Kun roomalaiset kylpivät kylpylöissään, suomalaiset saunoivat ‒ kylpylöiden historia Suomessa on silti pidempi kuin moni uskoisi
Saunan ja kylpylän ajatus on pohjimmiltaan peseytyminen. Suomalaiskaupunkien julkisten saunojen ja eurooppalaisten kylpylöiden ero oli häilyvä, sanoo tutkija.
Suomalainen sauna ajoi arkikäytössä samaa asiaa kuin roomalaisten maineikkaat kylpylät, eli termit. Myös saunadiplomatialla on esikuvansa antiikissa. Kuvassa Suomen vanhin tynnyrisauna Jämsästä. Kuva: Petteri KivimäkiSuomen kylpyläkulttuuri on pidempi ja kunniakkaampi kuin usein luullaan, kertoo historiantutkija Liisa Suvikumpu.
”Käytännössä synkimpiä sotavuosia lukuun ottamatta Suomessa on ollut hyvinkin kukoistava ja monipuolinen kylpyläkenttä.”
Euroopan kylpyläkulttuuri pohjautuu Rooman valtakunnan kylpylöihin,eli termeihin, joita roomalaiset rakensivat valtaamilleen alueille Britanniaa myöten.
Suomeen asti roomalaisten vaikutuspiiri ei yltänyt. Täällä kylpylöiden sijaa peseytymisessä piti alkuun sauna.
”Se on erinomainen esimerkki siitä, että sama hyvä idea voidaan keksiä eri paikoissa.”
Roomalaisilla kylpylöillä oli peseytymisen lisäksi myös sisäisen puhdistautumisen ajatus. Vettä nautittiin sekä ulkoisesti että sisäisesti, eli juotiin paljon.
”Kylpylöiden yhteydessä oli myös aikansa kuntosalit ja esimerkiksi kirjasto. Ne olivat suosittuja tapaamispaikkoja ja niissä hoidettiin myös paljon liikeasioita.”
Omalla tavallaan Kekkosen ajan saunadiplomatia oli siis roomalaisen kylpyläkulttuurin jatkumoa.
Keskiajalla yleiset kylpylät Euroopassa ja julkiset saunat Suomessa olivat usein kaupunkilaisten ainoa peseytymispaikka.
”Pienten kaupunkikylpylöiden ja julkisten saunojen ero on melko häilyvä”, Suvikumpu kertoo.
Kylpylöiden kultakausi Suomessa lähti liikkeelle lääketieteen varhaisen kehityksen myötä. Erilaisiin kulkutauteihin ja muihin vaivoihin etsittiin apua lämpimistä kylvyistä ja erilaisista hoidoista.
Tuolloin rakennettuihin kylpylöihin haettiin vaikutteita Euroopasta mutta myös paikallisilta asukkailta.
”Kylpylöitä rakennettiin usein tunnettujen lähteiden yhteyteen. Joillain ähteillä uskottiin olevan parantavia vaikutuksia, ja niiden vettä tutkittiinkin aikalaismenetelmin.”
”Monesti niistä löytyikin suuria määriä jotain mineraaleja, esimerkiksi rautaa.”
1700-luvun lopulta alkaen kylpylöitä rakennettiin Suomeen paljon. Ne myös kilpailivat keskenään erilaisten hoitojen keksimisessä.
Kyseessä ei ollut yksinomaan yhteiskunnan eliitin huvi. Kunnat saattoivat jo varhain kustantaa kylpylälomia myös tavallisille kansalaisille.
”Se oli eräänlaista aikansa sosiaalipolitiikka-ajattelua. On olemassa hyvinkin koskettavia kertomuksia siitä, miten esimerkiksi maatalon emännät ovat päässeet ensimmäistä kertaa irti lapsikatraasta ja talon työstä kylpylään hoidettavaksi.”
Kilpailu asiakkaista ja uusien elämyksen tarjoamisesta kävi kylpylöille kalliiksi, mikä saattoi vauhdittaa niiden konkursseja.
Varsinaisen kuoliniskun kylpylöiden kultakaudelle toi kuitenkin sota, jonka köyhdyttämässä Suomessa loistokkaille lomakohteille ei ollut enää kysyntää.
Sodan jälkeen kylpylät alkoivat muuttaa muotoaan, kun niitä tarvittiin erityisesti veteraanien kuntouttamiseen.
Viime aikoina kylpylöiden suuntaus on taas liikkunut kohti yleiseurooppalaisia tuulia, kuten Suomen kylpyläkulttuurin alkuaikoina.
”Nykyisessä kylpyläkulttuurissa on tuohon aikaan paljon yhteyksiä. Kun nyt tarjotaan esimerkiksi aromaterapiaa ja kuumakivihoitoja, kilpailtiin aikanaan esimerkiksi havukylvyillä ja sähköterapialla”, Suvikumpu kertoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
