Tämä ikivanha keksintö ei edelleenkään koske kaikkia maailman ihmisiä – ”Työ itsessään täyttää monia ihmisen psykologisia tarpeita, mutta ei missään nimessä kaikkia”

Ajatus työnteon ja levon vuorottelusta on ikivanha, mutta ensimmäinen laki työntekijän oikeudesta palkalliseen lomaan säädettiin Itävallassa vuonna 1919. Kuva: Sanne Katainen

Joka vuosi näihin aikoihin koululaiset palaavat koulunpenkille ja valtaosa palkansaajista töihin. Kesä-Suomi palaa arkeen.

Loma on vanha keksintö, mutta sen vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin on alettu toden teolla ymmärtää vasta viime aikoina, kertoo Tampereen yliopiston akatemiatutkija Jessica de Bloom.

”Ajatus työnteon ja levon vuorottelusta on ikivanha. Vanhassa testamentissakin puhutaan lepopäivästä”, de Bloom kuvailee.

Vaikka levon tarve onkin jo vuosituhansia sitten tunnustettu juttu, lomat jakautuvat epätasaisesti sekä yksilöiden välillä että maantieteellisesti. Suomessa oppilaitoksilla on loma-aikansa samoin kuin palkansaajilla, mutta yrittäjien pitää itse huolehtia lomistaan. Lisäksi esimerkiksi palkansaajan loma voi kulua opintoihin tai yrittäjyyteen ja opiskelijan loma työntekoon.

Työntekijän lakisääteinen oikeus palkalliseen lomaan toteutui vasta vuonna 1919. Pioneerina loma-asiassa oli Itävalta, kertoo de Bloom. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ei liittovaltion tasolla edelleenkään tunnusteta yksilön oikeutta lomaan, joten lomista päättäminen on osavaltioiden ja yritysten asia.

”Lomattomuus koskee siis erityisesti ihmisiä, jotka ovat muutenkin heikossa taloudellisessa asemassa ja tekevät usein vaikka kolmea työtä. Erityisesti sydän- ja verisuonitautien riski kasvaa, jos ihminen ei pysty lepäämään.”

Loman on tarkoitus olla palauttavaa, mutta de Bloom kehottaa pyrkimään eroon ajatuksesta, että vain lomalla voisi palautua. Palautumisen pitäisi olla jokapäiväistä.

”Ensi vuoden kesäloman ajankohdan optimoinnin sijaan kannattaisi keskittyä siihen, ettei koko muu vuosi ole yhtämittaista raadantaa.”

Korona-aikana erityisesti etätyöskentely vaatii työntekijältä entistä aktiivisempaa työ- ja vapaa-ajan erottelua. Työajan pitäisi pysyä työaikana, eikä vapaa-ajalla ole tarkoitus työskennellä.

”Työ itsessään täyttää monia ihmisen psykologisia tarpeita, mutta ei missään nimessä kaikkia, kuten yhteenkuuluvuutta omien läheisten kanssa.”

Onnistuneesta palautumisesta puhuttaessa de Bloom viittaa niin sanottuun Dramma-malliin, joka antaa konkreettisia työkaluja työstä irtautumiseen. Työstä kannattaa ensinnäkin irrottautua sekä henkisesti että fyysisesti: työhön liittyvät paperit kannattaa kätkeä näkyvistä ja muistaa raittiin ilman merkitys hyvinvoinnille. Lisäksi uusien asioiden opettelu lisää ihmisen elämänhallinnan tunnetta työn ulkopuolella.

De Bloom on asunut yli viisi vuotta Suomessa. Hän pitää suomalaisten luontosuhdetta erittäin tärkeänä ja vaalimisen arvoisena, sillä luonto tarjoaa lukemattomia tapoja irtaantua arjesta.

”Korona-aikaanhan ihmiset ovat hakeutuneet nimenomaan luontoon, ja se on hyvä suunta.”

• Vanhimmat kirjalliset merkinnät lomamatkasta ovat hieman ajanlaskun alkua edeltävältä ajalta. Djoserin (Sakkaran) porraspyramidin seinään raapustetut hieroglyfit kertovat suunnilleen, että ”Hadnachte ja hänen veljensä Panachti kävivät täällä matkalla ja nauttimassa Memphisistä”.
• Sana ”loma” tunnettiin jo antiikin Roomassa. Latinan kielen sana ”vacatio” merkitsee esimerkiksi olemista vapaana jostakin. Englannin kielen lomaa tarkoittava vacation-sana tulee kyseisestä latinan sanasta.
• Vaikka loman käsite onkin yli 2000 vuotta vanha, lomien merkitystä hyvinvoinnille on tutkittu tieteellisesti vasta parikymmentä vuotta.
• Lähde: Jessica de Bloom: How do vacations affect workers’ health and well-being? Väitöskirja, Nijmegenin Radboud-yliopisto, Alankomaat, 2012.