Suomen kuvataiteen kuuluisinta naista juhlitaan lipuin ja maalauksin

Schjerfbeck-sällskapet i Ekenäsin puheenjohtaja Jennifer Dahlbäck on iloinen Helene Schjerfbeckille osoitetusta liputuspäivästä, mikä edistää taidemaalarin lisäksi suomalaisen kuvataiteen näkyvyyttä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Siniristi liehuu tänään lipputangoissa poikkeuksellisesti.

Kalentereissa päivää ei ole merkitty liputuspäiväksi, mutta keväällä sisäministeriö antoi suosituksen liputtamisesta 10. heinäkuuta.

Liputuksella kunnioitetaan taidemaalari Helene Schjerfbeckiä, jonka syntymästä tulee tänään kuluneeksi 155 vuotta.

Kertaluontoisen liputuksen takana on aloite, jolla toivotaan kuvataiteelle omaa liputuspäivää. Aloitteen liputtamisesta tekivät Suomen Akvarellitaiteen yhdistys ja tammisaarelainen yhdistys Schjerfbeck-sällskapet i Ekenäs.

Näistä jälkimmäiselle Schjerfbeckin esilletuominen on erityisen tärkeää. Yhdistyksen puheenjohtaja Jennifer Dahlbäck on vaikuttunut ministeriön antamasta liputussuosituksesta.

"Kun aloite laitettiin alulle, sen toteutuminen vaikutti aivan mahdottomalta. Ehkä kansalaisaktiivisuus voi kuitenkin vaikuttaa enemmän kuin ihminen uskoo."

Ministeriön suositus vertautuu vakiintuneisiin liputuspäiviin, kuten J. L. Runebergin tai Jean Sibeliuksen päiviin.

Vuonna 2007 perustettu Schjerfbeck-sällskapet i Ekenäs edistää maalarin näkyvyyttä ja tunnettavuutta Tammisaaressa ja Suomessa. Dahlbäckin mukaan Helene Schjerfbeckin elämän tunteneet turistit ihmettelivät aiemmin, miksi taiteilija ei näkynyt kaupungin katukuvassa.

"Yhdistyksen aloitteesta Schjerfbeck on saanut muistomerkin Skepparträdgarden-puistoon, nimikkokadun Tammisaaren ja perusnäyttelyn museo Ektaan", Dahlbäck kertoo.

Elämänsä aikana muun muassa Helsingissä, Hyvinkäällä, Loviisassa, Ranskassa ja Ruotsissa asunut Schjerfbeck asui Tammisaaressa vuosina 1925–1941.

"Hän muutti Tammisaareen, koska halusi olla lähellä merta. Ehkä hän mieltyi mereen Bretagnen-vuosinaan Ranskassa."

Merellinen sielunmaisema on läheisessä roolissa myös maalaus- ja musiikkitapahtumassa, joka järjestetään pienen poukaman rannalla sijaitsevassa Skepparträdgardenissa maanantaina. Yhdistys järjestää tapahtuman nyt kuudetta vuotta Schjerfbeckin syntymäpäivän kunniaksi.

Tapahtumaan sisältyvät taidepajat, joihin kuka tahansa voi tulla maalaamaan. Dahlbäckin mukaan yhdessä tekeminen on hieno tapa kunnioittaa taiteilijan muistoa ja suomalaista kuvataidetta yleisesti.

"Vaikka vaalimme hänen muistoaan, haluamme tuoda myös taiteelle näkyvyyttä. Siksi nämä työpajat ovat hyvä ajatus. On harvoja tilaisuuksia, joissa ihmiset maalaavat yhdessä."

Tammisaaren Schjerfbeck-yhdistyksen viimeisin saavutus on keväällä avautunut Cafe Schjerfbeck. Se tarjoilee 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun leivoksia autenttisessa miljöössä.

Kahvilan seinistä yksi on vanhaa hirttä, nurkasta löytyy vanha uuni, keinutuoli ja sohva, ja kahvi tarjoillaan emalimukeista. Kahvilatoimintaa pyörittää erillinen yrittäjä, ja yhdistys keskittyy kulttuuriseen toimintaan.

"Nyt kun meillä on tämä paikka, meidän tulee järjestää täällä järkevää toimintaa. Se on iso haaste mutta myös uuden alku."

Yhdistyksen yksi tavoite on vakinaisen liputuspäivän saaminen suomalaiselle kuvataiteelle. Päivä on muotoutumassa vasta myöhään urallaan arvostusta saaneen Helene Schjerfbeckin syntymäpäivään, mistä Jennifer Dahlbäck on iloinen.

"Se tuntuu hyvältä Helenen vuoksi. Kun hän eli, hänet jätettiin aina toiselle sijalle esimerkiksi Edelfeltin tai Gallen-Kallelan taakse."