Koomikko Jukka Lindström vertaa hiilidioksidipäästöjä yhteiseen uima-altaaseen kusemiseen – ilmastoteot ovat usein pinnallisia

Jukka Lindströmin juoksureitin varrella Brysselissä on silta, johon on kiinnitetty muutamia rakkauslukkoja. "Kun näin ne ensimmäisen kerran, minua alkoi naurattaa, koska ne jotenkin kuvastavat tämän kaupungin luonnetta. Varmaankaan virkamiehet byrokratian pääkaupungissa eivät ehdi paljon rakkauslukkoja miettiä. Tänne ei ole tultu Euroopan maista romantiikkaa hakemaan tai rakastumaan. Tänne on tultu tekemään virkamiestyönä direktiivejä." Kuva: Juha Roininen

Yleisö ulvoo naurusta helsinkiläisellä klubilla, kun stand up -koomikko Jukka Lindström vertaa ihmisten kasvihuonekaasupäästöjä uima-altaaseen kusemiseen.

Jokainen päästelee tasaiseen tahtiin syyttäen muita siitä, että he virtsaavat kuitenkin enemmän. Joku arvelee, että altaan nurkassa uiva kiinalaisperhe pissaa varmasti eniten, joten itsekään ei ole syytä pidätellä. Valveutuneimmat kylpijät somettavat pyrkivänsä vähentämään lirauttelua.

Maailmanlopun uutisiin ja syyllistämiseen kyllästyneiden puurtajien on virkistävää pysähtyä nauramaan itselleen ja miettiä, mitä altaan hahmoa on itse jämähtänyt edustamaan.

Valtaosan työurastaan Lindström on tehnyt uutistoimittajana Ylen radiouutisissa. Improvisaatioteatterin harrastaminen johti stand up -kokeiluun, joka kehittyi sivutyöksi ja johti Ylen poliittisen satiirin, Noin viikon uutisten syntyyn. Suosittu ja palkittu ohjelma pyöri televisiossa 2014–2017.

Nyt Lindström on virkavapaalla Brysselissä. Hän hoitaa lapsia vaimon käydessä töissä. Samalla on aikaa mietiskellä uusia projekteja.

Koomikoille tyypilliseen tapaan Lindström ei pidä itseään erityisen hauskana, ainakaan perinteisessä mielessä.

" Pirkka-Pekka Petelius on arkkityyppi hauskasta ihmisestä. Alkaa naurattaa, kun häntä vain katsoo."

Stand upissa ei tarvitse olla ilmeikäs tai hassutella, vaan hauskuuttaa puhumalla. Jutut ovat ennalta hiottuja ja jäsenneltyjä. Kyse ei ole perinteisten vitsien kertomisesta vaan aidoista havainnoista.

Lindströmin mielestä stand up on hieno laji, koska lavat ovat avoinna kaikennäköisille hiippareille.

"Jos olet hauska, pääset uralla eteenpäin."

Show'n vetäminen on omien ajatusten jäsentämistä ja testaamista.

"Pystynkö pukemaan jonkin ajatuksen niin nasevasti, että muut ihmiset saavat mielikuvan, jolle olen itse nauranut ajatuksissani istuessani bussissa tai vessassa?"

On palkitsevaa, kun naurun kautta saa varmistuksen, että yleisö on hetken aikaa saman ajatuksen äärellä.

Tabu-aiheita Lindströmillä ei varsinaisesti ole. Hän ei silti ehdoin tahdoin lähtisi vitsailemaan esimerkiksi pedofiliasta tai terrori-iskuista.

Vaikeiden asioiden ympäriltä voi toki löytyä koomista materiaalia. Niistä voi tehdä stand upia, jos aiheista löytyy jotain itseä askarruttavaa sanottavaa.

"Silloin tosin huumori ei kohdistu uhreihin vaan ympäröivän yhteiskunnan reaktioihin tai karmean teon syyllisiin."

Ihmisten reaktiot ilmastonmuutokseen ovat Lindströmin mielestä huvittavan ristiriitaisia.

"Olemme kauhistuneita, tiedämme faktat, mutta silti kukaan ei oikein tee mitään. Ja jos tekee, se on usein hyvin pinnallista, vähäistä ja siihen liittyy moraalista poseeraamista."

Joku saattaa elvistellä, ettei ota take away -latteensa muovista kantta. Todennäköisesti kahvi kuitenkin kuormittaa ympäristöä enemmän kuin kymmenen muovikantta.

