
"Sehän on muumio!" – maailman vanhin kinkku roikkuu Oxfordin lihakaupassa
Musta, kivikovaksi kuivunut kinkku roikkuu Oxfordin kauppahallin lasivitriinissä. Englantiin se saapui tuontilihana Chicagosta jo vuonna 1892.
"Kovaa kuin kivi", kuvasi kuuluisaa ilmakuivattua kinkkua lihakauppias Mark Young. Kuva: Kimmo Lundén
Lihakauppias Mark Young oli saanut aamutoimituksena kymmeniä kaneja, jotka odottivat käsittelyä. Kuva: Kimmo Lundén"Ei sitä voi syödä, sehän on kuin muumio!"
Lihakauppias Mark Young on työskennellyt M. Feller, Son & Daughter -lihakaupassa jo kolmisenkymmentä vuotta Oxfordin 1700-luvulla rakennetussa kauppahallissa.
Kaupan ikkunassa tuoretta lihaa joka lähtöön: Surreysta aamulla tullut kuorma kaneja odottaa käsittelyä ja esillepanoa.
Vitriinissä roikkuva musta lihakimpale herättää kiinnostusta kertomuksineen: "Maailman vanhin kinkku".
Kinkun toi Cudahay & Co Englantiin Chicagosta vuonna 1892. Maahantuoja Arthur M. Barrett säilytti kinkun muistona.
Maahantuojan Leedsin toimistolla esihistoriallinen kinkku säilyi vuoteen 1958, jolloin liike suljettiin. Lihaliikkeen pitäjä Michael Feller poikineen ja tyttärineen osti yli vuosisadan ikäisen kinkun Christies-huutokaupasta vuonna 1993 tuhannella punnalla.
Alkuun arvokinkkua pidettiin lukkojen takana ja sitä pääsi katsomaan vain pyynnöstä. Tänään kyynärvarren mittainen mustanpuhuva ja perinpohjin ilmakuivattu kinkku roikkuu M. Feller, Son & Daughter -lihakaupan vitriinissä Oxfordin vanhassa kauppahallissa.
Auttaako kuuluisa kinkku lihakaupan bisnestä?
"Turistit käyvät sitä katsomassa. Hei eivät kuitenkaan yleensä osta mitään", lihakauppias Young kertoo.
Lasivitriinissä kaupan ikkunassa kinkkuvanhus on ollut jo viimeiset 20 vuotta.
"Se on kovaa kuin kivi, ei sitä voi syödä. Kinkku ei ole myynnissä."
Kinkun huutokaupassa ostanut lihakauppias Michael Feller maksoi kinkustaan aikoinaan tuhat puntaa.
"Olen saanut sillä julkisuutta varmaan sada tuhannen punnan edestä", Feller arvioi Washington postin haastattelussa syyskuussa 2010.
Isä-Feller ja tytär Mitzi Feller työskentelevät yhä lihakaupassaan.
Valkoiseen lihakauppiaan takkiin ja solmion pukeutunut nuori lihakauppias Mark Young kertoo tarinan kinkusta pikaisesti. Aamun kiireet ja lihanleikkuu painavat päälle. Kuljetusrekissä odottivat käsittelyään kymmenet kanit.
"Lähiruokaa Surreysta", lihakauppias vastasi uteliaalle toimittajalle.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat




