"Imetyskohujen pahin seuraus on, että äiti jää kielteisyyden takia kotiin tai alkaa liittää imetykseen ahdistusta ja huolta"

"Äidin näkökulmasta voi kyllä sanoa, että uran ja perheen yhteensovittamisessa ollaan alkutekijöissä", Laura Talvitie kuvailee. Kuva: Sanne Katainen

Imetys on asia, johon törmää harvoin vauvaperheiden ulkopuolella. Sitä ei juuri näe lehdissä, televisiossa tai katukuvassa.

Vauvan synnyttyä imetyksen pitäisi kuitenkin yhtäkkiä olla äidille maailman luonnollisin asia.

"Raskaana olleessa synnytys mietityttää yleensä imetystä enemmän ja ajattelin itsekin, että kyllä imetys vain sujuu", Nykymutsin imetyskirjan kirjoittanut Laura Talvitie kuvailee.

"Halusimme antaa kirjassa mahdollisimman paljon vertaistukea eri äitien kokemusten kautta. Vaikka imetys on muuttunut näkyvämmäksi erityisesti some-kanavissa, tiedonjaolle on silti paljon tarvetta."

Imettämisestä on lukuisia terveyshyötyjä sekä äidille että vauvalle. Kuuden kuukauden täysimetystavoitteen saavuttaminen on pitkä projekti ja usein matkaan mahtuu haasteita.

Vaikka erityisiä ongelmia esimerkiksi imuotteen kanssa ei olisi, imetyksen sitovuus voi tulla yllätyksenä.

"Aluksi ei välttämättä ehdi tehdä mitään muuta kuin nukkua ja imettää. Se voi olla itsenäiseen elämään tottuneelle äidille melkoinen järkytys", Talvitie kertoo.

"Mietin itsekin, että mikä siinä oli niin kamalaa? Katsoa päivät pitkät telkkaria ja maata sohvalla. Vaihe ei kuitenkaan yleensä kestä muutamaa viikkoa kauempaa."

Nyt jälkeenpäin Talvitie haluaa erityisesti korostaa lapsivuodeajan tärkeyttä.

"Äideillä on ehkä sisäänrakennettuja paineita käyttää aikansa tehokkaasti ja niistä voi olla vaikea luopua. Rauhallinen imettäminen ja lepääminen ovat kuitenkin samalla myös synnytyksestä toipumista."

Myös lähipiirillä on imettämisen onnistumisessa suuri rooli. Kun arki pyörii pyykkien, ruuanlaiton ja muiden lapsien osalta ilman äitiä, hänellä on mahdollisuus imettää rauhassa ja pesiä vauvan kanssa.

Julkisuudessa imetys on näkynyt lähinnä kohuina. Tyypillisesti asiaan ottaa kielteisesti kantaa henkilö, jolla ei itsellään ole imetyskokemusta.

"Kohut saavat paljon palstatilaa, vaikka ne ovat vain yksittäisiä ääniä. Valtaosalle imetys esimerkiksi julkisilla paikoilla on täysin ok", Talvitie muistuttaa.

"Kohujen pahin seuraus on, että äiti jää kielteisten tunteiden takia kotiin tai alkaa liittää imetykseen ahdistusta tai huolta. Tapahtuman nostattamassa keskustelussa äidit alkavat usein kiistellä vielä siitä, saako imettää tai pitääkö imettää."

Julki-imetys voi herättää huomiota, vaikka siihen liittyy harvoin paljasta pintaa tai huomion tavoittelua.

Sitä vielä suurempi tabu tuntuu olevan imetyksestä aiheutuva nautinto, johon liittyvät hormonit ovat samoja kuin seksuaalisessa mielihyvässä.

"Tästä ei ehkä kehdata puhua, vaikka kyseessä on täysin luonnollinen asia. Suomessa fyysinen läheisyys ja koskettelu on usein varattu aika tarkkaan pelkästään parisuhteelle ja siksi tuntemukset voivat hämmentää", Talvitie kertoo.

"Fyysinen omistautuminen vauvalle voi myös vähentää äidin kykyä antaa läheisyyttä puolisolleen. Tästä voi seurata parisuhteeseen hämminkiä, johon on hyvä varautua, vaikka yleensä tilanne parantuu ajan kanssa."

Jokaisella naisella on oikeus imetysrauhaan ja kaikkiin imetykseen liittyviin tunteisiin ja tuntemuksiin. Siihen sisältyvät myös imetyksen aloittamista, sen paikkaa ja kestoa ja lopettamista koskevat päätökset.

"Imetys on äitien yhteinen juttu, jossa voimme tukea toinen toistamme."

Tuore äiti voi olla epävarma. Silloin kaikenlaiset tokaisut ja hyvääkin tarkoittavat neuvot kolahtavat helposti tunteisiin

Talvitie muistuttaa, että myös lähipiirin hyvää tarkoittavat neuvot ja kysymykset voivat loukata. Esimerkiksi klassiset "vieläkö sä imetät" ja "riittääköhän sulla maitoa" -kysymykset voivat olla äidistä ahdistavia.

"Valtaosa kommenteista ei tietenkään ole ilkeyttä, mutta ulkopuolisen kannattaa miettiä, ovatko omat tiedot esimerkiksi imetyssuosituksista ajan tasalla. Ne ovat muuttuneet viime vuosikymmenien aikana valtavasti."

Maailman terveysjärjestö suosittelee, että lasta ruokitaan vain rintamaidolla kuuden kuukauden ikään asti. Muun ruuan ohella imetystä suositellaan jatkettavaksi kahden vuoden ikään asti ja siitäkin eteenpäin niin kauan kuin äiti ja lapsi haluavat.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Suomessa taas suosittelee 4–6 kuukauden täysimetystä ja imetyksen jatkamista muun ruokailun ohella vähintään yksivuotiaaksi.

"Kun lapsi alkaa syödä muutakin ruokaa, imetyksen ravitsemuksellinen merkitys vähenee, mutta läheisyyden merkitys jää. Suomalaisissa suvuissa on ehkä vieläkin läsnä ajatus, että lapsi voidaan halia pilalle. Lasten itsenäistymistä voidaan kiiruhtaa ja vauva-sanaa käyttää torumisessa", Talvitie kuvailee.

Armollisuus ja myönteinen tunnelma omaan perhe-elämään voi löytyä paitsi muiden äitien vertaisavusta, myös tutustumalla muiden maiden hoitosuosituksiin.

"Niistä huomaa, että asioita voidaan tehdä monella eri tavalla. Tärkeintä on, että lapsen perusturvallisuus säilyy."

Suomessa syntyvyys on laskenut ennätyksellisen alas. Talvitien mielestä lapsiperheiden ongelmana ovat ainakin hajanaiset tukiverkot ja epätasa-arvoinen työnjako.

"Äidin näkökulmasta voi kyllä sanoa, että uran ja perheen yhteensovittamisessa ollaan alkutekijöissä. Siihen kyllä kannustetaan, mutta konkreettiset keinot puuttuvat."

Perhevapaauudistus jäi tältä eduskunnalta toteuttamatta. Se on Talvitien mielestä harmi.

"On kaikkien osapuolten kannalta parempi, että isillä on enemmän mahdollisuuksia osallistua lasten kasvatukseen. Isät on saatava paremmin mukaan perheisiin ja äidit yhteiskuntaan. En usko, että isot muutokset tapahtuvat vain perheissä, vaan yhteiskunnan rakenteita on muokattava tukemaan muutosta."