Annikka Tapaninen on itse suunnitellut nykyisen Simpukka-nimisen mökin päärakennuksen. Rakentamiseen vuonna 1996 osallistui koko perhe, ja sähkötöitä lukuun ottamatta kaikki tehtiin itse. Kuva: Carolina Husu
Auringonlaskujen ikuistaja – Annikka Tapaninen viettää illat mökkirannassa seuraamassa auringonlaskua
Yläneellä mökillä ollessaan Annikka Tapaninen kuvaa auringonlaskun joka ilta ja julkaisee valokuviaan Facebookiin, jossa ne ilahduttavat kaikenikäisiä.Pöytyä
Annikka Tapaninen istuu joka ilta monta tuntia Pyhäjärven rannalla katsomassa auringonlaskua. Kuva: Carolina HusuSäkylän Pyhäjärvi liplattaa taustalla, kun Annikka Tapaninen astelee punaisissa Crocs-saappaissaan vastaan mökin ovelta miehensä Antti-Juhani Tapaninen kannoillaan.
Mökistä on tullut pariskunnalle yhä rakkaampi viimeisten vuosien aikana. Yli 80-vuotias pariskunta vietti ensimmäiset koronavuodet kokonaan mökillä.
”Saavuimme mökille Helsingistä 14.3.2020 ja seuraavana päivänä tuli tieto Uudenmaan sulusta”, Annikka kertoo.
”Vietimme ensimmäistä kertaa koko talven joulua myöten mökillä. Onneksi meillä on täällä tuttuja ja ystäviä auttamassa. He toivat meille ensin yhden joulukuusen ulos ja sitten toisen sisälle. Tutut myös toivat meille ruokaa kaupasta, kun alkuaikoina kauppareissuja ei suositeltu vanhuksille.”
Korona-aika mökillä oli aikamoinen elämys: mökkiä ei aikaisemmin oltu käytetty talvella, ja talvi oli kylmä. Tytär Eeva Tapaninen oli seurana etätöissä.
”Vietimme mökillä hiljaisuuden retriittiä. Olemme tottuneet siihen, että kesällä mökkikaudella aikakäsitys häviää, mutta elimme ilman aikaa koko talven, kesän ja seuraavankin talven. Hiljaisuutta riitti kylliksi. Se teki hyvää sielulle ja ruumiille. Olen kiitollinen siitä, että saimme kokea vielä tällaisen ajan.”
Korona-aika ei kuitenkaan sujunut taisteluitta. ”Mökkiläiset eivät saa terveydenhuoltoa mökkipaikkakunnalla. Jouduimme pitkään vääntämään kunnan kanssa, että saimme esimerkiksi koronarokotteet Pöytyällä.”
Koronaelämää mökillä kesti marraskuuhun 2021 asti, jolloin Tapaniset lähtivät kylmimmiksi talvikuukausiksi takaisin Helsinkiin.
Tapaninen kannattaa kaksoiskuntalaisuutta ja mahdollisuutta maksaa veroja sinne, missä viettää aikansa.
”Olemme puolet vuodesta mökillä, mutta joudumme käymään Helsingissä asti lääkärissä, koska olemme siellä kirjoilla. Kunnat voisivat vaikka rahastaa mökkiläisiltä enemmän, kunhan hoito vain onnistuisi.”
Mökillä rakkainta on Säkylän Pyhäjärvi, jonka saareton selkä on Tapanisen mukaan suurempi kuin yksikään Airiston selkä.
Mökille tullessaan Tapaninen kävelee aina ensimmäiseksi autolta suoraan rantaan, vaikka kannettavaa autosta sisälle olisi runsaasti.
”Pyhäjärvi on sielunmaisemani. Ajattelen sitä joka ilta, kun ummistan silmät kaupungissa.”
Tapaniset käyvät jo nuorena opittuun tapaan joka aamu uimassa.
”Menemme uimaan kävelysauvojen kanssa. Tämä Pehkuranta on niin matala, että uimaan päästäkseen pitää ensin kävellä järvessä parisataa metriä. Kävelysauvat auttavat pysymään pystyssä, vaikka aallot olisivat korkeat.”
Ohjelma on joka ilta samanlainen. Tapaninen istuu yksin tai tyttärensä Eevan kanssa katsomassa auringonlaskua rannassa. ”Mieheni Antti-Juhani sanoo, että hän on jo nähnyt auringonlaskun. Hän käy yleensä nukkumaan ennen kuin tulen sisälle”, Tapaninen nauraa.
”Yleensä siinä varhain illansuussa alan seurata, millainen auringonlasku on tulossa. Usein istumme puoleenyöhön asti rannassa. Näkymä muuttuu hetkessä, ja otan eri vaiheista kuvia. Sisälle tultuani lataan kuvat tietokoneelle ja julkaisen joka ilta yhden kuvan alueen Facebook-ryhmiin ja omalle Facebook-seinälleni.”
