"Maataloustuotteiden hintoja pidetään alhaalla tuontiruualla", sanoo Ari-Pekka Kirjonen – "samalla kaupungit syyllistävät maataloutta ja piilottelevat omia jätevesiongelmiaan ja kivihiilen polttoa"

Ari-Pekka Kirjoselle moottoripyöräily on tapa rentoutua. Tallista Kirjoselta löytyy upea Honda 1000 CBR, vuosimallia -88. Kuva: Kari Salonen

Kirjosella on tallessa 7.11.1992 julkaistu lehtileike MT:stä. Erikoinen sattuma on, että kuvaaja on sekä tämänpäiväisessä että 29 vuotta sitten julkaistussa jutussa sama henkilö. Kuva: Kari Salonen

"Joillekin koti on pelottava asia", kuittasi alle kolmekymppinen Ari-Pekka Kirjonen lähes päivälleen 29 vuotta sitten julkaistussa artikkelissa Maaseudun Tulevaisuudessa.

Kirjosta haastateltiin tuolloin maanviljelijän ja koti-isän roolissa, mikä oli harvinaista 1990-luvun alussa. Koti ja perhe ovat säilyneet 57-vuotiaalle Kirjoselle tärkeimpinä arvoina näihin päiviin saakka. Omat pojat ovat jo aikuisia ja lapsenlapsia Kirjoselle on siunaantunut viisi kappaletta.

Kotiaan Kirjonen kuvailee paratiisiksi, jossa nukkuu parhaiten, kun läheiset ihmiset, varsinkin lapsenlapset ovat yökylässä.

Toki tähän väliin on mahtunut lukemattomia haastatteluja ja lehtiartikkeleita, sillä nykyinen MTK-Varsinais-Suomen puheenjohtaja Kirjonen on ollut aktiivinen MTK:ssa vuosikymmenten ajan. Pehmeiden arvojen lisäksi Kirjoselle on tärkeää päästä vaikuttamaan omaan alaansa MTK:n luottamustehtävissä.

Häntä ihmetyttää nykyinen maatalouden syyllistäminen ympäristö- ja ilmastokeskusteluissa.

"Monen poliitikon mielikuva maataloudesta on väärä", Kirjonen toteaa.

"Viimeisen 20 vuoden aikana asioihin on perehdytty ja toimenpiteitä tehty. Lannoitteiden ja kasvisuojeluaineiden tarkempi käyttö, ruiskujen testaukset, kipsikäsittelyt, kalkitukset, ojitukset, kevennetty muokkaus, syyskylvöisten kasvien viljelyn lisääminen, karjatilojen sijoituslannoitus", Kirjonen luettelee.

Eläinten hyvinvointi on myös viljelijöille tärkeä asia.

"Naapurin lehmät käyskentelevät vapaana navetassa ja käyvät syömässä ja lypsyllä silloin kun tahtovat. Toisessa naapurissa kanoilla on paljon tilaa ja ovat selvästi hyvinvoivia. Monilla tiloilla eläimet pääsevät laiduntamaan pihatoistaan kesällä. Tämä on maaseudun kuva tänä päivänä."

Kirjosen mielestä julkisen keskustelun sävy johtuu kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelusta.

"Kaupunkien on helpompi syyllistää maataloutta ja piilotella omia jätevesiongelmiaan ja kivihiilen polttoa", Kirjonen näpäyttää.

Kriisituet ovat Kirjosen mielestä tulleet tiensä päähän. Maatalouden ongelma on rakenteellinen.

"Maataloustuotteiden hintoja pidetään alhaalla tuonnilla, vaikka tuontiruoka ei olisi laadultaan yhdenvertaista, eikä täyttäisi Suomessa tuotetun laatukriteereitä."

Kirjosen mukaan kuluttajahinnoissa ei nähtäisi muutosta, vaikka tuottajille maksettaisiin oikeudenmukainen hinta maataloustuotteista.

"Korotuksen ei tarvitsisi olla kovinkaan iso esimerkiksi lihan hinnassa, kun se kuittaisi tuen tarpeen."

Häntä myös kismittää ulkomaisten tuotteiden kanssa kilpailu.

"Täällä tuotetaan ruokaa eettisesti ja ympäristöystävällisesti verrattuna moniin muihin maihin. Suomeen ei pitäisi olla mahdollista tuoda muulla tavalla tuotettua ruokaa."

Kuluttajat ovat Kirjosen mielestä jo antaneet luottamuksensa suomalaiselle ruualle, mutta kaupat ja suurkeittiöt eivät.

Viljelijäkenttää jakanut keskustelu raiviopeltojen tuista saa Kirjosen mietteliääksi.

"Jos uusia peltoaloja tulee tuen piiriin, pitää miettiä mistä rahat saadaan, sillä ulkopuolelta sitä ei tule."

Aihe on vaikea. Kirjonen on ottanut siihen aiemmin kantaa ja kertoo saaneensa lähes joka päivä yhteydenottoja.

Pääsääntöisesti viljelijä ei ottaisi tukia itselleen, jos se on toiselta viljelijältä pois.

"Oikeudenmukaisuus on eri käsite eri ihmisillä. Miten on oikeudenmukaista, että annetaan toisille tukia ja otetaan toiselta pois?", Kirjonen kysyy. Maataloudesta poistuvan tukikelpoisen maan hän kuitenkin näkisi käytettäväksi tuettomiin peltoihin.

Kun luottamustehtävässä liiton puheenjohtajana joutuu ottamaan kantaa vaikeisiin asioihin, on omasta hyvinvoinnista pidettävä huolta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tärkeimpänä hyvinvointia edistävä tekijänä Kirjonen mainitsee lastenlapset, ystävät ja tuttavat.

Kirjonen tietää, että fyysinen hyvinvointi heijastuu henkiselle puolelle ja hänellä onkin meneillään painonpudotusprojekti, jossa tavoitteena on karistaa 25 kiloa vyötäröltä. Kasvinviljelijän työssä hyötyliikuntaa ei juurikaan enää nykyisin tule. Terveellisen ruuan ja pienempien annoskokojen avulla Kirjonen on pudottanut painoa jo 15 kiloa.

"Olo keventynyt jo sen verran, että voisi jo mennä kaveriporukan sählykerhoon", Kirjonen naurahtaa. Hyvin alkuun lähtenyt projekti näkyy myös siinä, että Kirjosen ostama, "tavoitevaatteeksi" hankittu prätkärotsi mahtuu päälle.

Moottoripyöräily onkin yksi keino pitää yllä henkistä hyvinvointia.

"Liikenteessä pyörän kanssa on jotenkin läsnä ja ajatuksilla on tilaa. Puhelinkaan ei ole käden ulottuvilla", Kirjonen kuvailee.

"Ja ne tuoksut! Oli se sitten viljan, niityn, sikalan tai puupinon tai metsän tuoksu, se on hieno kokemus."

Haastavan harrastuksesta tosin tekee se, että pellolla pitäisi olla juuri silloin, kun ajokelit hellivät. Maatyöt tehdään kuitenkin ensin.

Kirjosen moottoripyörälenkit suuntautuvat useimmiten omaan tai lähimaakuntiin. Pyörän selästä on myös mukava katsella muiden viljelyksiä.

• MTK-Varsinais-Suomen puheenjohtaja ja peltokasvivaliokunnan varapuheenjohtaja.
• 57-vuotias kasvinviljelytilallinen Salon Perttelistä.
• Viljelyssä noin 140 hehtaaria, jossa vehnää, ohraa, kauraa, öljykasveja sekä sokerijuurikasta.
• Perheeseen kuuluu vaimo Annikka Savela-Kirjonen, joka toimii perusopetuksen rehtorina, kolme aikuista poikaa ja viisi lastenlasta.