22-vuotias kuntapomo kokee olonsa juurettomaksi kaupungissa: "Kaupassa kukaan ei moikannut eikä edes hymyillyt"

Lähdeniemi nimeää Annika Saarikon (kesk.) poliittiseksi esikuvakseen, koska Saarikko osaa kohdata ihmiset hyvin. Kuva: Sanne Katainen

On torstai, toripäivä Punkalaitumella. Kello lähestyy puolta yhtätoista. Porukkaa riittää edelleen, vaikka kunnon kävijäsuma osui aamuun.

Torilla voi aistia kesätunnelmaa: taivas on pilvetön, ja Osuuspankin katolla oleva lämpömittari näyttää 28 astetta plussaa. Kesän ensimmäiset kotimaiset mansikat ovat tulleet myyntiin.

Punaisessa hellemekossa, varjossa torimarkiisin alla, seisoo Punkalaitumen muutama päivä sitten nimitetty kunnanhallituksen puheenjohtaja, 22-vuotias Linda Lähdeniemi. Hän on tehtävässään tiettävästi Suomen nuorin.

Lähdeniemi on tullut torille kahdeksaksi tapaamaan kuntalaisia. Nyt hän keskustelee naisen kanssa, joka puhuu kiihkeästi. Naisen lapset syövät vieressä tyytyväisenä suklaaruutuja, jotka Lähdeniemen äiti on leiponut edellisiltana. Tarjolla oleva kuivakakku on mummon tekemä.

Aamupäivän aikana halauksia on sadellut niin paljon, ettei Lähdeniemi ole pysynyt laskussa. Onpa joku tuonut hänelle värikkään ruusukimpunkin.

Lähdeniemi kertoo, että suunnilleen kaikki torilla näkyvät kasvot ovat hänelle tuttuja.

”Ja loput tulevat varmasti iltapäivään mennessä tutuiksi."

Lähdeniemi oli aiemmin kunnanvaltuuston jäsen. Kun hänet valittiin kunnanhallituksen puheenjohtajaksi, hänen työsähkö­postinsa meni tukkoon ja sen kapasiteettia jouduttiin suurentamaan.

Yhtä tukossa tuntuu olevan Lähdeniemen kalenterikin. Kunnanhallituksen puheenjohtajuuden lisäksi hän tekee töitä Varsinais-Suomen keskustanuorten toiminnanjohtajana muutamana päivänä viikossa ja opiskelee medianomiksi Turun ammattikorkeakoulussa.

Edellisiltana Lähdeniemi ajoi Turusta Punkalaitumelle, sillä alkuviikko meni tutoropiskelijan tehtävissä, uusia opiskelijoita perehdyttäessä.

Hommaa riittää myös Punkalaitumen Museo- ja kotiseutuyhdistyksen johtokunnan varapuheenjohtajana ja Laitumen pallo ry -urheiluseuran sihteerinä.

Lähdeniemi suhtautuu to do -listaansa rauhallisesti. Hän kuvailee itseään toimeen tarttuvaksi mutta samalla rennoksi ja maanläheiseksi.

Lähdeniemi on kasvanut maatilalla, kymmenen kilometrin päässä Punkalaitumen keskustasta. Hänen isänsä on ravivalmentaja, ja kotona on riittänyt hommia.

"Se tietty mentaliteetti, että tehdään töitä ja mennään ja tehdään, on tullut varmaan kotoa. Äiti ja isäni ovat tosi sosiaalisia, meillä on paljon tuttavaperheitä ja olemme matkustelleet paljon Suomen sisällä."

On eri asia tulla yöksi kotiin Punkalaitumella kuin olla punkalaitumelainen. Siinä on suuri ero.

Lähdeniemellä riittää kunnanhimoa edetä urallaan. Hän ei vielä tiedä, tuleeko ura olemaan poliittinen vai journalistinen. Kuva: Sanne Katainen

On muutama paikka, missä Lähdeniemi unohtaa työasiat lähes täysin. Yksi niistä on Talonpoikaismuseo Yli-Kirra, joka on vain viiden minuutin ajomatkan päässä torilta.

Yli-Kirra on perinteinen, umpipihatyyliin rakennettu 1800-luvun satakuntalainen maalaistalo. Pihapiirin ulkopuolella ovat riihi, paja ja aitat sekä mäkitupalaisalue.

Tänne tullessaan Lähdeniemi unohtaa usein puhelimen autoon. Pihalla kahvilla istuu tuttuja, ja juttu lähtee heti luistamaan. Lähdeniemi tuntee museollakin kaikki turisteja lukuun ottamatta. Hän tuli Yli-Kirraan kesätöihin 15-vuotiaana, ja on siitä saakka ollut toiminnassa mukana monin tavoin.

Muutama kesä sitten pihan vanhan navetan lattia laitettiin kuntoon Lähdeniemien aloitteesta. Samana syksynä navetassa pidettiin ensimmäiset tanssit.