Tapaninen tunnetaankin auringonlaskukuvistaan Yläneellä ja lähialueilla.
”Törmäsin taannoin muutamaan teinipoikaan tässä mökin lähettyvillä, ja he kysyivät heti, olenko minä se, joka kuvaa auringonlaskuja. Otin heidän luvallaan heistä kuvan ja julkaisin sen seuraavaksi Facebook-seinälleni. Kuvat tuovat hauskoja kohtaamisia. Nautin siitä, että voin tehdä vielä jotain muiden iloksi, vaikka en useinkaan enää pysty auttamaan muita”, Tapaninen kertoo.
Tapaninen käyttää mökillä ollessaan aina punaisia Crocs-saappaita. 2000-luvun alussa häntä pisti kyy ja hän meinasi kuolla. Kuva: Carolina HusuTapaninen on syntyjään yläneläinen. Hän kasvoi Yläneen pappilan pihapiirissä, koska hänen isänsä Jaakko Haavio oli Yläneellä pappina. Tapaninen kävi koulut Turussa ja muutti lukion jälkeen Helsinkiin opiskelemaan arkkitehtuuria. Helsingissä Lähetystalolla asuessaan hän tapasi miehensä Antti-Juhanin.
Pariskunnalla on neljä aikuista lasta, jotka ovat keskenään hyvin samanikäisiä.
Lasten ollessa noin 10-vuotiaita Tapaniset etsivät taloa Espoosta. Aluksi taloja etsittiin koko perheen voimin. Näytöissä yksi lapsi meni kellariin, yksi asuinkerrokseen, yksi ullakolle ja yksi pihalle, ja he piirsivät jokaisesta tilasta pohjapiirustuksen. Näin asunto jäi paremmin mieleen.
Muu perhe väsyi asuntonäyttöihin, mutta vanhin poika Jaakko kävi sinnikkäästi äidin kanssa näytöissä. Oma talo löytyi Espoon Friisilästä.
Talo oli remontin tarpeessa ja se remontoitiin yhdessä. Yläkerta oli tyhjä ja remontoimaton, ja lapset rakensivat itse yläkertaan omat huoneensa.
Lasten muutettua pois pariskunta muutti Helsinkiin Töölöön. Asuntoa hankkiessa he pohtivat jo vanhuuden päiviä.
”Halusimme muuttaa kaupungin sykkeeseen, jotta ympärillä on paljon elämää, joka korvaa lasten omilleen muuton tuomaa tyhjyyttä ja hiljaisuutta. Asunto on hyvällä sijainnilla, kaikki palvelut ovat lähellä ja huoneisto on helppo huonostikin liikkuvalle. Julkinen liikenne on toiminut tähän asti hyvin. Lähellä on myös Töölönlahti, minkä rannalla on mukavaa käydä kävelyllä.”
Kontrastina mökin ja Pyhäjärven kauneudelle Tapanisten makuuhuoneen ikkunasta näkyy Runeberginkadulla kesken oleva ”Kasin katutyö”, joka on kestänyt jo kaksi vuotta ja jatkuu ainakin ensi vuoteen.
”Meteli on kova aamusta iltaan ja joskus myös öisin ja viikonloppuisin. Helsinki on nykyään runsaiden keskeneräisten työmaiden takia ruma ja repii mieltä. Se on järkyttävää vastapainoa maaseudun rauhalle ja kauniille luonnolle.”
Helsingin työmaista ja metelistä huolimatta Tapaninen kokee olevansa enemmän kaupunkilainen kuin maalainen.
”Helsinki on elämäntyöni paikka. Siellä myös asuvat vanhimmat opiskeluystäväni, joiden kanssa edelleen tapaamme säännöllisesti. Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen mieleltäni maalainen. Maaseutu ja kaupunki eivät kuitenkaan pärjää ilman toisiaan, joten vastakkainasettelu on turhaa.”
Tapaniset käyvät uimassa Pyhäjärvessä joka aamu. Pehkurannassa pitää kävellä parisataa metriä ennen kuin pääsee kunnolla uimaan. Kuva: Carolina HusuKuka?
Annikka Tapaninen
83-vuotias arkkitehti
Työskenteli Helsingin kaupungilla ja valtiolla yhdyskuntasuunnittelijana.
Kotoisin Yläneeltä.
Asuu Helsingissä miehensä työmarkkinaneuvos Antti-Juhani Tapanisen kanssa.
4 aikuista lasta, 6 lastenlasta.
Mökkeilee joka kesä Pöytyän Yläneellä Pyhäjärven rannalla.
Harrastaa maalausta, valokuvausta ja lukemista.
Mökillä näkymä rannasta on joka ilta erilainen. Kuva: Annikka Tapaninen
Helsingissä Runeberginkadulla näkymä on työmaiden vuoksi ruma. Kuva: Annikka TapaninenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
