Kirja-arvio: Kun sanottu jättää jäljen – se voi myös vapauttaa

Petri Tamminen on poiminut haastatteluarkistostaan sivumennen sanottuja lausahduksia, joita kuulija ei ole unohtanut. 

Petri Tammisen (s. 1966) tuotanto käsittää palkittuja romaaneja, mutta myös useita Suomen kansan olemusta hahmottelevia lyhytproosateoksia.

Pienet tekstipalaset näyttävät kohtaloita, tai ainakin jotakin olennaista ihmiselon arjesta.

Uutuuteen Tamminen on poiminut haastatteluarkistostaan sivumennen sanottuja lausahduksia, joita kuulija ei ole unohtanut. Moni ajattelematon heitto on jättänyt elämänpituisen jäljen, hyvän tai pahan.

Sanojana on ollut isä tai äiti, opettaja, esimies, ystävä tai sattumalta kohdattu ihminen.

Tamminen havainnollistaa sanotun merkityksen. Yksikin oikealla hetkellä lausahdettu kiitos tai kannustus voi antaa kantavat siivet loppuelämäksi, kuten ”sinä ansaitset parempaa.” Vastaavasti ikävä huomautus voi katkaista siivet.

Vaan joskus – elämä kun on monimuotoista – ilkeä sana on vapauttanut kohteen sanojan hallinnasta. Teoksessa on niin huumoria kuin tragiikkaakin.

Vaikuttavimpia on kuvaus pikkusiskon kuolemasta. Sisarusjoukon jäsen sattuu kuulemaan äidin sanat tuttavalle: ”Mieluummin minä olisin antanut kenet tahansa noista muista.” On selvää, että ’mieluummin pois annettu’ kokee asemansa kodissa lopullisesti järkkyneen.

Petri Tammisella on ainutlaatuinen kyky välittää henkilöhistoriaa raikkaasti. Lukija tunnistaa ihmiset ja tilanteet ja näkee heidät valokuvan tarkasti taustoissaan. Muutamalla rivillä kerrotut välähdykset täydentyvät mielessä kokonaisiksi elämänkaariksi.