"Minäkään en muuten tanssi, mutta museon tansseissa voin tanssia, koska on vanhoja miehiä, jotka tanssittavat. Museon tansseissa ei ole väliä miten tanssii, vaan aina voi vaan antautua musiikin vietäväksi."

Toinen paikka, missä kaikki unohtuu, on iskelmäyhtye Neljänsuoran keikkayleisössä. Nyt bändi on harmillisesti tauolla.

"Aina kun kävi keikalla, se oli se hetki, kun ei tarvinnut miettiä mitään. Pystyi vaan kuuntelemaan musiikkia ja olemaan mukana fiiliksessä. Puhelin sai soida tai tulla viestejä, en koskaan katsonut niitä."

Myös Lähdeniemen äiti ja kummitäti ovat fanittavat bändiä, ja Lähdemäki on ravannut yhtyeen keikoilla ahkerasti reilusti yli kymmenen vuotta. Hänen kasvonsa ovat tulleet bändin jäsenille tutuiksi.

"Kun minut valittiin valtuustoon, pianisti Jarkko Pietilä oli huomannut asian Facebookissa ja onnitteli minua keikalla."

Fanitus periytyy: myös Lähdeniemen 12-vuotiaalla pikkusiskolla on huoneessaan Neljänsuoran julisteita. Lähdeniemen julisteet on jo riisuttu seinältä ja laitettu talteen kansioon.

Viime syksynä Lähdeniemi oli mukana järjestämässä LaPa-festiä Punkalaitumelle Laitumen Pallon riveissä. Esiintyjäkaartiin kuuluivat muun muassa iskelmätähti Kake Randelin ja – Lähdeniemen onneksi – Neljänsuora.

"Se oli minulle huippuhetki, olin ihan kuin pikku teinityttö! Kun laulaja Antti Ketonen tuli ulos bussista, olin ihan, että apua", Lähdeniemi kertoo nauraen.

Talonpoikaismuseo Yli-Kirra on Linda Lähdeniemelle rakas paikka. Kuva: Sanne Katainen

Kotipaikkakunnaltaan Lähdeniemi ei lähtisi mistään hinnasta. Vaikka hän on lukion jälkeen muuttanut journalismin opintojen perässä Tampereelle ja Turkuun, kirjat hän on pitänyt Punkalaitumella.

”On eri asia tulla yöksi kotiin Punkalaitumella kuin olla punkalaitumelainen. Siinä on suuri ero.”

Lähdeniemi ei ole missään vaiheessa halunnut pois alle 3 000 asukkaan kunnasta. Yhtään viikonloppua hän ei ole viettänyt kaupungissa vaan on aina karauttanut kotiin. Kun opinnot päättyvät, hän aikoo muuttaa takaisin.

Punkalaitumella on nimittäin kaikki elämän edellytykset, Lähdeniemi sanoo. Noin kilometrin matkalle huoltoaseman ja kunnantalon väliin mahtuvat kauppa, koulut, kahviloita ja ravintoloita, partureita, päiväkoti, pankki ja tori.

"Täällä minulla on suuri tukiverkko, vanhemmat, ystäviä, kummit, mummut ja papat."

Kaupungissa olo on juureton. Lähdeniemi kaipaa myös maaseudun tunnelmaa.

"Kun menin kaupungissa kauppaan, kukaan ei moikannut eikä edes hymyillyt. Silloin ajattelin ensimmäistä kertaa, etten halua asua kaupungissa. Olen tottunut tervehtimään melkein kaikkia, ja olen ystävällinen ja tuttavallinen, sama tunnemmeko vai emme."

Vaikka Punkalaidun kärsii muuttotappiota, eivät kaikki nuoret muuta pois. Osa Lähdeniemen ystävistä asuu Punkalaitumella ja käy lähialueen ammattikouluissa opiskelemassa. Joku käy töissä, osa on ryhtynyt yrittäjäksi.

Punkalaitumen keskustassa näkyy kuitenkin useita tyhjiä liiketiloja. Se harmittaa Lähdeniemeä.

"Niihin pitäisi saada eloa. Olisi hienoa, jos tänne tulisi lisää kauppoja, jotka toimisivat myös netissä. Täällä on edulliset tilat ja vuokrat."

Tuore kuntapomo haluaa kehittää kunnan markkinointia ja viestintää. Hän suunnittelee some-kampanjaa, jossa Punkalaitumen tunnettuutta voitaisiin parantaa. Myös kyläläiset voisivat osallista siihen.

Lähdeniemen pidemmän tähtäimen toive on, että Punkalaidun säilyisi itsenäisenä ja elinvoimaisena kuntana.

"Nythän on Punkalaitumen 380-vuotisjuhla ja toivon, että saman verran vuosia olisi edessä."