lonkeronsa ujutettua alitajuntaani. Ammattisiivoojien videoihin verrattuna oman siivouskaapin sisältö alkoi vaikuttaa puutteelliselta ja nukkavierulta.
Löin siis kumihanskat tiskiin ja lähdin ostoksille.
Nysväri kuulostaa kaltaiselleni laiskalle siivoojalle sopivalta kapineelta.
Marketin siivousosastolla tajuan, että en ole tajunnut mitään nykykotien siivousarsenaaleista. Erilaista harjaa, moppia, liinaa ja kepukkaa on niin moneen tarpeeseen, että alan jo miettiä, olenko ikinä kotiani siivonnutkaan, kun en näistä ole kuullut.
Lopulta noukin ostoskoriin kolme vempelettä. Nysväri kuulostaa kaltaiselleni laiskalle siivoojalle sopivalta kapineelta, vaikka todellisuudessa hankalien paikkojen kuuraamiseen tarkoitettu harja taitaa olla suunnattu varsin omistautuneille jynssäreille.
Pölymiekka kädessä voisin lähteä taistoon tomumerta vastaan. Ehkä mikrokuidulla päällystetty miekka ei tee minusta zorromaista siivousninjaa, mutta ainakin saan vihdoin naarattua pölyt pois patterienkin takaa.
Kolmanneksi hankin sienen, jonka voi kiinnittää kotona odottavaan varteen. Kylppärin saa pestyä toki juuriharjallakin, mutta ergonomiaan kannattanee välillä satsata.
Kylpyhuoneeseen olisi mahdollista valita vielä villimpi hajukimara.
Aivan uusi maailma aukeaa pesuaineiden kohdalla.
Suosin omassa kodissani hajusteettomia tai hyvin miedon tuoksuisia pesuaineita. Nyt opin, että siivouksen jälkeen keittiö voi tuoksua klementiinille tai metsälle, lattia raparperille ja ikkunat mintulle.
Kylpyhuoneeseen olisi mahdollista valita vielä villimpi hajukimara. Pöntön ja lavuaarit voi kuurata tuoksumaan valkoapilalta, mereltä, eukalyptukselta tai lumpeenkukalta.
Jos tunkkaiset tuoksahdukset pelottavat todella paljon, voi lemua yrittää peittää vaikkapa laventelin-, orkidean-, puuvillankukan- tai sireenintuoksuisella raikastimella.
Huh, päätä alkoi särkeä jo pelkän tuoksumeren ajatteleminen!
Uusi moppi ei ole taikasauva, joka muuttaa siivouslaiskimuksen pirteäksi puunaajaksi.
Siivousosastolla on vaikea tunnistaa, mikä on oikea tarve ja arjen apu, mikä siivousvälinevalmistajien luoma myyntikikka.
Värikoodatut siivousrätit muistuttavat käyttötarkoituksestaan yhdellä vilkaisulla, mutta toisaalta olen elänyt onnellisena jo usealla vuosikymmenellä ilman niitä.
Uusi moppi ei ole taikasauva, joka muuttaa siivouslaiskimuksen pirteäksi puunaajaksi, mutta pienenä motivaattorina se voi toki toimia.
Tämä pölymiekkailija yrittää lähteä seuraavaan taistoon ennen ensi joulua.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
