Nyt puhuu paha pankkimies: ”Haluamme onnellisia velallisia”
Onnellisuus ei ole ensimmäinen asia, joka tulee mieleen liikepankin tavoitteista. Yleensä tulee raha.
Pankin näkökulmasta niillä on kuitenkin elintärkeä yhteys.
”Kaikki kannattavat hankkeet saavat rahoitusta, mutta joskus meidän pitää suojella asiakasta itseltään ja sellaisilta ratkaisuilta, jotka eivät tee häntä varmuudella onnelliseksi. Eikö investoinnin pitäisi lisätä hyvinvointia? Olen nähnyt aika vähän sellaisia onnellisia ihmisiä, joilla bisnes pyörii helvetin huonosti.”
Äänessä on Nordea-pankin asiantuntijajohtaja Timo Jaakkola, jonka vastuualueena on maatalous.
”Tämä ympyrä on aika ihmeellinen. Joskus tuntuu siltä, että ainoa, jota ihmisten hyvinvointi tuntuu kiinnostavan, on paha pankkiiri. Se ei kiinnosta neuvontaa, hallintoa eikä yrittäjiä itseäänkään, koska ovat keksineet, että joku laitos pitää saada pystyyn”, itsekin MTK:ssa ja ProAgriassa uraa tehnyt Jaakkola ihmettelee.
”Riskit voivat olla aika suuret, ellei kaikki mene aivan timanttisesti putkeen.”
Nordean markkinaosuus maatilalainoista on noin 15 ja Osuuspankin 60–65 prosenttia. Loput ovat säästöpankeilla ja paikallisosuuspankeilla.
Nordeassa kaikki maatalouden yli 0,5 miljoonan lainahakemukset kulkevat Jaakkolan kautta. Niinpä hän tietää puheet niistä tiloista, joille paha pankki ei ole antanut lainaa. Asiakas ei kuitenkaan ole aina oikeassa.
”Katsomme pankin näkökulmasta yritystoiminnan kannattavuutta ja lainojen maksukykyä. Jos yrittäjä on osaava, tuotteille on markkinat ja liiketoimintasuunnitelma osoittaa kannattavuutta, hanke saa rahaa. Päinvastaisissa väitteissä ei aina ole tiedossa koko totuus.”
Liiketoiminta tulisi mitoittaa niin, että selviää lainojen lyhennyksistä ja koroista. Poistojen määrän ei tulisi koskaan olla lyhennyksiä suurempi.
Jaakkolan mukaan liian moni on kuitenkin jättänyt lainat lyhentämättä, siirtänyt veroja eteenpäin ja pelannut vain poistoilla. Niillä voidaan jonkin aikaa ylläpitää yksityistä kulutusta tasolla, johon ei olisi varaa.
”Kun poistot on käytetty, lyhennykset pitää maksaa verotetulla tulolla, eikä hyvistäkään tuloista riitä verojen ja lyhennysten jälkeen rahaa elämiseen.”
Pankinjohtaja kaipaa maatiloille selkeämpää taloudenhallintaa ja -seurantaa ja isommille tiloille oikeaa, kahdenkertaista kirjapitoa.
”Yrittäjälle selviäisi itselleenkin kirjanpidon, tilinpäätöksen ja taseen avulla, vaurastutaanko tällä toiminnalla vai köyhdytäänkö. Nykyisellä mallilla on helppo pettää itseään.”
”Pitää muistaa, että kirjanpitoa ei tehdä verottajaa vaan liikkeenjohtamista varten. Suomalaisten maatilojen taloudenseuranta on kuitenkin liian usein sitä, että katsotaan verkkopankista, onko kassassa rahaa.”
Isommilta, osakeyhtiömuotoon siirtyneiltä tiloilta on tullut palautetta, että taloushallinta on parantunut.