Lindström ei saarnaa tai arvostele vaan painottaa näpertelevänsä itsekin muovikansien kanssa, vaikka oikeasti pitäisi vähentää kuormitusta niin ruokavaliossa, asumisessa kuin liikkumisessakin.

Tehokkaimmat ilmastonmuutoksen hillinnän keinot ovat ristiriidassa populaarikulttuurin, naistenlehtien ja kulutusyhteiskunnan tarjoamien kuvien kanssa. Olemme pitäneet arvossa ja tavoiteltavina monia asioita, jotka ovat muuttuneet kestämättömiksi.

"On kiva asua väljässä, hienosti sisustetussa, lämpimässä kodissa keskellä tundraa, perkele, syödä hyvin ja yltäkylläisesti sekä matkustella", Lindström maalailee.

Ihmisten reaktioissa ilmastonmuutokseen ovat nähtävissä komiikan peruskivet: ihmisen laiskuus, itsekurin puute, moraalinen heikkous ja se, että sanoo yhtä ja tekee toista. On huolissaan, muttei tee mitään.

Lindström ei usko, että yksilöt tahoillaan pystyvät päättämään, etteivät kuluta enää liikaa. Tarvitaan poliittista pakottamista ja pelastavaa teknologiaa.

Esimerkkinä koomikko mainitsee lukeneensa saksalaisen hiukkasfyysikon Gerhard Kniesin laskeneen jo vuonna 1986, että maapallon aavikoille tulee kuudessa tunnissa riittävästi aurinkoenergiaa ihmiskunnan vuoden tarpeisiin. Sitä ei vain saada talteen, ja vaikka saataisiin, todelliseksi ongelmaksi muodostuu sähkön siirto aavikolta Eurooppaan.

Lavalla juttu jatkuu niin, että innokkaimmat vihreät varmaan ajattelevat, että Saharaan voitaisiin laivata Lexuksia, ladata niiden akut täyteen aurinkoenergiaa ja kuljettaa Eurooppaan. Ja yleisö nauraa.

Lindström arvostaa poliitikkoja, jotka ovat neuvotelleet ilmastosopimuksia ja päättäneet, että Suomi luopuu kivihiilestä. Hyvistä päätöksistä huolimatta päästöjen leikkaaminen tapahtuu auttamattoman hitaasti.

Yksilöiden ja esikuvien toimilla voi olla symbolinen vaikutus. Sauli Niinistön yksi lihapäivä viikossa ei pelasta maailmaa, mutta ehkä se lisää tietoisuutta ja valmistaa myöhempiin päätöksiin.

Arki Brysselissä ei poikkea juuri kotimaassa olemisesta. Miesten kesken annettaviin poskipusuihin on ollut totuttelemista, kuten myös heikkotasoisiin kylpyhuoneisiin.

"En tiennyt ennen, että kylpyhuoneen lattialämmityksen voi korvata kokolattiamatolla."

Lindström arvelee, että ulkomailla jokainen suomalainen löytää sisältään pienen lvi-insinöörin. Heti pistetään merkille, että kaadot on tehty väärin.

Euroopan ruuhkista katsottuna koko Suomi on maaseutua.

"Suomi on täynnä kaupunkeja, joissa maalaiset on pakotettu asumaan kerrostaloissa. Todella moni kaupungissa asuva ainakin mieltää itsensä maalaiseksi."

Lindström ei ole huomannut kulttuurieroja siinä, mille ihmiset nauravat. Suomalaisia naurattavat tietyt maakuntaerot, mutta niitäkin on muualla maailmassa. Kuopiossa naurattaa, jos pilkkaa siilinjärveläisiä ja Raumalla porilaisia. Sketsit taipuvat aina paikkakunnan mukaan.

Yhteiskunnallinen keskustelu vaikuttaa siihen, mikä mielletään hauskaksi. Vuonna 2005 naismaisesti puhuvista homoista vitsailu saattoi naurattaa, muttei enää.

Lidströmin mielestä stand up on muuttunut hyvään suuntaan. Esiintymislavoilla on yhä enemmän naisia, maahanmuuttajataustaisia sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajia.

Stand up -klubilla on naurun kautta helppo tutustua erilaisuuteen.

"Jos espoolainen porvarisrouva tulee Kallioon kuuntelemaan Vantaalla kasvaneen katujätkän juttuja, se voi olla valtavan avartavaa."