”Viljelijäksi voi vielä syntyä mutta maatalousyrittäjäksi ei. Kolmen vuoden työkokemus ei mielestäni riitä pätevöittämään ison maatilayrityksen johtajaksi, mutta silti voi saada jopa 1,5 miljoonaa euroa investointitukea. Maatiloille vaaditaan kyllä kannattavuuslaskelmat mutta ei sitä, että viljelijän pitäisi itse ymmärtää niitä.”
Jaakkola korostaa, että valtaosa maatalousyrittäjistä on luotettavia, asiansa säntillisesti hoitavaa väkeä. Kaikkien pitäisi kuitenkin arvioida rehellisesti sitä, mikä on yrittäjän ja muun ketjun vastuu.
”Kannattavuus- ja maksuvaikeuksista syytetään hallitusta, Valiota tai MTK:ta. Ongelmat ovat todellisia, mutta ei kannata odottaa, että joku muu ratkaisee ne. Tuhoisinta on ajatella, että tämä on paha uni, joka menee ohi tekemättä mitään.”
Kannattavuutta – ja sitä onnellisuutta – voi lisätä Jaakkolan mukaan yhteistyöllä. Ison yhteisnavetan saa halvemmalla kuin monta pientä, taloudellinen riski on pienempi ja yrittäjät voivat vuorotella työssä sekä saada enemmän vapaa-aikaa.
”Jos onnellisuudesta puhutaan, pitäisikö enemmän miettiä, kuinka maatalotta harjoittamalla päästään haluttuun työmäärään ja tulotasoon yhteistyön avulla?”
Jaakkola huomauttaa, että enää ei riitä sellainen asenne, että näin isoisäkin teki ja aina meillä on pärjätty.
”Hinta- ja kustannuspaineet ovat nykyisin kovat ja ihmisten elämä ja elintaso ovat muuttuneet.”
Jaakkola ei pidä pimeitä, matalia ja käsityövaltaisia ”työleirejä” säilyttämisen arvoisina, jos työtä on mahdollista automatisoida. Pankinjohtajan omat 170 hehtaarin tilukset Tampereen liepeillä ovat kolmanneksen suurempia kuin 1990-luvun alussa. Työmäärä on silti vain neljännes entisestä ja satotaso korkeampi.
”Isän toimintatavalla tila olisi mennyt konkurssiin ajat sitten.”
Jaakkola kaipaisi enemmän jaettua tietoa hyvin toimivista tiloista, sillä niitä on.
”Hyvät tilat tekevät hyvää tulosta kaikissa tuotantosuunnissa samaan aikaan kun toisilla on todellisia vaikeuksia selvitä. MTK:n edunvalvonnassakin on edelleen ylipainoa politiikassa ja alipainoa markkinoissa, vaikka siellä voitot ja tappiot syntyvät.”
Toiminta vapailla markkinoilla on yhä melko uutta ja vaatii opettelua. Jaakkola laskisi maitotilan kannattavuuden 35 sentin litrahinnan mukaan, sillä paluuta viime vuoden 45 senttiin tuskin lähivuosina nähdään.
”Maailmanmarkkinoilla on pudottu vuodessa 50 prosenttia, joten on liian helppo selitys, että maidon hinta olisi laskenut meillä vain Venäjän pakotteiden vuoksi.”
Jaakkola mättäisi jäitä hattuun, vaikka naapurista tulisi 50 hehtaaria peltoa myyntiin sopuhintaan.
”Jos liikevaihto on puoli miljoonaa ja investointi 700 000 euroa, investoinnin on todella tärkeää olla sitten hyvä ja hinnoiteltu niin, että sen tuotannolla pystyy hyvin maksamaan investoinnin takaisin.”
Tärkeintä on velanhoitokyky.
”Jos asiakkaan hanke on heikosti kannattava tai tappiollinen, sitä on moraalitonta rahoittaa lainalla. On parempi hakata huonosti kannattavaan harrastukseen vaikkapa metsää.”
Eija Mansikkamäki
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
